En lupaa, enkä odota, mutta toivon. Mitä sinä toivot?

Niin.
En tee ainuttakaan uuden vuoden lupausta.
Enkä odota tulevalta vuodelta mitään erityistä.
Elämässäni tapahtui viime vuoden aikana niin monta isoa myllerrystä, mihin en osannut varautua.
Vuosi on opettanut ottamaan päivät vastaan sellaisina kuin ne tulee.
Liikaa ei voi suunnitella eikä elämään varautua.
Mitä tänään haaveilen ja vaikka saavuttaisin, voi romuttua jo heti kulman takana.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö kannattaisi haaveilla. Ei tietenkään!
Minä haaveilen koko ajan, joka päivä!
Mutta en aseta suuria odotuksia tulevalle.
En lupaa tekeväni sitä ja saavuttavani tätä.
Tänä vuonna haluan oppia vain hengittämään ja niin, että se riittää minulle.
"Minä hengitän ja se riittää".
Siinä on vuoden mottoni!
Yksinkertaista, mutta ei helppoa.

En tiedä yhtään mihin tuleva vuosi minua vie.
Kaikki on elämässäni auki.
Niin on varmasti monella muullakin, mutta en voi sanoa, että aloitan huomenna urheilemaan ja juoksen puolen vuoden päästä esim.maratonin.
Minä toivon, että vuoden päästä edelleen voin kävellä koirani kanssa.
Toivon, että käteni toimintakyky paranisi, tai edes pysyisi tälläisenä.
Toivon, että tutkimukset olisivat ohi, tietäisin missä mennään sairauteni kanssa.
Toivon, että yksi iso haaveni saisi siivet selkäänsä.
Toivon, mutta en odota enkä lupaa.
Elämä on tässä ja  nyt.
Kaikesta huolimatta minulla on hyvä olla.

En tiedä mitä minulla on tarjota teille blogissani tulevana vuonna.
En usko, että suuria sisustusmuutoksia on luvassa.
Tuskin mitään muodikasta pukeutumista tai erityisen ihania lastenvaatteitakaan.
Ei tule olemaan ompelua, askartelua tai tuunausta.
Eikä pahemmin leipomista tai puutarhailua.
Blogini elää hissukseen tässä rinnalla.
En lupaa teillekään mitään, enkä odota mitään.
Toivon vain, että pysytte kelkassa mukana, olette minulle tärkeitä.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille! 

Ps. Mistä sinä haaveilet, mitä odotat tai mitä toivot tulevalta vuodelta? Mitä sinä toivot minun blogiltani?