Kuunteletko kehoasi?

Mitä näet kuvassa?

Mä näen helvetinmoisen muuttokaaoksen ja Nellan lepäämässä. 

(Mehän muutimme takaisin Tammisaareen kaksi viikkoa sitten.)

Miten itse toimisit lauantaina katsellessasi tätä?

Luultavasti potkaiset itseäsi perseelle ja alat hommiin.

Niin munkin teki mieli tehdä. 

Päässä piiskasi mun omat pirulaiset, mutta sotku on prikuulleen sama edelleen kirjoittaessani tätä. 

MIKSI??? 

Hyvä kysymys. 

Koska kuuntelin mun kehoani, mikä huutaa kivusta ja uupumuksesta. 

Kun olo on kuin kännissä, virtaa ei vain ole.

Minulla syy on sairauteni, mutta aloin miettimään meitä naisia. 

Meistä monet piiskaa itseää jaksamaan enemmän. 

Pystymään ja voimaan yli voimavarojemme.

Kuulostaako tutulle? 

Minä menin nukkumaan. 

Nukuin koko iltapäivän. 

Annoin kehon levätä. 

Päässä huusi piiskurit, mutta en kuunnellut niitä. 

Oon kulkenut pitkän matkan ollakseni minä tänään. Kuunnellakseni kehoani edes välillä.

Matkaa on vielä paljon, jotta piiskurit katoaa päästä kokonaan. 

Ystäväni sanoo aina, että ei oo kiire valmiissa maailmassa. 

Ei niin. 

Mitäs jos annetaan piiskaa piiskureille? 

Muutoksia muutoksia

Elämäni muuttuu koko ajan.

Ja niinhän sen kuuluukin mennä. 

Mulla vaan elämä on heitellyt niin paljon viime vuosina, että oon ollut hukassa tämän bloginkin kanssa. 

Mitä tämä käsittelee enää?

Elämäni ei ole sitä vanhaa lapsiperhe-elämää keltaisessa talossa, mitä se ennen oli.

Siihen tuli sairaus ja ero. 

Uusi suhde ja ero. 

Tul muutto ja taas on edessä muutto. 

Elämää sinkkuna sairaana kolmen lapsen kanssa... 

Paljon on muuttunut.

Harkitsin blogin lopettamistakin, mutta en pystynyt. Ei tuntunut oikealta. 

Ja minä en tee mitään, mikä ei tunnu oikealle.

Siksi on blogi ikäänkuin kellunut elämäni mukana, pysynyt juuri hengissä. 

Mielessä on muutoksia, ihan ulkoasusta alkaen. 

Sisältö muuttuu, kun minä olen muuttunut.

Mutta en lopeta, jatkan. 

Jatkan suuremmalla innolla, kun hahmotan asiat kuntoon. 

Kohta 9 vuotta on blogini ollut olemassa ja osa teistä on lukenut alusta asti. 

Kiitos siitä!

Toivon, että jatkamme yhdessä vielä matkaa.

Kunhan puhallan vanhat pölyt täältä pois, siivoan blogini samalla lailla kuin olen tehnyt mielelle ja elämälleni. 

Syksy tuo uusia tuulia todella ja elämä takaisin Tammisaaressa odottaa. 

Nyt pienemmässä vaaleansinisessä vanhassa talossa ihan keskustassa...

Jatketaanko matkaa vielä? 

Oma hetki

Olemme muuttaneet takaisin kotiin. 

Omaan taloon, minä ja lapset. 

Lasten isä muutti Espooseen. 

Nyt oli parempi näin. 

Pitää elämässä valita aina kokonaisuuden kannalta se paras ratkaisu, eikä pohtia liian paljon. 

Elämä kyllä kantaa! 

Kaiken tekemisen, kamojen purkamisen ja järjestelyjen lomassa tarvitsen taukoja. 

Välillä fyysisiä lepotaukoja mutta myös henkisiä taukoja. 

Oma hetki arjen keskellä auttaa jaksamaan. 

Itselle rakas paikka on terassilla rappusilla. 

Kuunnellen tuulen suhinaa omppupuissa, villasukat jalassa juoden kahvia. 

Mieli lepää. 

Keho lentää tuulen mukana ja vain hengitän. 

Miten vietät oman hetkesi?