Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ajatuksia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ajatuksia. Näytä kaikki tekstit

26.8.2017

Kuunteletko kehoasi?


Mitä näet kuvassa?
Mä näen helvetinmoisen muuttokaaoksen ja Nellan lepäämässä. 
(Mehän muutimme takaisin Tammisaareen kaksi viikkoa sitten.)
Miten itse toimisit lauantaina katsellessasi tätä?
Luultavasti potkaiset itseäsi perseelle ja alat hommiin.
Niin munkin teki mieli tehdä. 
Päässä piiskasi mun omat pirulaiset, mutta sotku on prikuulleen sama edelleen kirjoittaessani tätä. 
MIKSI??? 

Hyvä kysymys. 
Koska kuuntelin mun kehoani, mikä huutaa kivusta ja uupumuksesta. 
Kun olo on kuin kännissä, virtaa ei vain ole.
Minulla syy on sairauteni, mutta aloin miettimään meitä naisia. 
Meistä monet piiskaa itseää jaksamaan enemmän. 
Pystymään ja voimaan yli voimavarojemme.
Kuulostaako tutulle? 

Minä menin nukkumaan. 
Nukuin koko iltapäivän. 
Annoin kehon levätä. 
Päässä huusi piiskurit, mutta en kuunnellut niitä. 
Oon kulkenut pitkän matkan ollakseni minä tänään. Kuunnellakseni kehoani edes välillä.
Matkaa on vielä paljon, jotta piiskurit katoaa päästä kokonaan. 

Ystäväni sanoo aina, että ei oo kiire valmiissa maailmassa. 
Ei niin. 

Mitäs jos annetaan piiskaa piiskureille? 


31.7.2017


Pirun muutto!
TAAS. 
Ahdistaa kaikki romut, kasat, kaappien selvitys ja pakkaus. 
Just nyt on olo, että mä myyn kaiken. 
En ota mitään mukaani.
Aloitan tyhjästä. 
Alusta. 

Ja niin se tavallaan nyt onkin edessä. 
Alusta alkaminen. 
Nyt mä en oikeasti tuu enää takas tähän keltaiseen taloon. 
Nyt kun lähden, lähden oikeasti tästä meidän kodista pois. 
Ja se tuntuu hyvälle!!!! 

Olen karsinut niin paljon. Ja karsin lisää, rankalla kädellä. 
Jotenkin kaikki hempeä, romanttinen, kukat ja pilkut melkeinpä ällöttää. 
Ne ei tunnu minulle enää. 
Olen kai muuttunut... 

Jännä nähdä miltä uusi kotimme Tammisaaren pienellä puutaloalueella tulee näyttämään. 
Miten tyyli muuttuu, sillä sitä se nyt tekee. 

Haluan jatkaa kroppani muuttamista , laihtumista. 
Olla se nainen täysillä mikä minusta on eron jälkeen muovautunut. 

Syksy on uuden aikaa. Ja se tulee todella näkymään täällä!

12.7.2017

Kun olet aivan LIIKAA




Oletko kuullut olevasi liikaa?
Tai tuntenut olevasi toiselle liikaa?
Minä olen... kymmeniä kymmeniä kertoja. 

Kun erosin 2,5vuotta sitten, aloitin treffailun. 
Olen käynyt paljon treffeillä. 
Kaksi kunnon orastavaa suhdettakin on tässä ollut... 

Mutta se mihin törmään koko ajan, on se että olen miehistä liikaa. 
Liian avoin, kiltti, energinen, eläväinen.
Liian äänekäs, puhelias, innostunut ja iloinen. 
Liian taitava tekemään "miesten hommia".
Liian rehellinen. 
Liian sairas. 
Liian lihava. 
Liian sitä ja tätä ja tota. 
Liikaa!

Miten ihminen voi sitten olla vähemmän?
Olla jotain muuta kuin itsensä?
EI VOI EIKÄ PIDÄ!
Pitää olla itsensä, vaikka kyllä se sattuu kuulla kerta toisensa jälkeen olevansa liikaa...

Koska, jos miettii parisuhteen ja rakkauden kannalta, on tällä pallolla pakko olla yksi mies jonka mielestä olen juuri ihana näin.

3.7.2017

Muutoksia muutoksia




Elämäni muuttuu koko ajan.
Ja niinhän sen kuuluukin mennä. 
Mulla vaan elämä on heitellyt niin paljon viime vuosina, että oon ollut hukassa tämän bloginkin kanssa. 
Mitä tämä käsittelee enää?
Elämäni ei ole sitä vanhaa lapsiperhe-elämää keltaisessa talossa, mitä se ennen oli.
Siihen tuli sairaus ja ero. 
Uusi suhde ja ero. 
Tul muutto ja taas on edessä muutto. 
Elämää sinkkuna sairaana kolmen lapsen kanssa... 
Paljon on muuttunut.
Harkitsin blogin lopettamistakin, mutta en pystynyt. Ei tuntunut oikealta. 
Ja minä en tee mitään, mikä ei tunnu oikealle.
Siksi on blogi ikäänkuin kellunut elämäni mukana, pysynyt juuri hengissä. 

Mielessä on muutoksia, ihan ulkoasusta alkaen. 
Sisältö muuttuu, kun minä olen muuttunut.
Mutta en lopeta, jatkan. 
Jatkan suuremmalla innolla, kun hahmotan asiat kuntoon. 

Kohta 9 vuotta on blogini ollut olemassa ja osa teistä on lukenut alusta asti. 
Kiitos siitä!
Toivon, että jatkamme yhdessä vielä matkaa.
Kunhan puhallan vanhat pölyt täältä pois, siivoan blogini samalla lailla kuin olen tehnyt mielelle ja elämälleni. 

Syksy tuo uusia tuulia todella ja elämä takaisin Tammisaaressa odottaa. 
Nyt pienemmässä vaaleansinisessä vanhassa talossa ihan keskustassa...

Jatketaanko matkaa vielä? 

25.3.2017

Kun haluaisi juosta päin seinää



Mua ei hymyilytä tänään. 
Ei kyllä hymyilyttänyt eilenkään.
Itseasiassa ahdisti niin paljon, että oli vaikea hengittää. 
Tuli olo, että voisin juosta täysiä seinään ja jäädä siihen. 
Hullua? 
Ehkä. 
Se on vain metafora ololle, kun ei aina hymyilytä. 
Iloinen positiivinen ihminen voi olla välillä ihan muuta. 
Rikki. 

Mietin kehtaanko kirjoittaa siitä, että mä oon välillä ahdistunut. Rikki. 
Eihän positiivinen ihminen ole down. 
Ei enää, kun mähän parannuin siitä.
Masennuksesta. 
Se on kirosana about kaikille! 
Sehän siinä just onkin, kun se on kirosana. 
Ei hyväksyttävää, eikä suotavaa tietenkään. 
Elämä vain on ajottain, tai minun kohdallani jo vuosia ollut, hyvin raskasta.
Liian raskasta. 
Se kuluttaa ja hartiat painuu kasaan taakan alla.
Sitä yrittää kävellä selkä pystyssä hymyillen, vaikka paino vetää kasaan. 
Kunnes on olo, että haluaa juosta seinään.

Tiedän etten ole ajatuksieni tai tunteideni kanssa yksin.
Mä vaan puen ne sanoiksi ja oon sen verran hullu, kai, että julkaisen ne. 
Minulle kirjoittaminen vain on se tapa päästä sinne syvälle, omaan oloon ja minään.
Se on tapa käsitellä ajatuksia ja tunteita.
Päästä niihin käsille ja antaa mulle mahdollisuuden hallita ja muovata niitä. 
Jokaisella on se oma tapa. 
Sulla ehkä urheilu?
Mä kirjoitan. 
Ja pitäisi kirjoittaa paljon enemmän. 
Antaa vaan palaa, olla miettimättä onko soveliasta olla näin avoin. 

Mun vahvuus, ja heikkouskin, on juuri se että oon avoin. 
Sitä en osaa muuttaa. Enkä halua. 

Hyvää lauantaita olit hymy suussa tai et.


21.3.2017

86400e



Jos sinulla olisi 86400e rahaa ja joku varastaisi sinulta 10e. 
Olisitko valmis käyttämään loput rahat, eli 86390e saadaksesi sen 10e takaisin minkä joku sinulta varasti?
Tuskin!
En usko että meistä kukaan tekisi niin. 

Meillä jokaisella on päivässä 86400sekuntia käytettävänämme. Jokaisella sama määrä. 
Aina tulee päiviä jolloin joku loukkaa meitä, satuttaa teoin tai sanoin 10sekunnin aikana. 
Miksi me olemme sitten valmiita käyttämään loppupäivän eli 86390s tai viikon saati vuoden sen 10sekunnin takia? 

Kun näin tämän tekstin englanniksi sain hyvän ohjenuoran elämään. 
Päivä kerrallaan. 
Antaa ilkeiden asioiden lipua ohitse, koska ne eivät vain ole minun arvokkaiden sekuntien arvoisia. 

Jos en olisi valmis heittämään rahaa saadakseni takaisin mitä minulta on varastettu, niin miksi olisin valmis tekemään niin vielä arvokaammalla asialla? 
Rahaa saa lisää, menetettyä aikaa ei ikinä! 

Ei kannata stressata pienten hetkien takia. 
Elämä on niin paljon arvokkaampaa ja sinun aikasi on kallisarvoista. 

4.1.2017

Mikä vapauttaa sinut?



Tänään pyyhkiessä pakastimen ovea, osui muutama sana silmiini.
Vapaus.
Mikä vapauttaa sinut?
Aloin miettimään aihetta. 
Mikä sitten vapauttaa minut ja mistä?

Kun päätin vuodenvaihteessa, että vähennän kaikessa, se tarkoitti sitä itseään. Vähennä, vähemmän. 
En ole vapaa tekemään mitään, jos rajoitan ajatuksiani loputtomilla vaatimuksilla, vaatien itseltäni koko ajan enemmän, halutessani enemmän. 
En voi olla silloin vapaa tässä hetkessä.
Halutessani enemmän, ostaessani sitä ja tätä luon myös taloudellista epävakautta. 
En ole vapaa kun ostan, kun kulutan. 
Vapaus tulee haluamalla vähemmän!
Kun en saavuta kaikkia vaatimuksiani luon itselleni pettymyksen vankilan.
Jos näen, että elämäni on merkityksellinen vain suorittamisen kautta, olen tällöin omien vaatimusten ja odotusteni vanki. 

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että alan maata paikallani vain hengittäen. 
Tosin, sekään ei olisi huono idea välillä maata silmät kiinni ja vain hengittää. 
Tai maata ulkona silmät auki taivasta katsoen ja vain hengittää. 
Milloin sinä teit niin?
Niinpä, minullakin on siitä hetki. 
Mutta tarkoitan, että vähentämällä elämistä suorittamisen kautta, voin olla vapaa tuntemaan enemmän iloa vain tässä hetkessä.
Kun tunnen iloa, olen vapaa ajattelemaan positiivisemmin ja kanssakäymään läheisteni kanssa suuremmalla rakkaudella.
Tämä luo hyvän energisen jatkumon.
Voin olla onnellisempi kun vapautan itseni kaikista ympäristön luomista vaatimuksista ja odotuksista.
Teen vähemmän, mutta suuremmalla ilolla ja uskon että loppujen lopuksi teenkin kaiken millä on eniten merkitystä.

Mikä sinut vapauttaa? 

3.1.2017

Klo 11


Istun sohvalla katsoen valkoista luontoa. 
Nukuin tänään ylipitkään. 
Liian pitkään sanoo korvien väli. 
"Nyt pitää tehdä sitä ja tätä kun olit noin laiska".
Mun päässä on kova keskustelu. 
Istun vaan ja katson ulos. 
Vähemmän, muista vähemmän. 
Voit tehdä vähemmän!

Miksi nukuin pitkään?
Eilinen oli helvetillinen kipupäivä. 
Olin musertua. 
Mieli laukkasi kaikkialle. 
Sää vaihtui ja minun kehoni on kuin säätutka, kaikki muutos tuntuu kehossa.
Eli minä valvoin ja siitä seuraa nukkuminen pitkään. 
Ennen koin syyllisyyttä tästä.
Itseasiassa vieläkin, mutta tämä muutos ei tapahdu hetkessä. 
Tämä on hidas matka sisimpään. 
Vähemmän kaikkea kun ei ole kysymys vain materiasta.
Se on itseasiassa se helpoin osuus.

Istun viltin alla villasukissani. 
Syön riisipuuroa aamupalaksi ja  taidan riisua kuusen. 
Sen jälkeen on aika tyhjentää se päivän yksi laatikko. Yksi kun riittää.

Valkoista päivää sinulle!

2.1.2017

Vähemmän kaikkea



Less is more!
Kliseinenkin lause ehkä, mutta niin totta.
Kun vuosi vaihtui, mietin mitä lupaan itselleni tänä vuonna.
En halunnut tehdä suuria lupauksia, mihin en lopulta pysty ja vain luon lisää stressiä elämääni. 
Mietin mihin minä pystyn nyt. 
Less is more, pyöri päässäni koko ajan. 
Less less less. 

Vähemmän kaikkea, vähennä kaikessa.
Vähennä tavoitteita. 
Vähennä siten stressiä ja kipua kehossa.
Vähennä painoa, syö vähemmän. 
Suunnittele vähemmän. 
Vaadi itseltäsi vähemmän, ole lempeämpi ja armollisempi.
Kotona voi olla vähemmän väriä, tavaroita. 
Maksamalla velkoja, vähennän stressiä tulevaisuudesta.
Vähemmän. 
Ja hei, jos vuoden päästä puntari näyttää kilon vähemmän kuin tänään ja velkaa on vähemmän, on minun vuoteni jo suuri voitto!

Kun haluan jotain uutta ilmettä, ostan vaikka hiuspannan, en koko asua. 
Kun haluan karkkia, en kiellä sitä, mutta ostan jotain pientä, en koko pussia. 
Vähentämällä kaikessa, kaikkialla, vapautan elämässäni paljon hyvää energiaa siihen, millä on enemmän merkitystä.
Vähemmän olkoon punaisena lankana tänä vuonna kaikessa mitä teen, mitä ostan, suunnitelen ja miten elän elämääni. 

Tästä haluan teille blogissani tänä vuonna kirjoittaa. 
Minun matkastani vähempään. 
Ja voin luvata, että minä EN vähennä kirjoittamista vaan sitä juuri lisään. 

Oletko mukana kanssani tänä vuonna #vähemmänkaikkea haasteessa,  vähentää kaikessa ja katsoa mitä se tuo elämääsi? 



19.12.2016

Se tuli tontuilta



Joulu siis. 
Joulu riensi sydämeeni monelta suunnalta. 
Monen tontun käärimänä, täynnä rakkautta. 
Ei ole kotini täyttynyt pyyteettömästä rakkaudesta näin suuresti koskaan aiemmin.
Olen itkenyt ilosta, siitä suuresta rakkauden määrästä mitä tämä joulun aika on minulle tuonut monin eri tavoin.

Kuumeessa kirjoittelen teille kuulumisia, hymy huulilla. 
Koti ei ole tip top. 
Ei ole leivottu mitään vielä, edes niitä pipareita. 
Ei ole ruokiakaan valmistettu.
Tarkkaa joulusiivousta emme edes tee. 
Silti meillä on joulu. 
On kaunis kuusi.
Lahjoja odottamassa aattoa.
Kynttilöitä ja tonttuja, lasten odottava ilo.

Olen kiitollinen siitä ohjauksesta mitä saan ylhäältä, että toimin taas jo kesällä ja pitkin syksyä.
Nyt olisi myöhäistä edes miettiä lahjoja.
Minä ja kaksi lastani kun olemme nyt kuumeessa. 
Ollut raskas syksy oman ja lasteni terveyden kanssa. 
Olemme silti pärjänneet ja hymy ei ole hyytynyt.

Joulu on rakkauden aikaa. 
Toivon että saat rakkautta, mutta että myös jaat sitä. Myös kotisi ulkopuolelle.
Joskus se on halaus vieraalle ihmiselle Lidlissä. 
Tai oven aukipitäminen joulukiireessä tungoksessa. 
Pysähdy.
Anna sydämesi tuntea joulu. 
Kaiken ei tarvitse olla täydellistä. 
Vähempikin riittää. 
Tärkeintä on että joulu tulee sydämeesi. 

Ihanaa jouluviikkoa sinulle!

21.11.2016

Joulustressi?




Pian se taas alkaa.
Se touhuaminen, täydellisyyden hakeminen. 
Juostaan, sinne ja tänne. 
Ostetaan lahjoja enemmän, kuin olisi varaa. 
Nyt on joulu! 
Nyt nautitaan!!!

Mutta oikeesti, nautitaanko?

Itse olen jouluihminen. 
Rakastan joulua!
Aloitan hullun ajoissa lahjojen hankkimisen, koska lahjoja on ihana antaa.
Yh-äitinä ei ole rahaa ostaa kaikkea ihanaa kaupasta.
Minä etsin lahjat kirpputoreilta, kyllä, melkein kaikki lahjat on sieltä. 
Kaunista, jopa uutta sieltä löytyy. 
Käärin vanhoihin tapetteihin ja papereihin.
Edellisenä jouluna säästin paljon nauhoja ja papereita.
Lahjani on suurin osa jo paketoitu.
Oikeastaan se on pakollista minulle, koska jos jätän lahjat joulukuulle, ei jää voimia leipomiseen tai koristeltuun. 
Kaikki pitää tehdä hissukseen.

Inhoan joulustressiä!
Täpötäysiä kauppoja. 
Ylenpalttista kuluttamista.
Heitin tänä vuonna postista tulleet lelukatalogitkin roskiin. 
En halua, että nuorin lapseni alkaa haluta jotain mistä ei ole ikinä kuullutkaan, mihin minulla ei olisi sitten edes varaa. 
Ja tämä joulun ihme unohtuisi kuitenkin sinne lelukoppaan aika pian...

Annas piparitalo on juuri hyvä!
Valmis torttutaikina enemmän kuin hyvä. 
Laatikot teen valmiista pyreestä.
Yhden ihanan suklaakakun leivon itse, sitä kaikki odottaa. 

Joulu syntyy pienistä asioista.
Yhdessä tehden, rauhassa, ilman stressiä.
Suunnittelen sitä ja tätä.
Osa toteutuu, osa jää seuraavaan vuoteen.

Piparit, kuusi, kynttilät, lahjat ja suklaa. 
Hyvä ruoka läheisten kesken ja joulumusiikki. 
Yhdessä ollen rauhassa. 
Ei juoksemista sinne ja tänne. 
Eikä ylenpalttista yli-kuluttamista.
Joulu saa tulla hiljaa, sellaisena kuin se tänä vuonna tulee. 

Ihania touhuiluja sinne!!

Ps. En lupaa joulukalenteria, mutta varmasti enemmän postauksia, jouluisia kuvia. 

14.10.2016

Mitäs sitten kun?




Et olekaan enää yrittäjä.
Sinulla ei ole enää omaa liikettä, et toteuta unelmaasi. 
Kun et enää ole suositun blogin kirjoittaja. 
Sitten kun et enää jaksa ommella, kun itseasiassa et ole ommellut edes suoraa ommelta kohta kahteen vuoteen. 
Kun uusimmat lasten uutuudet, Mini Rodinin mallistot ja dropit sitä ja tätä menettää täysin merkityksensä.
Mitäs sitten kun et ole enää naimissa, oletkin eronnut. 
Et asukaan enää Tammisaaressa vaan olet taas Karjaalla. 
Mitäs sitten kun et selviä päivääkään ilman päiväunia.
Kodin imurointiin voi mennä osissa muutama päivä. 
Mitäs sitten kun et voi tehdä kaikkea sitä mitä haluat ja joudut levätä joka välissä. 
Kun joudut tehdä asioita sen perusteella mitä jaksat eikä mitä haluat. 
Mitäs sitten kun kivutonta päivää ei enää ole. 
Kun lääkärisi ei näe enää paluuta työelämään ja yritetään ylläpitää nykyistä kuntoa. 

Mitäs sitten?

Sitä pysähtyy. Hengittää. 
Välillä itkee tuuleen ja nauraa kun maidot löytyy lattialta. 
Kerran sieltä löytyi murotkin ja sanoin lapsille, että lusikat käteen, aamupala on lattialla. 
Huumorilla pääsee pitkälle, niin ja punaisella huulipunalla. 
Ja joskus pitää sanoa vaan vittu. 
Puhtaasti niin. 
Pitää tuntea, elää läpi olotilat ja hyväksyä missä mennään. 
Joskus toimii se, että sitä vaan toimii. 
Ei mieti liikaa. 
On hetkiä kun ulkoistaa vaikeutensa eikä sisäistä niitä. Toimii vaan. 
Koska aina ei voi edes hyväksyä. 
Ja kun voi, päästää irti. 

Ja oikeasti, pannukakku toimii aina. 
Ja kynttilät.
Salmiakki ja suklaa. 
Hyvät leffat ja ystävät. 
Rakkaus.
Tuulen humina puissa, auringon lämpö kasvoilla. 
Kaunis mekko ja kiharat. 
Kahvi. 

Pitää muistaa elää. 
Kun on tämä elämä. 
Kaunis jokatapauksessa. 



17.8.2016

How is it?



Niin. 
Millaista se onkaan elää näin, kun on kroonisesti sairas?
Ethän sä näytä sairaalta?!! Kuulen usein. 
No en näytä en. 
Varsinkaan en, jos ei oo mukana pyörätuolia. Kyllä, minulla on sellainenkin huonoja jaksoja varten. 
Tai jos ortoosia ei juuri silloin tarvitse, tai se on vaatteen alla piilossa.  

Piilossa hymyn takana on kipu. 
Viiltävä kipu kaikkialla kehossa. 
Mietin kävellessä miten mun polvilumpiot ovat, miten lantio on, miten selkä on. 
Kulman takana oikaisen ja rusautan selkärankaa, että paine helpottuisi. 
Välillä tekee mieli mennä kadulle makaamaan, mutta onneksi aina löytyy paikka missä istua ja hengähtää. 

Et näe minua huonona päivänä. 
Olen silloin kotona. Sängyssä. 
Rakastan sänkyäni!
Se on turva, se on laturini. 
Sänkyyn menen keskellä päivää. 
Joka päivä. 
Joskus hetki, joskus tunti tai kaksi. 
Unta voi tulla välillä enemmänkin.
Riippuu mitä on tehnyt aiemmin. 
En jaksaisi ilman nukkumista, ilman lepotaukoja pitkin päivää.

Sairauden kanssa oppii elämään. 
Vaikeinta sen hyväksyminen on kai läheisille. 
Itse alan olla suhteellisen ok tämän kanssa. 
Välillä on henkisesti raskasta kestää fyysistä kipua, mutta silloinkin tiedän, että tulee parempi olo pian. 

Enää en niin paljon peittele. 
Olen avoin. Kerron jos tilanne sen vaatii.
Muuten olen ja elän kuten muutkin. 
Usein se tulee yllätyksenä ihmiselle, että olen parantumattomasti sairas. 
Kai osaan naamioida Eds-raitani hyvin ja hymyillä tarpeeksi. 
Olen ulkoisesti usein siisti ja huoliteltu. 
Sisällä on kuitenkin niin paljon, mitä et näe. 

Mutta hei, elämä on aikas jees, vaikka eläisikin kivun kanssa. 
Kipu antaa perspektiiviä elämään. 
Se auttaa värittämään arjen kauniimmaksi niin, että sen kauneuden huomaa. 
Osaa rakastaa enemmän, vahvemmin. 
Osaa arvostaa oikeasti pieniä asioita ja hidastaa tahtia. 
Negatiivisuus karisee pois, eikä ympärilleen todellakaan kaipaa sitä tai stressiä. 

Tässä ja nyt on ihan hyvä.

2.6.2016

Kun EDS vie voiton...


Aamulla...
Ihana pirteä olo. 
Saan hoidettua paljon asioita ja keho tuntuu hyvälle. 
Kivut ovat pieniä ja päätän lähteä Karjaalle kirpparille. 
Pakkaan kamani, laitan tukan nätisti ja meikkaan. 
Hoidan muutaman puhelun ja juon smoothien. 
Kun on aika valmistautua lähtöön, huomaankin, että jalat tuntuvat raskailta. 
Rintakehällä tykyttää ja pää tuntuu raskaalta. 
Tunnistan oireet...

Mietin hetken "puristanko perseellä" ja lähden junalle kuten suunnittelin, vai kuuntelenko kehoni merkkejä ja menen sänkyyn?
Tiedätkö miten vaikeaa on jättää tekemättä se mitä haluaa, mitä on suunnitellut tekevänsä ja on jo valmistautumassa sitä varten?
Minä olen energinen, tekevä ja aikaansaava persoona. 
Silti moni asia jää tekemättä...

Minä menin sänkyyn. 
Kirjoitan sinulle tätä postausta sängystä.
Mietin, että haluan jakaa kanssasi hetken mitä et näe monenkaan sairaan elämässä. 
"Sinä et näytä sairaalta" kuulen usein. 
En niin koska kun lähden ulos voin hyvin. Ne huonot hetket vietän sisällä. 
Olen iloinen pirteä ja huoliteltu aina ulkona liikkuessani. 

Minä en kuitenkaan koskaan parane. 
En juokse maratonia tai kiipeä vuorelle.
En luultavasti enää tee 8h työpäiviä tai selviä päivääkään ilman lepoa tai päivää ilman kipuja. 
Olen sinut asian kanssa. 
On vain vaikeeta hyväksyä, etten voi olla päivittäin täysin oma itseni, kun sairaus ryöstää minulta voimia ja hetkiä. 
Mutta minä opin!

Aurinko paistaa. 
Keho saa levon ja sen jälkeen katson mitä päivään taas mahtuu. 
Ehkä menemme jälleen picnicille rantaan ja uimaan.
Huomenna on uusi päivä ja ehdin tehdä asioita silloin mitä tänään jää tekemättä. 

Muistakaa kuunnella kehoanne! 

1.3.2016

Kadonnut vuosi?




Siitä on nyt vuosi, kun muutin Tammisaareen. 
Vuosi, kun olen ollut omillani lasten kanssa.
Vuosi, kun blogini on ollut pääosin hiljaa, kellunut perässä. 
Mihin vuosi katosi?

Minulle tuli vuosi lisää ikää. 
Esikoinen aloitti jo yläasteen. 
Minä rakastuin ja erosin jälleen. 

Vuodessa olen laihtunut, pienentynyt, kasvattanut todella pitkäksi hiukset. 
Punaan nykyään huuleni ja lakkaan kynteni.
Minä uin ja kävelen. 

Mutta minä edelleen kellun vuosi myöhemmin. 
Mihin elämä vie, mitä se tuo?
Jokainen päivä on hyvin samanlainen yksin lasten kanssa, mutta silti erilainen. 
Minä olen erilainen. 
Tunnen olevani yksin, vapaa mutta surullisen onnellinen. 
Voiko niin edes sanoa?
Olla surullinen, mutta samalla onnellinen.
Mutta sitä nyt olen. 

10.8.2015

Huh hei!





Onpa kuumaa.
Nyt on vihdoin kesän parhaat kelit ja tietenkin juuri silloin, kun koulut alkavat. 
On nautinnolliset rantakelit ja niistä nautin nyt täysillä. 
Oli ihanaa tänään laittaa päälleni Bodenin uimapuku, mikä odottanut vuoden kaapissa.
Tänään se mahtui päälle, kyllä hymyilytti. 

Monilla alkoi koulut tänään, meillä Tammisaaressa alkaa onneksi vasta keskiviikkona.

Olen ollut aika hiljakseen pidemmän aikaa.
Elämässä on tapahtunut paljon, niistä lisää syksyn mittaan. 
Palailen taas vähitellen blogin pariin.

Nyt paistaa aurinko, kroppa kiittää ja hymyilyttää. 

Oletko vielä matkassa mukana?

Ps. Tulossa ihana arvontakin piakkoin....

11.2.2015

Muutto kaupunkiin





Kyllä, me muutamme.
Muutamme kaupunkiin, Tammisaareen.
Uusi koti löytyy ihan kävelykadulta, Tammisaaren sydämestä.
Aivan läheltä kaikkia palveluita, merta, rantaa, sairaalaa, junaa.
Kaikkialle on vain muutama sata metriä.
Sellainen matka, minkä minä jaksan kävellä.
On vain tullut aika jättää omakotitalossa asuminen taakse.
Laitamme talon myyntiin tässä jossain vaiheessa kevättä.
Nyt sitä remppaillaan vielä lisää.

Olo on haikea, mutta samalla innostunut.
Tämä talo oli kotini, haaveeni.
Mutta elämä heitti jotain eteeni, mitä en osannut odottaa.
Kaikkea ei voi aina ennakoida.
Pitää vain sopeutua ja etsiä siitä tilanteesta paras mahdollinen tilanne.
Se on nyt uusi valoisa kaunis koti vanhassa kivitalossa.
Isot ikkunat, melkein 3,5m huonekorkeus, kaupunkiasuminen, mutta silti oma rauha.

Olen aina halunnut asua joko omassa talossa, tai vanhassa tunnelmallisessa kivitalossa kaupungissa.
En tiedä paljon kauniimpaa kaupunkia, kuin Tammisaari tuon toteuttamiseen.
Minulle tulee enemmän vapautta.
En ole riippuvainen muiden kyydeistä.
Lapsille on enemmän harrastuksia.
Ja kaikille meille rakas harrastus, uiminen, on mahdollista ympäri vuoden.
Kesällä meressä ja talvella hallissa.
Aina kun haluamme.

Nyt kohti uusia seikkailuita!
Uusia sisustuksia ja puuhia uudessa kodissa.
Laatikoiden pakkaamista ja ylimääräisen karsimista riittää.

Tätä on kevät täällä blogissa.
Ei sitten asuta enää keltaisessa talossa, mutta sama henki täällä säilyy.
Pienillä uusilla mausteilla maustettuna toki.

20.1.2015

Päiväni Eds kanssa


Minulta on ajottain toivottu, että kirjoittelisin mitä minun päivääni kuuluu.
Missä rytmissä se menee ja mitä teen.
Tänään oli minulle aika tyypillinen (tylsä) päivä, mihin sairauteni vaikutti aika paljon...

07:15 mies herättää
Olen sekaisin ja mies joutuu useasti herättämään että saa minut hereille.
Aina olen todella tokkurassa, sekaisinkin.
Annan kehon herätä hiljalleen, koska jos nousen samantien, minua alkaa pyörryttämään ja oksettamaan aika paljon.

07:45 nousen ylös
Minua oksettaa.
Olo aika kurja.
Autan Lillenin valmiiksi taksia varten, että pääsee lähtemään eskariin.

08.15
Oksettaa, mutta on pakko syödä jotain, että voin ottaa lääkkeeni.
Keitetty muna ja mustikkakeitto ajaa tänäänkin asian.
Menen takaisin sänkyyn kera happiviiksien.
Nukun 3h lisää.

11.15 herään
Tajuan että on liian myöhäistä ehtiä perumaan tämän päiväinen keuhkolääkäri.
Eilen sitä en myöskään muistanut hoitaa.
Koitan herättää kehoani, että pystyisin pukemaan.
Selkä on jumissa ja pitää olla varovainen.
Pesen pyykkiä, käytän apuvälinettä millä saan noukittua lattialle tippuvia pyykkejä.
En voi kumartua ollenkaan.
Meikkaan hiukan ja harjaan hiukseni
Olisin halunnut suihkuun, mutta se olisi liikaa, kun on edessä hoitoon meneminen.
Kroppa ei oikein jaksa molempia samana päivänä...

12.30 syön lounaan
Eilistä kanawokkia, luomu ruisleipää, vettä ja mustikkakeittoa.
Juon reippaasti vettä.
Pukeudun loppuun ja valmistaudun taksin tulemiseen.

13.55 taksi tulee
 ja vie minut terveyskeskukseen.

14-15.15 olen lymfassa.
Ollut kahden kuukauden tauko.
Sain kuulla, että kasvot ovat kapeimmat tähän mennessä.
Vatsa oli kanssa hyvänä, mutta ylävartalo, käsivarret rintakehä ja rinnat aivan turvoksissa.
Mekkokin kiristää hihoista tästä syystä.
Lymfan jälkeen kasvoni turpoavat.
Oksettaa todella rajusti ja meinasin pyörtyä.
Olen aivan sekaisin enkä pysty kävelemään ilman että pidän seinästä kiinni.
Terapeutti pyysi minua istumaan kunnes olo selvempi.
Istuin puoli tuntia. Siltikin hoipertelin ulos.

Klo 16 taksi haki ja vei minut kotiin
Välipalaksi mango smoothieta ja paljon vettä.

Olin hyvin väsynyt.
Puhe alkoi sammaltamaan, keho alkoi tärisemään.
En pystynyt keskittymään mihinkään.
Oli laitettava lämmintä päälle.
Sänkyyn lämpöpeiton päälle, happiviikset naamalle.
Päälle untuvapeitto ja silmät kiinni.
Ajattelen vain miten taivaallista on olla omassa kolossa, missä on lämmin ja keho saa rentoutua ja kivut vähitellen sulaa pois.
Luulin lepääväni vain hetken...olin horroksessa 3h!
Pää alkoi selkenemään vihdoinkin!

Klo 19.30 söimme päivällistä.
Meksikolaisia uunikasviksia, riistaa, pieni peruna ja paljon vettä.
Aloin virkonemaan.
Keho on lämmin.
Juoksen vessassa koko ajan, nesteet poistuu.
Luen Facebookissa eri ryhmien juttuja, piipahdan vertaisryhmässä.
Pesen lisää pyykkiä.

Klo 22 aloitin kirjoittamaan tätä juttua.
Keitän teetä, syön vähän riisipuuroa ja otan iltalääkkeet.
Katson telkkua ja mietin mitä teen huomenna, jos on hyvä päivä.
Huomenna saan olla kotona koko päivän.

Menen nukkumaan puolen yön jälkeen.
Laitan happiviikset naamalle ja nukun toivottavasti kivuttomasti.
Tälläinen perus tylsä, sairaan ihmisen päivä.

Ensi kerralla ehkä vähän erilainen?

7.1.2015

Arvonta, risuja vai ruusuja?


Kirjoittelin tuossa ajatuksiani vuoden viimeisenä päivänä.
Onko sinulla jättää minulle ruusuja tai risuja?
Toiveita tulevista postauksista?
Kysymyksiä?
Käy jättämässä jälki niin osallistut kahteen ihanaan Beloved tuotepaketin arvontaan.
Palautetta on kiva saada ja lukea.

Heips!

31.12.2014

Vuoden vika, ajatuksia, matkakuvia ja arvonta








On raskaan vuoden viimeinen päivä.
Mieli aika apea.
Uusi vuosi ei näytä yhtään paremmalle, itseasiassa raskaammalle.
On vain tosi asia.
Tänään on monella aihetta juhlaan.
Teennäisesti en osaa juhlia, vaikka ehkä pitäisi.
Nukun vuodenvaihteen yli...

Vuoden ihanimmat asiat on ollut matkat Lillenin kanssa Tukholmaan, Amerikkaan ja Turkkiin, sekä ystävä perheen kanssa yhteinen loma Pärnussa.
Tulevan vuoden ihanimmat asiat on juurikin matkat.
Onneksi ensimmäinen on jo tässä kuussa ja toukokuussa matkaan poikien kanssa Amerikkaan.
Ne on kiintopisteitä, levähdyspaikkoja.
Ja tämä blogi.
Tämä on edelleen tärkeä minulle.
Kiitos teille kun olette tätä kuoppaista matkaa jakaneet kanssani!

Mikä on tuonut iloa?
Missä toivot parannusta?
Onko toivepostauksia?

Kaikkien vastanneiden kesken arvon kaksi ihanaa Beloved-tuotepakettia.


Hyvää uutta vuotta sinulle!