
ompi mulla.
Ja oli myös pienellä miehellä aamulla,
kun valmistelimme keskustaan lähtöä.

(Paita Po.P, hattu Gymboree, muut kirpparilta)

Talo on mielessä koko ajan.
Tuntuu hyvältä.
Hiukan jännittää...
olen hermostunut ja syön karkkia jatkuvalla syötöllä.
(Ei saa kertoa hampulääkärille...)
Mut kun olen TOSI hermostunut, tarviin karkkia.
On vaan pakko saada.
Tälleen viimeksi jännitin varmaankin ylioppilaskirjoituksissa.

Mies kävi anopin kanssa katsomassa.
Tykkäsi hän, tosi paljon!
He jämähtivät esittelyn jälkeen terassille tunniksi ihastelemaan puutarhaa,
ja puhumaan talosta.
Ylihuomenna on miehellä edessä pankissa käynti,
takauspaperien eteenpäin toimittaminen JA
tarjouksen jättäminen.
Ja sit jännitetään vielä lisää.

Reissuun aikaa alle 2 viikkoa.
Tätä ennen pitäisi päätös saada aikaiseksi,
suuntaan tai toiseen.
Jos tarjous menee läpi, pitäisi asuntomme saada myyntiin.
Ja myyntikuntoon.
Ja ehdottomasti ENNNEN reissuun lähtöäni.
Ehtiihän tässä.
Ommella, laittaa kämppää, jännittää ja järkätä reissua.
Huoh...
mutta niin
ONNELLINEN huoh!
Ihanaa kun tuntuu että nyt tapahtuu hyviä asioita;
pitkän ja raskaan ajan jälkeen.
Kyllä tuntuu hyvältä jo pelkästään tämä tunne,
vaikka taloa emme saisikaan.
Ihanaa olla hetki näin onnellinen!