Hyvä päivä!

 

Tänään on ollut hyvä päivä.
En jaksa vielä yhtään enempää, mutta alkaa stressi vähenemään.
En huolehdi tulevasta enää niin paljon.
Jotenkin se tieto, että olen oikeasti sairas helpottaa.
Minun ei itse tarvitse enää epäillä itseäni.

Tiedättekö, minä alan oppimaan.
Huomaan ajattelevani, että jos teen tänään näin, joudun lepäämään ja ton sitten voin tehdä huomenna.
En yritä kerralla tehdä kaikkea. En pysty siihen.
Ja jos teen liikaa, tunnen sen kipuna ympäri kehoa.
Seuraavana aamuna pahana jäykkyytenä ja lääkkeitä joutuu syömään enemmän.
On vain opittava uusi rytmi ja todella kuunneltava kehoa ennenkuin se on aivan loppu.
Se tuntuu oudolle, kun vuosi sitten mä vaan tein aamusta iltaan kunnes kaaduin sänkyyn ja jatkoin seuraavana päivänä. Se ei ole enää mahdollista.
Yrityskin vain ja keho kaataa mut lepoon moneksi päiväksi.
Mun kehoni ei kysy minulta mitä minä haluan tehdä tai saavuttaa.
Minun on kuunneltava sitä ja tehtävä sen mukaan.

Ja kyllä, minä nukun edelleen ne aamupäivän parin tunnin nokoset.
Ja joinakin päivänä vielä iltapäivällä.
Jos en silloin enää nuku, lepäilen ja rauhoitun hengitellen syvään sängyllä pötkötellen.
Kuten Fysiatrian ylilääkäri sanoi, levätä pitää joka välissä. Itseään ei saa nyt pakottaa mihinkään.
Päivän rytmi alkaa olemaan jo aivan eri.
Se kummallinen kiirekin katoaa jonnekin.
Päivät kuluu omaan tahtiinsa.
Tässä ja nyt eletään. Hyvä on näin.

Mitä sinun päivääsi kuuluu?

 

Ps. Minut löytää nykyään myös Instagramista tunnuksella keltainentalo. Hiukan vielä säätöä sen käyttäminen, mutta opin minä senkin pian. Facebookissa torisen myöskin. Tykätä voit tästä.