14.10.2016

Mitäs sitten kun?




Et olekaan enää yrittäjä.
Sinulla ei ole enää omaa liikettä, et toteuta unelmaasi. 
Kun et enää ole suositun blogin kirjoittaja. 
Sitten kun et enää jaksa ommella, kun itseasiassa et ole ommellut edes suoraa ommelta kohta kahteen vuoteen. 
Kun uusimmat lasten uutuudet, Mini Rodinin mallistot ja dropit sitä ja tätä menettää täysin merkityksensä.
Mitäs sitten kun et ole enää naimissa, oletkin eronnut. 
Et asukaan enää Tammisaaressa vaan olet taas Karjaalla. 
Mitäs sitten kun et selviä päivääkään ilman päiväunia.
Kodin imurointiin voi mennä osissa muutama päivä. 
Mitäs sitten kun et voi tehdä kaikkea sitä mitä haluat ja joudut levätä joka välissä. 
Kun joudut tehdä asioita sen perusteella mitä jaksat eikä mitä haluat. 
Mitäs sitten kun kivutonta päivää ei enää ole. 
Kun lääkärisi ei näe enää paluuta työelämään ja yritetään ylläpitää nykyistä kuntoa. 

Mitäs sitten?

Sitä pysähtyy. Hengittää. 
Välillä itkee tuuleen ja nauraa kun maidot löytyy lattialta. 
Kerran sieltä löytyi murotkin ja sanoin lapsille, että lusikat käteen, aamupala on lattialla. 
Huumorilla pääsee pitkälle, niin ja punaisella huulipunalla. 
Ja joskus pitää sanoa vaan vittu. 
Puhtaasti niin. 
Pitää tuntea, elää läpi olotilat ja hyväksyä missä mennään. 
Joskus toimii se, että sitä vaan toimii. 
Ei mieti liikaa. 
On hetkiä kun ulkoistaa vaikeutensa eikä sisäistä niitä. Toimii vaan. 
Koska aina ei voi edes hyväksyä. 
Ja kun voi, päästää irti. 

Ja oikeasti, pannukakku toimii aina. 
Ja kynttilät.
Salmiakki ja suklaa. 
Hyvät leffat ja ystävät. 
Rakkaus.
Tuulen humina puissa, auringon lämpö kasvoilla. 
Kaunis mekko ja kiharat. 
Kahvi. 

Pitää muistaa elää. 
Kun on tämä elämä. 
Kaunis jokatapauksessa. 



13 kommenttia:

  1. Hienosti ja koskettavasti kirjoitettu! Tästä saa todella kiinni siitä, miltä sinusta tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Olen päättänyt taas kirjoittaa. Sydämestä.

      Poista
  2. Hienosti ja koskettavasti kirjoitettu! Tästä saa todella kiinni siitä, miltä sinusta tuntuu.

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä sinulle Anrinko! Elämä on arvaamatonta...koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu ja kenelle, toivon sinulle kuitenkin valoisia päiviä <3

    VastaaPoista
  4. Upeaa! Onnellisia hetkiä viikonloppuusi!

    VastaaPoista
  5. Ihana kirjoitus. Olet rakas <3

    VastaaPoista
  6. Toiveikkaita ja valoisia päiviä!
    Päivi

    VastaaPoista
  7. Varmasti on välillä tuskaista löytää ne iloiset kauniit asiat elämässä. Mutta onneksi niitäkin on! Teidän kylä näytti taas niin kauniilta, kun ajeltiin viikonloppuna ohi mökille! Nautitaan nyt hetken yhdessä ruskamaisemista! Tsemppiä!

    VastaaPoista
  8. Rakkautta! <3 Hyvä kirjoitus. Luin juuri eilen kirjaa Fight Back, toinen mahdollisuus. Oletko kuullut siitä? Inspiroivaa luettavaa, monestakin syystä.

    VastaaPoista
  9. Ajatuksia herättävä kirjoitus. Elämä on tosiaan silti kaunista. Valoisia päiviä ja hyviä päiväunia! <3

    VastaaPoista
  10. Kiitos, Anrinko! Tämä osui tämän aamun tunnelmiin. Nyt on pakko luopua, ja olen jo joistakin luopunutkin, tekemisistä ja vaikuttamisista. Tilanteeni ei ole ihan noin totaalinen kuin sinulla. Olen myös vanhempi kuin sinä. Krooniset kivut ja hoitojen sivuvaikutukset nyt vaan syö naista niin,että täytyy miettiä,mihin kykenee.

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit ja jätit viestin, ilahduttaa aina.
Positiivisuus tarttuu, samoin negatiivisuus.
Haluan blogissani tuoda hyvää mieltä, myös sinulle.