6.3.2015

Kevääksi nilkkurit







Olen katsellut itselleni kevääksi uusia nilkkureita
Tai oikeastaan nämä olisi ensimmäiset ns. nilkkapituiset saappaat.
Ensimmäistä kertaa olisin ostamassa Rieker-merkkiset.
Olen saanut kuulla niistä vain hyvää ja ehkä nyt uskaltaudun tilamaan jotkut näistä ihanuuksista.
En löydänyt näitä samaisia Suomen nettikaupoista koossa 42.
Nämä kaikki kolme haluaisin, mutta kaikkea ei voi saada.
Yhdet näistä on lämpöisellä vuorella, eli enemmänkin syksyyn, mutta niin ihanat nekin.
Sinisävyiset on tällä hetkellä lempparit näistä ja niitä nyt harkitsen tilaavani.
Harmittaa kun ei vaan pääse sovittamaan näitä ja voisi päätöksen tehdä helpommin itse kenkäliikkeessä...
Jos sinulla on vinkata minulle kauppa mistä nämä löytyisi, niin kiitän jo etukäteen.
Muuten lähtee tilaus tänne.

Mitä itse olet tykännyt Rieker kengistä?

5.3.2015

Voih kevät!






Lillenille sai pukea tänään ensimmäisen kerran keväisemmät vaatteet. 
Lähdemme ostoksille niin talvitakki olisi ehkä liikaa...

Onko teillä jo keväistä?

Asu: Pipo MiniRodini, housut Aarrekid, college Bobo Choses, liivi kirppis ja kengät Bundgaard (saatu)

2.3.2015

Muuttamisen kau(n/h)eus






Täällä sitä ollaan, Tammisaaressa.
Tai suurin osa kamoista on. 
Kaamea kaaos joka paikassa. 
Tapetoinnit parissa huoneessa on vielä kesken, mutta kuitenkin hyvällä mallilla on. 
Kiitos ihanat ystävät kaikesta ahkeroinnista!!!!!
Tänään oli vaikea nousta sängystä kipujen vuoksi. 
Oon nilkoista korviin asti todella turvonnut, mutta onnellinen. 
Tämä asunto on ihana ja eniten rakastan sitä missä koti nyt sijaitsee.
Tästä tulee ihana koti, missä on hyvä olla.
Viikonloppuna alkaa talolla vähitellen pintaremppa ja kevättä kohden pihan siivousta ym. 
Kyllä se talo tässä keväällä jossain vaiheessa saadaan myyntiin. 

Tiedossa remppakuvia kahdesta osoitteesta pitkin kevättä....


22.2.2015

Paheneeko tämä vain?

Nyt on kotiuduttu Pajulahdesta.
Mieli on vähän apea ja ihmeissään.
Viikonloppu antoi  jotain muuta kuin kuvittelin....
Tajusin taas enemmän, miten minun tila on vain heikentynyt entisestään.
On hyvin vaikeaa hyväksyä, että minä en todellakaan ole enää sellainen kuin ennen.
En voi tehdä mitä haluan.
Keho asettaa rajat, mihin en ole vielä valmis....

Perjantaina oli Body Awareness ohjattu rentoutus/liikuntasessio.
Se oli hyvin kevyttä, pääosin lattialla kevyitä liikkeitä ja hengityksiä tehtävää.
Minä jouduin siinäkin kohtaa tekemään erilailla, olemaan kyljellään kun selkä liikkui väärään asentoon koko ajan ja hermokivut iski.
Nautin siitä pienestä liikkeestä mitä tein ohjatusti, olo oli rentoutunut ja hyvä.

Kun sarjat siirrettiin pystyyn tuli ongelmia...
Minä otin aluksi selällä tukea seinästä.
Tein olemattomat liikesarjat.
Niin naurettavan pienet, eikä ne tuntuneet raskailta kehossa.
Kunnes yhtäkkiä minä valahdin 30 ihmisen edessä lattialle kuin märkä rätti.
Valahdin vain, ilman mitään hallintaa kehossani.
Makasin siinä kehon sätkiessä kuin epileptisessä kohtauksessa.
Keho vain sätki holtittomasti, pää heilui, silmät liikkui ja kuola valui.
Olin täysin hereillä koko ajan.
Kaamea kipu vaan meni kehossa ja raajat heilui.
En pystynyt tekemän mitään.
En huutamaan apua, en vastaamaan, en edes nyökyttämään päätäni hallitusti.
Olin kuin neliraajahalvauksen saanut, näin fysiatrini näitä kohtauksia kutsuu.
Kyseessä on Ehlers-Danlosin aiheuttama autonomisen hermoston sekoamiskohtaus, missä keho on hätätilassa ja vaikuttaa ulkoapäin epileptiseltä kohtaukselta.

Tällä kertaa kohtaus kesti 40 minuuttia.
Se on hyvin pitkä aika maata epämääräisessä asennossa kehon sätkien vimmatusti.
Kun tilanne alkoi vähän rauhoittumaan, pystyin hyvin vaikeasti änkyttäen vastaamaan.
Puhekyky palasi änkyttäen tunnin kuluttua ja meni monta tuntia, että änkytys lähti kokonaan pois.
Keho hytisi ja tärisi sisältäpäin koko illan.

Siinä maatessani itkin.
Minua pelotti.
Pelottaa vieläkin!
Mitä jos saan tälläisen kohtauksen kävellessäni kaupungilla yksin?
Valahdan keskellä katua vain täysin toimintakyvyttömäksi.
Mitä silloin tapahtuu?
Auttaako kukaan?
Mitä jos kaadun niin että saan vaikean haavan?

Seuraavana päivänä kehoni oli äärimmäisen väsynyt.
Olin turvonnut ja kävely oli vaikeaa.
Lopulta jouduin viettämään lounaasta lähtien ajan huoneessani nukkuen ja leväten.
Menetin koko lauantai päivän tapahtumat.
Minua harmitti ja mieli musteni, kun tajusin miten tämä sairaus syö elämääni.
Se hallitsee ja ryöstää minua.
Olin vihainen!!!!
Niin vihainen, että miksi minä olen näin sairas????

Olen vielä tänäänkin ollut hyvin uupunut.
Ajatus ei ole kulkenut, enkä ole oikein jaksannut puhua.
Kyyneleet ovat valuneet surusta, pelosta ja kivusta.
Pelko tulevasta.
Paheneeko tämä kaikki vain???

Tiedän, että pyörätuolista tulee olemaan paljon apua ja iloa.
Eilen olisin voinut olla sosiaalinen, jos olisi tuoli ollut käytössä.
Olisin voinut mennä syömään muiden pariin sen sijaan että olin yksin huoneessani.
Kyllä pyörätuoli on minulle ajankohtainen, vaikka välillä ajattelen että ei se niin ole.
Tälläiset hetket saa minut tajuamaan mitä minä elän.
Palauttaa maan tasalle.
Se on vaikeaa ja raskasta, pelottavaa.

Hyväksyminen tapahtuu hetki kerrallaan.

20.2.2015

Lamppuja






Matkalla Invaliidiliiton Cfs vertaistukiviikonloppuun Pajulahteen, on autossa aikaa pohtia lamppuja. 
Minulta puuttuu pari lamppua uuteen kotiin. 
Hämmästyin miten upeita lamppuja Ellokselta löytyy!
Noi metaliset "sipulit" viehättää eniten.
Eteiseen tulee sellainen, kun osaan vain päättää kumpi väri. 
Aion kyllä tilata molemmat ja katsoa asunnolla mikä sopii tilaan parhaiten.

Odotan viikonlopulta uutta tietoa ja ihana tavata muita samassa suossa tarpovia. 
Perhe urheilee, ui ja saunoo ja yhdessä saa nauttia hyvää ruokaa koko viikonlopun. 

Kumpi "sipuli" ihastuttaa sinua?

13.2.2015

Voihan Sprutt!






Aina kun muuttaa, on vain pakko hankkia uusia juttuja kotiin.
Kaikki ei vaan toimi, kuten edellisessä kodissa.
Ja kun nyt muutamme isosta talosta 95m2 asuntoon, on asioita mietittävä hiukan tarkemmin.
Minä olen todella hyvin jo hahmottanut miten vanhat huonekalut sijoitetaan uudessa kodissa.
Onneksi todella moni toimii melkein missä huoneessa tahansa, niin sijoittelu on helpompaa.
Huonekalut saavat taas ihan uudet funktiot uudessa kodissa.
Edessä on kuitenkin perinteinen Ikea-reissu.
Joka kerta kun olen viime vuosina muuttanut, olen tehnyt Ikea reissun.
(Olen meinaan 35 vuoden aikana muuttanut 17 kertaa...alkaisikohan vähäksi aikaa riittämään taas?)
Lista alkaa olemaan kattava maanantain Ikea-reissua varten.





Huomasitko muuten, että Ikeassa on uusi Sprutt-kylppärisarja, mitä myydään vain rajoitetun ajan?
Siinä sarjassa on moni juttu, mitä ehdottomasti tarvitsen!
Varsinkin noi pussukat/korit näyttää ihanilta ja super käteviltä.
Ovat kivan simppeleitä ja edullisia, juuri mun budjettiin sopivia.
Poikien huoneeseen pelaamiseen hyvät jakkarat piilottais sisäänsä ison kasan myös legoja.
Maanantaina olen menossa ja jännä nähdä, onko jäljellä tuotteita mitä haluan.
Usein minulle käy niin, että juuri se, mitä olen ajatellut hankkia on jo loppunut....

Mitä tykkäät Spruttista?


11.2.2015

Muutto kaupunkiin





Kyllä, me muutamme.
Muutamme kaupunkiin, Tammisaareen.
Uusi koti löytyy ihan kävelykadulta, Tammisaaren sydämestä.
Aivan läheltä kaikkia palveluita, merta, rantaa, sairaalaa, junaa.
Kaikkialle on vain muutama sata metriä.
Sellainen matka, minkä minä jaksan kävellä.
On vain tullut aika jättää omakotitalossa asuminen taakse.
Laitamme talon myyntiin tässä jossain vaiheessa kevättä.
Nyt sitä remppaillaan vielä lisää.

Olo on haikea, mutta samalla innostunut.
Tämä talo oli kotini, haaveeni.
Mutta elämä heitti jotain eteeni, mitä en osannut odottaa.
Kaikkea ei voi aina ennakoida.
Pitää vain sopeutua ja etsiä siitä tilanteesta paras mahdollinen tilanne.
Se on nyt uusi valoisa kaunis koti vanhassa kivitalossa.
Isot ikkunat, melkein 3,5m huonekorkeus, kaupunkiasuminen, mutta silti oma rauha.

Olen aina halunnut asua joko omassa talossa, tai vanhassa tunnelmallisessa kivitalossa kaupungissa.
En tiedä paljon kauniimpaa kaupunkia, kuin Tammisaari tuon toteuttamiseen.
Minulle tulee enemmän vapautta.
En ole riippuvainen muiden kyydeistä.
Lapsille on enemmän harrastuksia.
Ja kaikille meille rakas harrastus, uiminen, on mahdollista ympäri vuoden.
Kesällä meressä ja talvella hallissa.
Aina kun haluamme.

Nyt kohti uusia seikkailuita!
Uusia sisustuksia ja puuhia uudessa kodissa.
Laatikoiden pakkaamista ja ylimääräisen karsimista riittää.

Tätä on kevät täällä blogissa.
Ei sitten asuta enää keltaisessa talossa, mutta sama henki täällä säilyy.
Pienillä uusilla mausteilla maustettuna toki.