30.3.2015

Supersankarit tapetti






Poikani rakastavat värejä ja sarjakuvia.
Halusin heidän huoneeseen väriä ja jonkin upea tehosteseinän tapetilla.
Huone on 3,5m korkea ja todella valoisa.
Tänne sopii vahvemmatkin värit ilman, että näyttäisi tunkkaiselta tai liian värikkäältä.
Tämä Marvelin supersankaritapetti oli aivan täydellinen poikien uuteen huoneeseen!
Kun Graham & Brown otti yhteyttä jälleen, olin iloinen saadessani tehdä heidän kanssaan tämän jutun.


Tapetti on laadukasta ja se on todella helppo tapetoida!
Ei ole kohdistusta ollenkaan.
Vaikka tapetissa ei suositella suoraan seinälle laittoa, tein silti niin.
Eli laitoin seinään suoraan Kombiliimaa ja tapetti siihen päälle.
Hyvä tuli, oli nopeaa ja näppärää.
Tapetista kun jäi paloja, syntyi niistä vielä ystäväni pojalle julistetaulu ja aion loppuja paloja käyttää korttiaskarteluun ym.
En usko, että pojat tähän ihan äkkiä kyllästyvät...sopii meinaan ihan aikuisellekin sarjisfanille tämä tapetti.

Mitäs sanotte?


Ps. Tapetti on myös todella edullista, vain 10 puntaa rulla.
Toimitus on 9 puntaa ja tulee kotiovelle nopeasti.

16.3.2015

Uuden kodin nurkkia







Auringon paistaessa räpsin muutaman kuvan puhelimella teille. 
Koti on edelleen iloisen kaaoksen vallassa, mutta joitakin kauniita nurkkia jo on.
Täällä on niin erilainen tunnelma kuin puutalossamme.
Siksi kodista selvästi tulee hiukan erilainen, mutta niinhän sen kuuluukin mennä. 
En voi luoda puutaloa avaran kivitalon sisälle, enkä haluakaan. 

Ihanan valoisaa viikkoa sinulle! 







10.3.2015

300m






Eilen oli ihanan keväinen päivä.
Aurinko paistoi ja houkutteli minut ja Lillenin puistoon.
Talvikamppeet sai heittää nurkkaan ja kaivettiin keväisempää ylle.
On ihanaa ajatella, että meillä on vain 300m matkaa näin ihanaan paikkaan!
Voitte arvata kuinka usein meidät löytää tuolta rannalta kesällä. 
Voin sanoa, että monen monta kertaa.

Lillenin sanoja lainaten, Tammisaari on iiiiihana paikka! 


6.3.2015

Kevääksi nilkkurit







Olen katsellut itselleni kevääksi uusia nilkkureita
Tai oikeastaan nämä olisi ensimmäiset ns. nilkkapituiset saappaat.
Ensimmäistä kertaa olisin ostamassa Rieker-merkkiset.
Olen saanut kuulla niistä vain hyvää ja ehkä nyt uskaltaudun tilamaan jotkut näistä ihanuuksista.
En löydänyt näitä samaisia Suomen nettikaupoista koossa 42.
Nämä kaikki kolme haluaisin, mutta kaikkea ei voi saada.
Yhdet näistä on lämpöisellä vuorella, eli enemmänkin syksyyn, mutta niin ihanat nekin.
Sinisävyiset on tällä hetkellä lempparit näistä ja niitä nyt harkitsen tilaavani.
Harmittaa kun ei vaan pääse sovittamaan näitä ja voisi päätöksen tehdä helpommin itse kenkäliikkeessä...
Jos sinulla on vinkata minulle kauppa mistä nämä löytyisi, niin kiitän jo etukäteen.
Muuten lähtee tilaus tänne.

Mitä itse olet tykännyt Rieker kengistä?

5.3.2015

Voih kevät!






Lillenille sai pukea tänään ensimmäisen kerran keväisemmät vaatteet. 
Lähdemme ostoksille niin talvitakki olisi ehkä liikaa...

Onko teillä jo keväistä?

Asu: Pipo MiniRodini, housut Aarrekid, college Bobo Choses, liivi kirppis ja kengät Bundgaard (saatu)

2.3.2015

Muuttamisen kau(n/h)eus






Täällä sitä ollaan, Tammisaaressa.
Tai suurin osa kamoista on. 
Kaamea kaaos joka paikassa. 
Tapetoinnit parissa huoneessa on vielä kesken, mutta kuitenkin hyvällä mallilla on. 
Kiitos ihanat ystävät kaikesta ahkeroinnista!!!!!
Tänään oli vaikea nousta sängystä kipujen vuoksi. 
Oon nilkoista korviin asti todella turvonnut, mutta onnellinen. 
Tämä asunto on ihana ja eniten rakastan sitä missä koti nyt sijaitsee.
Tästä tulee ihana koti, missä on hyvä olla.
Viikonloppuna alkaa talolla vähitellen pintaremppa ja kevättä kohden pihan siivousta ym. 
Kyllä se talo tässä keväällä jossain vaiheessa saadaan myyntiin. 

Tiedossa remppakuvia kahdesta osoitteesta pitkin kevättä....


22.2.2015

Paheneeko tämä vain?

Nyt on kotiuduttu Pajulahdesta.
Mieli on vähän apea ja ihmeissään.
Viikonloppu antoi  jotain muuta kuin kuvittelin....
Tajusin taas enemmän, miten minun tila on vain heikentynyt entisestään.
On hyvin vaikeaa hyväksyä, että minä en todellakaan ole enää sellainen kuin ennen.
En voi tehdä mitä haluan.
Keho asettaa rajat, mihin en ole vielä valmis....

Perjantaina oli Body Awareness ohjattu rentoutus/liikuntasessio.
Se oli hyvin kevyttä, pääosin lattialla kevyitä liikkeitä ja hengityksiä tehtävää.
Minä jouduin siinäkin kohtaa tekemään erilailla, olemaan kyljellään kun selkä liikkui väärään asentoon koko ajan ja hermokivut iski.
Nautin siitä pienestä liikkeestä mitä tein ohjatusti, olo oli rentoutunut ja hyvä.

Kun sarjat siirrettiin pystyyn tuli ongelmia...
Minä otin aluksi selällä tukea seinästä.
Tein olemattomat liikesarjat.
Niin naurettavan pienet, eikä ne tuntuneet raskailta kehossa.
Kunnes yhtäkkiä minä valahdin 30 ihmisen edessä lattialle kuin märkä rätti.
Valahdin vain, ilman mitään hallintaa kehossani.
Makasin siinä kehon sätkiessä kuin epileptisessä kohtauksessa.
Keho vain sätki holtittomasti, pää heilui, silmät liikkui ja kuola valui.
Olin täysin hereillä koko ajan.
Kaamea kipu vaan meni kehossa ja raajat heilui.
En pystynyt tekemän mitään.
En huutamaan apua, en vastaamaan, en edes nyökyttämään päätäni hallitusti.
Olin kuin neliraajahalvauksen saanut, näin fysiatrini näitä kohtauksia kutsuu.
Kyseessä on Ehlers-Danlosin aiheuttama autonomisen hermoston sekoamiskohtaus, missä keho on hätätilassa ja vaikuttaa ulkoapäin epileptiseltä kohtaukselta.

Tällä kertaa kohtaus kesti 40 minuuttia.
Se on hyvin pitkä aika maata epämääräisessä asennossa kehon sätkien vimmatusti.
Kun tilanne alkoi vähän rauhoittumaan, pystyin hyvin vaikeasti änkyttäen vastaamaan.
Puhekyky palasi änkyttäen tunnin kuluttua ja meni monta tuntia, että änkytys lähti kokonaan pois.
Keho hytisi ja tärisi sisältäpäin koko illan.

Siinä maatessani itkin.
Minua pelotti.
Pelottaa vieläkin!
Mitä jos saan tälläisen kohtauksen kävellessäni kaupungilla yksin?
Valahdan keskellä katua vain täysin toimintakyvyttömäksi.
Mitä silloin tapahtuu?
Auttaako kukaan?
Mitä jos kaadun niin että saan vaikean haavan?

Seuraavana päivänä kehoni oli äärimmäisen väsynyt.
Olin turvonnut ja kävely oli vaikeaa.
Lopulta jouduin viettämään lounaasta lähtien ajan huoneessani nukkuen ja leväten.
Menetin koko lauantai päivän tapahtumat.
Minua harmitti ja mieli musteni, kun tajusin miten tämä sairaus syö elämääni.
Se hallitsee ja ryöstää minua.
Olin vihainen!!!!
Niin vihainen, että miksi minä olen näin sairas????

Olen vielä tänäänkin ollut hyvin uupunut.
Ajatus ei ole kulkenut, enkä ole oikein jaksannut puhua.
Kyyneleet ovat valuneet surusta, pelosta ja kivusta.
Pelko tulevasta.
Paheneeko tämä kaikki vain???

Tiedän, että pyörätuolista tulee olemaan paljon apua ja iloa.
Eilen olisin voinut olla sosiaalinen, jos olisi tuoli ollut käytössä.
Olisin voinut mennä syömään muiden pariin sen sijaan että olin yksin huoneessani.
Kyllä pyörätuoli on minulle ajankohtainen, vaikka välillä ajattelen että ei se niin ole.
Tälläiset hetket saa minut tajuamaan mitä minä elän.
Palauttaa maan tasalle.
Se on vaikeaa ja raskasta, pelottavaa.

Hyväksyminen tapahtuu hetki kerrallaan.