1.2.2015

Beauty and beast...






Minä.
Kaksi hyvin erinäköistä minää.
Monsteri tänään, pari viikkoa sitten ihan kauniskin. 
Edelleen tämä asia on selvittämättä. 
Kärsin tästä niin paljon!
Voitte arvata miltä muu kroppa näyttää kun kasvot on tuollaiset. 
Eniten tältä vuodelta odotan, että saisin tähän selvyyden ja apua. 
En halua kärsiä näin loppu elämääni.
Olen enemmän turvonnut kuin normaali minä. 
Välillä mieli tekee temppuja ja alkaa uskomaan peiliä, kunnes yhtenä päivänä hätkähdän, että tälläinenkö minä olenkin oikeasti, kun en ole turvonnut?
Ne päivät ovat juhlaa ja on niin ihana olla!
Se onni kestää usein vain yhden päivän...

29.1.2015

Pip Studio III wallpaper Chines Garden




Tapettiongelmat jatkuu.
Kun netissä surffaa löytyy aina vaan ihanampia tapetteja.
Toki kaikkea löytyy jos rahat riittää, mutta mulla kuitenkin budjetti paukkuu melkein kaiken kohdalla yli.
Pip Studion tapeteista oon aina tykännyt ihan hulluna!
Sille isolle seinälle edelleen pohdin vaihtoehtoja.
Tuo keltainen tai turkoosi Pip tapetti ihastuttaisi kanssa.

Ihanan raikkaat värit!

Tapettivaikeuksia



Löysin kaksi ihanaa edullista tapettia täältä.
Linnut maksaisi vain 10e rullalta sekä kauniit kukat 18e.
En vain nyt osaa päättää että mitä teen.
Tarkoitus on tapetoida yksi  iso seinä, sekä toiseen tilaan yhden pitkän kaapin tausta mikä  halkaisee kahta tilaa.
Mutta kumpi kumpaan, siinä on se valinnan vaikeus nyt.


Kannattaa kurkata noita Albanyn tapetteja muutenkin.
Ihanan laaja valikoima todella edullisia tapetteja.
Minä löysin vaikka kuinka monta mistä tykkään tosi paljon.


27.1.2015

Esprit ja kodin raikas uusi ilme




Koti on minulle tärkeä paikka.
Se tärkein kaikista.
Kodissa tulee olla hyvä olla, lämmin iloinen tunnelma ja sen tulee näyttää asukkailtaan.
Minä tykkään raikkaista, sekä pastellisista väreistä.
Olen aina tykännyt.
Se ei taida olla enää epäselvää kenellekään blogini lukijoille.
Mutta nyt on alkanut viehättämään myös selkeämmät linjat, puunväri ja hiukan hillitympi tyyli.
Olen katsellut jo pitkään skandinaavisen puhdasta selkeää tyyliä.
Sellaisenaan se ei minun kotiin sovi, mutta ehkä vähän kotini tyyli tästä muuttuu kevään myötä.
Tähän aikaan vuodesta minulla yleensä tulee into muuttaa kotia.
Vähitellen lisääntyvä valo saa sen aikaan ja vaihtunut uusi vuosi.
On kiva mennä kotia läpi ja päivittää sitä.
Katsoa kaapit läpi, poistaa kaikki turha ja kurkkia kotia vähän eri kantilta.
Vähän jotain uuttakin on kiva laittaa.
Muutos aina piristää.




Kevääksi on ihana sisustaa ja laittaa kotia raikkaammaksi, sekä lisätä värejä.
Vaihtaa muutama tyyny, uudet verhot tai tapetoidan joku ihana tehoste seinä.
Muutokseen ei tarvitse tuhlata paljon rahaa, pienelläkin uudistuksella saa paljon aikaan.
Hämmästyin kurkatessani Esprit Home osioon, miten paljon heillä onkaan todella kauniita tapetteja.
Tapettien hinnatkin ovat minusta edullisia ja valikoima on ilahduttavan laaja.
Ainakin lastenhuoneet saisi piristettyä kivasti heidän tuotteillaan.
Lastenhuoneeseen löytyi iloisia ideoita ja muutenkin kotiin ilahduttavan kauniita tekstiilejä.
Jostain syystä olen pitänyt  Espritiä aina vain vaatemerkkinä.
En tiedä miksi minulle ei ole ennen avautunut tämä kotipuoli.
Oletko sinä tutustunut jo kotimallistoon tai huomannut kaunit tapetit?
Vai olenko minä vain ainut jolla tämä puoli jäänyt varjoon....




Erityisesti minua ihastutti lastenhuoneiden kuosit ja tapetit.
Ihana lapsekas värimaailma ja suloiset eläinhahmot iskee muhun aina vaan.
Roosaa, raikasta turkoosia, keltaista, kevään vihreää ja keltaista.
Pilkut ja raidat tosin sopii minne päin asuntoa vain.
Itse aina katson lastenhuoneiden tapetteja myös sillä silmällä jos ne piristäisivätkin jotain ihan muuta huonetta.
Yhdistelemällä vanhaa ja uutta, sekä raikkaita kuoseja saa ihanan iloisen lastenhuoneen.


Mitä sinä tykkäät näistä Esprit ihanuuksista?


*Blogiyhteistyö*

26.1.2015

Suru



Se vyöryy ylitseni.
Kyyneleet valuvat, rintaa puristaa.
Tunnen olevani ison vuoren juurella minkä yli on mahdotonta kiivetä.
Silti joudun kiipeämään, vaikka tiedän että en koskaan pääse perille.
Suru tulee.
Sitä ei voi estää.
Suru kuristaa ja rutistaa minut pieneksi ja voimattomaksi.

Odotan vain sitä raikasta tuulta mikä on lupaus keväästä.
Ihanan auringon elvyttävä valo ja lämpö odottaa.
Ne herättävät kipeän kehon ja tuovat punan poskille.

Suru väistyy.
Hymy tulee tilalle.
Ei tänään, mutta pian kuitenkin.

20.1.2015

Päiväni Eds kanssa


Minulta on ajottain toivottu, että kirjoittelisin mitä minun päivääni kuuluu.
Missä rytmissä se menee ja mitä teen.
Tänään oli minulle aika tyypillinen (tylsä) päivä, mihin sairauteni vaikutti aika paljon...

07:15 mies herättää
Olen sekaisin ja mies joutuu useasti herättämään että saa minut hereille.
Aina olen todella tokkurassa, sekaisinkin.
Annan kehon herätä hiljalleen, koska jos nousen samantien, minua alkaa pyörryttämään ja oksettamaan aika paljon.

07:45 nousen ylös
Minua oksettaa.
Olo aika kurja.
Autan Lillenin valmiiksi taksia varten, että pääsee lähtemään eskariin.

08.15
Oksettaa, mutta on pakko syödä jotain, että voin ottaa lääkkeeni.
Keitetty muna ja mustikkakeitto ajaa tänäänkin asian.
Menen takaisin sänkyyn kera happiviiksien.
Nukun 3h lisää.

11.15 herään
Tajuan että on liian myöhäistä ehtiä perumaan tämän päiväinen keuhkolääkäri.
Eilen sitä en myöskään muistanut hoitaa.
Koitan herättää kehoani, että pystyisin pukemaan.
Selkä on jumissa ja pitää olla varovainen.
Pesen pyykkiä, käytän apuvälinettä millä saan noukittua lattialle tippuvia pyykkejä.
En voi kumartua ollenkaan.
Meikkaan hiukan ja harjaan hiukseni
Olisin halunnut suihkuun, mutta se olisi liikaa, kun on edessä hoitoon meneminen.
Kroppa ei oikein jaksa molempia samana päivänä...

12.30 syön lounaan
Eilistä kanawokkia, luomu ruisleipää, vettä ja mustikkakeittoa.
Juon reippaasti vettä.
Pukeudun loppuun ja valmistaudun taksin tulemiseen.

13.55 taksi tulee
 ja vie minut terveyskeskukseen.

14-15.15 olen lymfassa.
Ollut kahden kuukauden tauko.
Sain kuulla, että kasvot ovat kapeimmat tähän mennessä.
Vatsa oli kanssa hyvänä, mutta ylävartalo, käsivarret rintakehä ja rinnat aivan turvoksissa.
Mekkokin kiristää hihoista tästä syystä.
Lymfan jälkeen kasvoni turpoavat.
Oksettaa todella rajusti ja meinasin pyörtyä.
Olen aivan sekaisin enkä pysty kävelemään ilman että pidän seinästä kiinni.
Terapeutti pyysi minua istumaan kunnes olo selvempi.
Istuin puoli tuntia. Siltikin hoipertelin ulos.

Klo 16 taksi haki ja vei minut kotiin
Välipalaksi mango smoothieta ja paljon vettä.

Olin hyvin väsynyt.
Puhe alkoi sammaltamaan, keho alkoi tärisemään.
En pystynyt keskittymään mihinkään.
Oli laitettava lämmintä päälle.
Sänkyyn lämpöpeiton päälle, happiviikset naamalle.
Päälle untuvapeitto ja silmät kiinni.
Ajattelen vain miten taivaallista on olla omassa kolossa, missä on lämmin ja keho saa rentoutua ja kivut vähitellen sulaa pois.
Luulin lepääväni vain hetken...olin horroksessa 3h!
Pää alkoi selkenemään vihdoinkin!

Klo 19.30 söimme päivällistä.
Meksikolaisia uunikasviksia, riistaa, pieni peruna ja paljon vettä.
Aloin virkonemaan.
Keho on lämmin.
Juoksen vessassa koko ajan, nesteet poistuu.
Luen Facebookissa eri ryhmien juttuja, piipahdan vertaisryhmässä.
Pesen lisää pyykkiä.

Klo 22 aloitin kirjoittamaan tätä juttua.
Keitän teetä, syön vähän riisipuuroa ja otan iltalääkkeet.
Katson telkkua ja mietin mitä teen huomenna, jos on hyvä päivä.
Huomenna saan olla kotona koko päivän.

Menen nukkumaan puolen yön jälkeen.
Laitan happiviikset naamalle ja nukun toivottavasti kivuttomasti.
Tälläinen perus tylsä, sairaan ihmisen päivä.

Ensi kerralla ehkä vähän erilainen?

19.1.2015

Minusta tulee kävelevä pyörätuolin käyttäjä


Olin tänään kokeilemassa minulle omaa pyörätuolia.
Voin sanoa että hiukan hymyilin kun viipotin sillä pitkin Husin apuvälinekeskusta.
Siihen tulee keventäjät.
Ne mahdollistavat helpomman kelauksen ja nopeamman liikkumisen.
Näillä mun käsillä ja tippuvilla olkapäillä ei pitkään jaksa kelata itse....
Odottelen nyt uutta aikaa ja tapaan esittelin parin viikon päästä.
Se oma pyörätuoli tulee tämän kevään aikana.
Miltä se lopulta näyttää, sitä en vielä tiedä.

MUTTA! (Iso mutta onkin...)
Ei ole helppoa olla kävelevä pyörätuolin käyttäjä.
Sellainen kun minä tulen olemaan.

Nyt on hiukan parempi jakso meneillään.
Näin ei ollut kesällä.
Silloin tarve tuolille oli kova!
En voi koskaan tietää onko ensi viikko huono vai hyvä.
Vai onko minulle hyvä jakso nyt kuukauden vai puolivuotta vai vain päivän.

Nyt se tuoli tulee.
Ja se minulla sitten on.
Käytän sitä kun en muuten jaksa.
Se mahdollistaa kodin ulkopuolella liikkumista silloinkin, kun kunto ei muuten sitä sallisi.

Oletko muuten joskus miettinyt miksi joku on tuolissa?
Entä miten reagoisit jos näkisit kaupassa pyörätuolinkäyttäjän nousevan ja kävelevänkin?
Tai jos näet bussiin tulevan ihmisen pyörätuolissa ja nostavan itse sen bussiin?
Miten sinä reagoit?
Mitä ajattelet?

Ei ole helppoa alkaa käyttämään ajottain pyörätuolia, kun niin usein kuitenkin kävelen.
Joudun kestämään ihmisten katseita, ilkeitä sanoja.
Niitä satelee satavarmasti.
Oma nahka pitää kovettaa noitakin varten.

Vastustin pyörätuolin tuloa.
Fysiatrini on siitä vain puhunut ja puhunut, että miten se mahdollistaisi sen etten polttaisi itseäni aina niin loppuun.
Ettei tarvitsisi maata sängyssä monta viikkoa kun romahdus tulee.
Ja se tulee.

Minun elämäni on tälläistä Ehlers-Danlosin ja Cfs:n kanssa.
Opettelen sitäkin hyväksymään ja nauttimaan elämästä myös pyörätuolissa.