3.11.2015

Hukassa


Olen täällä.
Ehkä hiukan hukassa tosin.
En tiedä mitä sinulle kirjoittaa, minkä kuvan näyttää tai millä ilahduttaa.
En tiedä mitä blogini enää on tai onko sitä.
Olisiko aika lopettaa?
Vai jatkaa ihan uudella?
Vai mitä....
Olen hukassa blogini suhteen.

Elämäni on muuttunut niin paljon.
Se ei ole enää iloista elämää keltaisessa talossa.
Se on elämää eron jälkeen kaupungissa.
Elämää sen jälkeen, kun jalkani taas kantavatkin, mutta minne?

Olen entinen yrittäjä.
Pitkään sairaana ollut.
Edelleen olen sairas, mutta pärjään jo arjen yksin lasteni kanssa, selviän.
Mutta mihin minä kuulun?
Mitä minä olen?

Identiteetti katoaa hiukan eron jälkeen.
Sen jälkeen kun ei olekaan enää niin sairas, mutta ei tervekään.
Yrittäjyyteen en voi enää palata, mutta mihin seuraavaksi?
Töihin? Mihin ja miten?
Opiskelemaan?
Minne ja mitä?

Olen hiukan hukassa.
Mutta se ei ole siltikään paha tilanne, olla hukassa.
Joskus elämä vain muuttuu niin rajusti, että joutuu ikäänkuin kellumaan.
Olemaan tilassa, missä ei tiedä vielä mitä tapahtuu.
Päivät kuluu, viikot ja kuukaudet.
Olo on välillä levoton, välillä levollinen.

Muita hukassa olijoita?


26 kommenttia:

  1. Täällä, hep! Mä tykkään sun blogista edelleen :)
    Täällä tosiaan yksi, joka myös hieman hukassa. Ei enää sitä omaa pientä kotia, ei omaa soppea missä on hyvä olla vaan paljon tylsyyttä ja ärsytystä. Ei enää liikaa lastenvaatehömppää tai oikeen mitään... Meillä kaikki meni alkuvuonna, kun koti meni asumiskieltoon. Sen jälkeen voisin kertoo lähinnä surkuhupaisia tarinoita elämästä mustan huumorin kautta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. =)
      Joo ei lastenvaatehömppää enää täälläkään. Tai toki edelleen niistä tykkään, mutta kun rahat on yh-äitinä tosi tiukalla ei paljon ostella uutta kuin -70% tangoista ja kirppareilta. Eikä noin isot lapset innostu jos heitä kuvailen enää...

      Tosi harmi että teille kävi noin!
      Elämä on välillä vähemmän ihanaa ja kaunista mutta se on elämää.

      Ehkä munkin tarvis vaan alkaa jakamaan noita surkuhupaisia tarinoita. =)
      En ole lopettanut kun tämä tuntuu silti niin tärkeälle....pitää vain löytää se uusi tapa blogata.

      Poista
  2. Jatka vaan tätä blogia...kirjoitat siitä mistä haluat ja koska haluat. Ei ole paha vaikka aihepiiri välillä muuttuukin. Voimia sinulle!

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä! Jatka tätä blogia: kirjoita vaikka siitä että olet hukassa - ja sitten kun on taas toisenlainen aika, kirjoita siitä. Jos tuntuu, että kaipaat taukoa, pidä sellainen. Mutta yhtä kaikki, jatka blogasi. Kommentoin harvoin, vaikka luen tätä säännöllisesti: saan blogiltasi paljon.

    Voimia kaikkeen niin levottomuudessa kuin levollisuudessa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin näyttämällä se että olen hukassa on avannut sisältäni sanallista arkkua. Uskon että juttua tulee lisää...=)

      Poista
  4. Kirjoita just siitä. Omasta elämästä. Siitä millaista on olla juuri sinä ja millaista muuttunut elämä sinusta tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaminen on kyllä hyvä tapa jäsentää asioita. Ehkä pitää rohketa kirjoittamaan juuri siitä miltä nyt tuntuu.

      Poista
  5. Sinä olet edelleen sinä. Jatka ihmeessä, ei kaiken tarvitse pysyä aina entisellään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvoin asiat entisellään säilyykään....

      Poista
  6. Ehkäpä kerrot polkuasi eteenpäin, ja pikkuhiljaa et enää olekaan hukassa! tsemppiä ja mukavaa joulun odotusta! Jouluisia kaupunkikotikuvia odotellessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tämä polku on muuttunut rajusti ja uskon et tulevana vuonna se muuttuu vieläkin enemmän...
      Jouluisia kotikuvia tulee varmasti. Mutta ei joulukalenteria tänä vuonna.

      Poista
  7. Älä lopeta. Ei se haita, vaikka oletkin hukassa. Päinvastoin. Meitähän on niin monta, jonka elämä on yhtäkkiä muuttunut. Terkkuja Saksasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä lopeta. En varmaan voisi itseni vuoksi. Te lukijat olette tärkeitä ja kuvaaminen ja kirjoittaminen on mulle edelleen tärkeä harrastus.

      Poista
  8. Hukassaolo on aina rankkaa, mutta se kätkee sisäänsä mahdollisuuden josta ei vielä tiedä. Voimia odotukseen! Asiat selviävät kyllä ennen pitkää. Uusia unelmia kohti?

    Mutta olipa kiva kuulla että voit fyysisesti paremmin. Mitä tapahtui, keksikö lääkäri jonkun hyvän lääkkeen joka auttaa vai muuttuiko vointi vaan vähitellen paremmaksi? Muistan kun joskus postailit että olit aika kipeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autonominen hermosto voi rauhottua vähitellen. Sekä mulle aloitettiin uusi lääkitys viime talvena mikä paransi tilannetta kuukausi kerrallaan. Sairaus on ja pysyy mut oireilu on nyt lievempää. En pääse kuluttamaan kehoa loppuun.
      Lepäilen ja nukun päikkäreitä edelleen, mut pystyn kävelemään ja uimaan taas.

      Poista
  9. on, oma yrittäjyys-suunnitelmani meni mönkään ja nyt mietitään uutta suuntaa.
    Mut hei, eikös asioilla ole tapana järjestyä..!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä uskon että elämä kantaa ja asiat järjestyy. Ei minulla ole varsinaisesti huolia mitkä veisi yöunet. Nyt on vain hiukan kelluva elämäntilanne, mutta joskus on hyvä niinkin.

      Poista
  10. Hukassa minäkin...erilaisista syistä... ehkä jotain melkein 50 ikäkriisiä tai vastaavaa, mutta jotain on elämässä tapahtumassa, asioiden tärkeysjärjestys muuttumassa, peiliin katsomisen paikka, kiltin rooli ei pysy enää kasassa... Mutta paljon on iloa ja rakkauttakin. Vertais tuki on tarpeen ;) Voimahalaus sinulle ♥ Toivottavasti kaksat silloin tällöin kirjoitella tänne vielä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikä luo omat kriisinsä joo...peilistä ei katso enää se nuori minä....
      Omat roolit on kanssa joskus luotava uusiksi. itse tein sen vuosia sitten ja se oli iso urakka.
      Voimia myös sinulle!
      Kyllä mä tänne kirjoittelen. koitan aktivoitua uusilla aiheille mitkä itselle nyt tärkeitä...

      Poista
  11. Jatka kirjoittamista! Hukassa täälläkin ollaan, 3 kk äitini kuolemasta. Kaikki kääntyi päälaelleen ja on mietittävä miten tästä jatkaa eteenpäin. Opiskelu? Uuden työn haku? Kotiäitinä vielä vuosi? En todellakaan tiedä.

    Kaipaan Tammisaareen! Asuin siellä melkein kuusi vuotta kun opiskelin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimia surun käsittelyyn. Uskon että sinulla on myös hyvin hukassa olo...
      Tammisaari on ihana paikka. Olen hyvin onnellinen että saan asua täällä. Kaupunkin, luonto ja meri hivelee mun sieluani joka päivä.

      Poista
  12. Nyt vasta oikeastaan tutustuin paremmin blogiisi. Voi että.. tässä "blogimaailmassa" on yltäkyllin niitä, joissa kuvat on viimeisenpäälle, lapset aina iloisia, tarinat kertoo matkoista perheen kanssa ja kymmenistä ystävistä... Minun mielestäni todellisia helmiä on aidot tarinat elämästä!! Ja tämä on yksi niistä. Jos kaipaat uutta alkua, niin ehkä uusi blogi olisi siihen hyvä. Tänne vaan linkitykset, mutta pääset itse aloittamaan puhtaalta pöydältä - ja valoisampaa tulevaisuutta kohti! Halauksia ja voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. =) Kiva kun olet löytänyt tänne blogini pariin.
      Uskon että ainakin nyt blogi pysyy tässä koska uuden luominen vaatii oman motivaationsa ja aikaa ja intoa.

      Poista
  13. Sinun blogiasi vuosikaudet seuranneena voisin sanoa ymmärtäväni, että taidan tietää mistä kirjoitat.

    Elämäsi on mennyt monella tavalla uusiksi. Terveys on vaihdellut, elämäntilanne on vaihdellut kotiäitiydestä yrittäjyyteen. Olet ollut jossain kohtaa vain perhettäsi varten, toisaalta olet nähnyt maailmaa. Siinä missä vyötärösi on pienentynyt, olet sisäisesti kasvanut. Koti on vaihtunut, lapset ovat muuttuneet. Ja se vaan on tosi kova juttu, kun kohtaa Itsensä. Pitkästä aikaa tai ensimmäistä kertaa. Ja silloin täytyy käsitellä kaikki kysymykset ja olla joko löytynyt tai hukassa tai vähän kellua - kuten kirjoititkin. Onneksi kiirettä ei ole ja hukkaantuminen ei aina ole huono asia.

    Minäkin toivoisin, ettet ainakaan blogia lopettaisi. Blogistania kaipaa aitoja ihmisiä. Ja olisi mukava nähdä kuvia kaupunkikodistasi. Miltä Anrinkoisessa kodissa näyttää nyt? Onko siellä sisustettu innolla vaiko ajatukset jossain ihan muualla, kuin seinien sisällä? Muista kuvata, vaikka et blogiin, mutta muistoksi itsellesi. Muistoja ajalta kun kelluit ja löydyit <3

    Voimia sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvia onkin jo kamerassa kodista jonkun verran. Pitää niitä teille näyttää. =)
      Kiitos ihanasta viestistäsi.

      Poista
  14. Pikkuhukka täälläkin! Sinulle toivon kaikkea hyvää, elämä on matka ja maisemat muuttuu. Ei voi olettaa, että ikuisesti postaat lasten asuja ja joulukalentereita. Pidä tämä blogi, niin sinulla on matkapäiväkirja monien vuosien varrelta! Piia

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit ja jätit viestin, ilahduttaa aina.
Positiivisuus tarttuu, samoin negatiivisuus.
Haluan blogissani tuoda hyvää mieltä, myös sinulle.