10.11.2011

Day 3 + 4

Huh.
Huh, huh huh!
Pää on niin tyhjä.
Olo on tällä hetkellä niin riutunut.
Rinkulat silmien alla kertoo unien laadun viime öinä.
Ajatuskaan ei nyt oikein kulje.
Mulla taitaa olla takki vähän tyhjä.
Mutta tiedättekö, silti mä olen todella iloinen ja tyytyväinen tähän viikkoon.
Kaikki on mennyt kuitenkin hyvin, paremmin kuin viimeksi.
Omaa väsymistä en vaan osannut arvoida taaskaan...

Eilen Pantton sai raivarit, oikeat emäraivarit!
Hän ahdistui ruokailussa ja mut haettiin taas rauhoittamaan tilanne.
Pojan ruoat oli pakko viedä pois, kun hän ei halunnut enää nähdäkään niitä.
(Pantton on myös siis ns. valikoiva syöjä, ongelmia syömisen kanssa eri osa-alueilla.)
Lopulta lähdin pojan kanssa ulos tuulettumaan.

Puistossa poika päästeli kunnolla: itki, huusi, raivosi, potki ja heitteli leluja.
Olisi lyönyt toista lasta, ja toisenkin kerran, ellen olisi tarkkaillut vieressä ja ehtinyt väliin.
Kauhukakara-meiningillä mentiin puolisen tuntia, sitten poika rauhottui.
Silmät meinasi multa tipahtaa päästä, kun lastani seurasin tuon ajan.
Mä olin oikeasti jo unohtanut, että Pantton voi raivota tällä tavalla.
Edellisestä kerrasta kun on ollut aikaa, onneksi.

Poika on nukahtanut joka ikinen päivä rattaisiin.
Hän nukkuu n. 3h tunnin päikkärit istuallaan.
Päälle 11h yöunet ja siltikään hän ei meinaa jaksaa;
ei, vaikka tykkää terapiasta ja toiminnoista.
Kaikki on vain pienelle miehelle hitusen liikaa.

Pantton on ollut "iholla" tänään jo 12h.
Nukuin myös koko viime yön hengittäen hänen hiuksiaan.
Pienet sormet on kietoutuneet mun ympärille niin tiukasti.
Ymmärrän häntä, mutta voin sanoa, että tekisi mieli välillä kiljua.
Voin olla ylpeä itsestäni, että koko viikon aikana, kaikesta huolimatta, en ole hermostunut kertaakaan.
Pinnani pituus on yllättänyt jo minutkin.

Huomenna on viimeinen päivä.
Ihanaa päästä kotiin, omaan sänkyyn, oman miehen kainaloon.
Takana raskas, mutta upea viikko!
Paljon on opittu, paljon on saatu ja paljon päästy eteenpäin.
Silloin voin sanoa, että "takki tyhjä olo" on tullut vain hyvästä.

Perjantai, miten olenkaan sitä odottanut!

12 kommenttia:

  1. Sä oot oikein Äiti, tiikeriemo :)

    VastaaPoista
  2. Hei!
    Tutustuin blogiisi jokin aika sitten ja nyt "rohkenin" kommentoida ensimmäistä kertaa:) En siis tarkalleen tiedä poikasi tilannetta, voin vain aavistella, mutta paljosta olette ilmeisesti selvinneet. Ei ihme, että nyt joudutte molemmat voimia ammentamaan (ja päästämään höyryjä ulos;) Mukava kuitenkin kuulla, että viikko on ollut antoisa ja hyödyllinen kaikessa rankkuudessaan. Rentouttavaa viikonloppua teille!

    VastaaPoista
  3. Palasin vielä kertomaan, että lukaisinkin tunnisteen kautta enemmän Panttonista eli nyt "olen kärryillä" enemmän...:)

    VastaaPoista
  4. Olet kyllä uskomaton! Tsemppiä huomiseen molemmille ja sitten KOTIIN!!!!!

    VastaaPoista
  5. Kiitos, että kerrot meille..
    Ihailtavaa voimaa.

    Tsemppiä! Positiivista energiaa! Ja voimia!

    VastaaPoista
  6. Mimmi: =)

    Mömmeli: Kiitos!

    Anne: Kiva kun ole löytänyt blogiini.=)

    Selma: En nyt tiedä...kotiin on kuitenkin aivan ihana päästä!

    Kiala: =)

    anni: Jostain sitä voimaa on saanut. Pitkä terapia tietty auttanut kasvattaman TOOODELLA pitkää pinnaa. Mut kyllä mäkin sit räjähdän, kun ei vaan jaksa. Nyt olen jostain syystä vaan jaksanut. Kai se asennointi on auttanut asiaan. =)

    VastaaPoista
  7. Toivottavasti saat itse levättyä viikonloppuna. Voi toista pientä poikaa, onneksi hänellä vaikuttaa olevan maailman huolehtivaisin äiti! Tuli ihan kyyneleet silmiin, kun luin. Voimia koko perheelle!

    VastaaPoista
  8. Voi että mitä kaikkea teille onkaan ehtinyt tapahtua ja kuten aikaisemmassakin kommentissa niin tuli kyllä kyynel tässäkin silmään. Jaksamista ja voimia sinulle todella paljon.Olet jotenkin niin äärettömän jaksava ihminen vaikka raskasta onkin ja aivan ihana että teet lastesi eteen vaikka ja mitä saadaksesi sen avun mihin lapsillasi on oikeus ja mitä he tarvitsevatkaan. Varmasti on raskasta ja voimia vievää olla erityislasten äiti ja sitä todellakin nostan sinulla hattua jaksamisessasi vaikka oma takkisi onkin välillä ihan tyhjä. Toivon että saat itsellesi myös omaa aikaa ja voimia jatkaa eteenpäin,kaikkea hyvää perheellesi. Ja ihana tuo koiruli minkä olette saamassa,toivon että sekin tuo perheellesi voimaa ja paljon paljon ja paljon iloa.

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit ja jätit viestin, ilahduttaa aina.
Positiivisuus tarttuu, samoin negatiivisuus.
Haluan blogissani tuoda hyvää mieltä, myös sinulle.