Day 2

Ei nämä päivät muuttuneetkaan yhtään helpommiksi.

Panttonilla on vain niin vaikea olla kuntoutuksessa ilman minun läsnäoloa.
Hän menee aivan paniikkiin ja täysin lukkoon.
Häntä ei saada rauhoittumaan tarpeeksi, eikä ole tarkoitus, että lapsella on paha olla.
Mun on siis oltava paikalla, vaikka vain nurkassa istumassa kirjan kanssa.
Siellä minä sitten istuin, luin ja vilkuttelin pojalle.
Vaihdoin aina vain kerrosta, käytävää ja huonetta sitä mukaa kun pojan ohjelma päivän aikana eteni.

Olen todella ylpeä hänestä, että ruokailu menee UPEASTI ilman minua.
Samoin askartelu- ja laulutuokiot.
Hän nauttii kaikesta, vaikka onkin raskasta.
Tänään hän väsyi jo pari tuntia ennen päivän loppua.

ONNEKSI on se iso pallomeri, missä voi käydä lataamassa akkuja aina välissä.

Pikkumies nukahti taas rattaisiin.
Kävelin pari tuntia ympäri kaupunkia, että hän sai nukuttua tarpeeksi.
Hän vain tarvitsee nyt enempi unta.
Onhan se aika rankkaa pienelle viettää 6h erilaisissa toiminnoissa ja terapioissa päivän aikana.
Huomenna on meillä vasta kello 10 ensimmäinen terapia, eli saamme nukkua.

Taidan itsekin tarvita vähän pidemmät unet ensi yönä.

Ihaninta näissä päivissä on huomata, miten poika on kasvanut.
Hän on kehittynyt hurjasti viime käynnistä.
Olenhan sen tiennyt, mutta tuolla sen todella huomaa.

On hellyttävää saada erittäin paljon rakkautta, haleja ja pusuja pitkin päivää.

Ne jos mitkä auttaa jaksamaan, vaikka kuinka väsyttäisi.