Day one

Takana on ensimmäinen päivä Habbenissa.

Pantton tiesi, että jotain jännää tänään tapahtuu.
Hän ei halunnut mennä taloon sisälle, ei ollenkaan.
Hissistä kun tulimme ulos osastolle, hän huusi: "BALLONG!"
Riisuin hänet ja poika juoksi onneissaan pitkin käytävää huutaen: "Ballong, ballong, ballong!"
Hän muisti maaliskuisen käynnin ja mahtavan pallomeren.
Pulikoinnilla siis aloitimme tämän päivän.

Fysioterapiassa pojan jalat tarkastettiin.

Jumpattiin, pompittiin, juostiin ja kiivettiin.

Hän saa tuet kenkiin, millaiset, ei vielä tiedetä.
Panttonilla on muutamia ongelmia säärissä ja nilkoissa, mitä hyvä tukea jo tässä vaiheessa.
Hänen runsas varpaillaan kävelynsä on jäykistänyt pohkeita, joten hierontaa suositeltiin iltaisin.

Oli ihana jutella pojan neurologin kanssa.
Pantton kun on muuttunut ja kasvanut kaikin tavoin.

On mahtavaa jutella ihmisen kanssa, joka on samalla aaltopituudella.

Viikko alkoi siis upeasti, raskaasti, mutta upeasti!

Poika väsyi kuitenkin niin paljon, että nukahti rattaisiin heti bussissa.
Hän nukkui melkein 3 tuntia.
Minua on väsyttänyt koko päivän, mutta silti valvon vieläkin.
Aivot käy päivän juttuja läpi, enkä pysty vielä nukahtamaan...

Huomenna aamusta ollaan taas liikkeellä.
Toimintaterapiaa ja jumppailua tiedossa kello 9 aamulla.
Minulla on ehkä pieni hetki pyörähtää yksin kaupungilla iltapäivästä.
Olisihan tuo aika luksusta.

Pienistä iloista tarvitsee ottaa kaikki irti, arjenkin keskellä.

Iloista viikkoa kaikille!