29.9.2015

Ramsholmen








Luonto on niin kaunis syksyllä, kun värit kylpevät auringossa. 
Ympäristö on kuin herkkä maalaus. 

Itse en saa mistään niin paljon iloa ja voimaa kuin luonnosta. 
Kävelen näissä maisemissa monta kertaa viikossa. 
Jos on pienikin huoli, jää se kyllä merenrannalle. 

Oon oppinut eron myötä luottamaan tulevaan, siihen että kyllä elämä kantaa. 
On tapahtunut uskomattomia asiota ja tulee varmasti tapahtumaan, kun luon polkuani uudelleen....


Mitä sinun syksyysi kuuluu? 

5 kommenttia:

  1. Ihania kuvia: luonnosta ympärilläsi ja sinusta! Näytät niin onnelliselta ja vahvalta <3

    Minun syksyyni kuuluu villasukkia ja kuumaa kahvia - ja ihan kohta sitä heittäytymistä ja toivomista, että elämä todella minuakin sitten kantaa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On vahvempi olo ja onnellinenkin.
      Toki usein yksinäinen. Olisi ihana voida rakastaa... Mut kaikki aikanaan.

      Voimia ja uskoa sulle tulevaan!

      Poista
  2. Ramsholmen on kyllä niin kaunis paikka! Aivan kuin satumetsä. Erityisesti valkovuokkojen kukinnan aikaan suorastaan uskomattoman kaunis. Äitienpäivänä usein olemme käyneet siellä ihailemassa valkovuokkoja. Appivanhemmat asuvat Tammisaaressa,joten siellä tulee pitkähköstä välimatkasta huolimatta käytyä melko useinkin. Markkinoiden aikaan viimeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole sitä vielä siihen aikaan vuodesta nähnyt. Viime keväänä en jaksanut niin hyvin vielä kävellä mutta ensi kevättä jo innolla odottelen!

      Poista

Kiva kun piipahdit ja jätit viestin, ilahduttaa aina.
Positiivisuus tarttuu, samoin negatiivisuus.
Haluan blogissani tuoda hyvää mieltä, myös sinulle.