20.1.2015

Päiväni Eds kanssa


Minulta on ajottain toivottu, että kirjoittelisin mitä minun päivääni kuuluu.
Missä rytmissä se menee ja mitä teen.
Tänään oli minulle aika tyypillinen (tylsä) päivä, mihin sairauteni vaikutti aika paljon...

07:15 mies herättää
Olen sekaisin ja mies joutuu useasti herättämään että saa minut hereille.
Aina olen todella tokkurassa, sekaisinkin.
Annan kehon herätä hiljalleen, koska jos nousen samantien, minua alkaa pyörryttämään ja oksettamaan aika paljon.

07:45 nousen ylös
Minua oksettaa.
Olo aika kurja.
Autan Lillenin valmiiksi taksia varten, että pääsee lähtemään eskariin.

08.15
Oksettaa, mutta on pakko syödä jotain, että voin ottaa lääkkeeni.
Keitetty muna ja mustikkakeitto ajaa tänäänkin asian.
Menen takaisin sänkyyn kera happiviiksien.
Nukun 3h lisää.

11.15 herään
Tajuan että on liian myöhäistä ehtiä perumaan tämän päiväinen keuhkolääkäri.
Eilen sitä en myöskään muistanut hoitaa.
Koitan herättää kehoani, että pystyisin pukemaan.
Selkä on jumissa ja pitää olla varovainen.
Pesen pyykkiä, käytän apuvälinettä millä saan noukittua lattialle tippuvia pyykkejä.
En voi kumartua ollenkaan.
Meikkaan hiukan ja harjaan hiukseni
Olisin halunnut suihkuun, mutta se olisi liikaa, kun on edessä hoitoon meneminen.
Kroppa ei oikein jaksa molempia samana päivänä...

12.30 syön lounaan
Eilistä kanawokkia, luomu ruisleipää, vettä ja mustikkakeittoa.
Juon reippaasti vettä.
Pukeudun loppuun ja valmistaudun taksin tulemiseen.

13.55 taksi tulee
 ja vie minut terveyskeskukseen.

14-15.15 olen lymfassa.
Ollut kahden kuukauden tauko.
Sain kuulla, että kasvot ovat kapeimmat tähän mennessä.
Vatsa oli kanssa hyvänä, mutta ylävartalo, käsivarret rintakehä ja rinnat aivan turvoksissa.
Mekkokin kiristää hihoista tästä syystä.
Lymfan jälkeen kasvoni turpoavat.
Oksettaa todella rajusti ja meinasin pyörtyä.
Olen aivan sekaisin enkä pysty kävelemään ilman että pidän seinästä kiinni.
Terapeutti pyysi minua istumaan kunnes olo selvempi.
Istuin puoli tuntia. Siltikin hoipertelin ulos.

Klo 16 taksi haki ja vei minut kotiin
Välipalaksi mango smoothieta ja paljon vettä.

Olin hyvin väsynyt.
Puhe alkoi sammaltamaan, keho alkoi tärisemään.
En pystynyt keskittymään mihinkään.
Oli laitettava lämmintä päälle.
Sänkyyn lämpöpeiton päälle, happiviikset naamalle.
Päälle untuvapeitto ja silmät kiinni.
Ajattelen vain miten taivaallista on olla omassa kolossa, missä on lämmin ja keho saa rentoutua ja kivut vähitellen sulaa pois.
Luulin lepääväni vain hetken...olin horroksessa 3h!
Pää alkoi selkenemään vihdoinkin!

Klo 19.30 söimme päivällistä.
Meksikolaisia uunikasviksia, riistaa, pieni peruna ja paljon vettä.
Aloin virkonemaan.
Keho on lämmin.
Juoksen vessassa koko ajan, nesteet poistuu.
Luen Facebookissa eri ryhmien juttuja, piipahdan vertaisryhmässä.
Pesen lisää pyykkiä.

Klo 22 aloitin kirjoittamaan tätä juttua.
Keitän teetä, syön vähän riisipuuroa ja otan iltalääkkeet.
Katson telkkua ja mietin mitä teen huomenna, jos on hyvä päivä.
Huomenna saan olla kotona koko päivän.

Menen nukkumaan puolen yön jälkeen.
Laitan happiviikset naamalle ja nukun toivottavasti kivuttomasti.
Tälläinen perus tylsä, sairaan ihmisen päivä.

Ensi kerralla ehkä vähän erilainen?

8 kommenttia:

  1. Voih , jaksamista. Raskas päivä on ollut.
    Kiva, että jaksat jakaa sen täällä meille.
    Toivotaan tänään parempaa päivää.
    -päivi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei raskaimmasta päästä vaan aika normi....tänään on ihana kun saan olla kotona.

      Poista
  2. Sairautesi kanssa mennään varmasti päivä kerrallaan-asenteella.
    Jaksatko pitää ystäviisi yhteyttä ja käyvätkö he sinun luonasi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu pv kerrallaan. Suihkussa kävin, sydän hakkaa hulluna ja keho turposi rasituksesta. Tätä tää on.
      Näen ystäviä noin kerran kuussa. He käyvät täällä välillä myös. Useammin ei oikein jaksa kun on niin paljon lääkäri/tutkimus/hoitokäyntejä. Haluan olla ystävien lähellä hyvinä päivinä en huonoina. Mut aina se suunnittelu ei onnistu.

      Poista
  3. Voimia sinulle♥ Olet uskomattoman sisukas nainen. Upea nainen♥ Mahtava äiti♥
    Päivä vain ja hetki kerrallaan.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En uskalla liian pitkälle suunnitella. Ei vaan kannata tehdä niin, ettei tipahda liian korkealta alas...

      Poista
  4. Kiitos tästä postauksesta! Oli kyllä silmiä avaava. Minua kiinnostaisi tietää, onko sulla erityisiä keinoja aina päästä eteenpäin huonon päivän jälkeen? Ettet jää pelkäämään, mitähän huomenna? Osaatko ottaa hyvistä päivistä kaiken irti murehtimatta huomista? Oot mun idoli <3 Niin uskomaton!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen oppinut että kun ahdistus, pelko ja suru tulee pitää niiden antaa tulla. Surra sen hetken ja yrittää antaa sen olon mennä ohi. Ajattelen iloisia asioita. Kesää rannalla, mietin meren ääniä, lasten naurua ja huomaan olevani ihanan lämpimänä kesäpäivänä meren äärellä vailla huolen häivää. Nuo mielikuvat auttavat kun alkaa liikaa ahdistamaan. Toki pelkään huomista, ensi vuotta ja vanhuutta. Tämä sairaus ei anna armoa. Mutta en jää elämään siihen pelkoon. Ne ovat hetkiä ja ei ilman pelkoa varmaan kukaan voisi elää tämän sairauden kanssa. Mutta elämässä on silti niin paljon ihanaa ja hyvää. Pitää keskittyä niihin. Keksiä omia apukeinoja. Minulle ne ovat "majakat" eli matkat. Ne ovat sitä ihanaa aikaa mitä voin miettiä kun tulee huono päivä. Voin palata vanhoihin matkoihin ja ihaniin muistoihin ja miettiä mitä uusi matka tuo. Suunnitella sitä ja innostua niistä jo etukäteen. Nuo auttavat niin paljon! Matkojen vuoksi pitää luopua asioista, säästää, mutta ne ovat minulle SE tärkeä voimavara, että jaksan tätä, oikeasti todella paskaa, kamalaa, hirveää sairautta mistä en ikinä koskaan pääse eroon.

      Poista

Kiva kun piipahdit ja jätit viestin, ilahduttaa aina.
Positiivisuus tarttuu, samoin negatiivisuus.
Haluan blogissani tuoda hyvää mieltä, myös sinulle.