27.7.2013

Sudenkuoppia



Minä olen vuosien aikana yrittänyt laihduttaa aika monta kertaa.
Olen kaatunut aina kuoppiin, enkä päässyt takaisin ylös.
Tällä kertaa en enää edes pelkää noita kuoppia, olen niistä jotain oppinut matkani varrella, onneksi!
Aina ennen ajattelin koko laihdutusurakkaa kerralla, jokaista laihdutettavaa kiloa mistä päästävä eroon.
Se tieto musersi ja tuntui aivan mahdottomalta saavuttaa
Nyt otan pieniä tavoitteita mihin keskityn, mihin pystyn ja iloitsen niistä. En ajattele koko urakkaa kerralla.
Kun pystyy hallitsemaan sen hetken tunteet ja syömiset, on laihduttaminen lopulta vain kahden ruokavälin hallitsemista. (Kunhan saa ne ruokailut kuriin kanssa.)

Minä en psyty muuttamaan kaikkea kerralla. Se ei vaan onnistu.
Tällä kertaa opettelin vedenjuomista kuukauden, vähensin hiilareita ja tutustuin gluteiinittomaan ruokavalioon.
Jokaista asiaa vähintään viikon ajan opetellen.
Sitten olin valmis alkamaan noudattamaan hiukan tiukempaa ruokavaliota.
Edelleen mättää tasainen ruokarytmi, aterioita jää väliin.
Silloin iskee ne heikot hetket!!!! Ne iskee AINA jos ruokaa jää syömättä.
Eli pitää syödä vaikka ei olisi nälkä! Näin verensokeri pysyy tasaisena.

Olen varannut heikkoja hetkiä varten sopivaa syötävää.
Ne ovat aina saatavilla.
Keitettyjä kananmunia, kasviksia pilkottuna ja pähkinöitä.
Vettä on 7dl isossa kannellisessa kauniissa mukissa, mitä ryystän ja täytän pitkin päivää.

Sorruin aina ennen leffassa syömään herkkuja.
Aina ja joka kerta!
Ajattelin, että käyn siellä niin harvoin, että eihän se haittaa.
Se haittaa, koska se toi mukanaan aina muutaman päivän, viikon tai jopa kuukausien lipsumisen tavalla tai toisella.
Nyt otan mukaani minulle sopivaa syömistä, OMAT EVÄÄT ON TÄRKEÄT!
En yritä muuttaa sitä, etten syö leffassa mitään, koska se tuntuu vaikealta, liian vaikealta tällä hetkellä.
Varaudun pähkinöillä, proteiinipatukalla ja vichyllä.
Otan (halutessani) pienen askin apteekkarin salmiakkia ja nautin ohuista lastuista vähitellen.
Se toimii!
Saan aivan saman nautinnon omista eväistäni kuin isosta säkistä karkkia.

En enää syytä itseäni tai ole vihainen jos lipsahdan.
Kyllä, näin on käynyt aina ja joka kerta, nytkin.
Tällä kertaa käden vietyä automaattisesti suuhun jotain sellaista mitä ei pitäisi, lopetin syömisen kesken.
Mietin mitä tapahtui, mitä oli mennyt päivän aikana ruokien suhteen pieleen.
Aina syy löytyi siitä, että olin syönyt liian vähän.
RUOKIA EI SAA JÄTTÄÄ VÄLISTÄ!
Siitä hetkestä pitää vain jatkaa. Homma ei karkaa käsistä siitä yhdestä asiasta.
Ennen kävi näin, ajattelin, että homma on pilalla.
Ei se ole, pitää vaan jatkaa siitä hetkestä eteenpäin.
Tästä on todisteena kadotetut 19cm.
Ette arvaa miten hyvältä tuntui ensimmäiset kehut hoikistumisesta.
Vanhempani eivät olleet nähneet minua hetkeen ja totesivat tänään aamulla, että olen selvästi kaventunut.
Kyllä hymyilytti!

En enää koe syyllisyyttä, en inhoa itseäni.
Juttelen itselleni, tutkin ja kuulostelen.
Haluan oppia itsestäni ja korjata itseäni, joka päivä.
Kirjoitan ajatuksia ylös "laihdutuskirjaani".
Sinne kirjaan mitat joka viikko ja muutamia ajatuksia matkan varrelta.
Näin voin palata tunteisiin ja oppia niistä.
En ole vain hetken kuurilla, tämä on matka itseeni.
Olen varannut tähän aluksi  nyt vuoden.
Sinä aikana opin varmasti paljon, niin tunteista, sairaudestani, ruokavaliosta, liikunnasta, lisäravinteista ym. On niin paljon opittavaa ja sisäistettävää.
Jos tämän kaiken haukkaisi kerralla, musertuisin parissa päivässä.
Ja lopulta olisin varmaan syönyt ahdistukseeni muutaman lisäkilon.
Ensimmäistä kertaa ikinä tunnen ja tiedän olevani elämänmittaisella matkalla, eikä tämä tunnu taakalta.
Olen innostunut!
Ja muista, se mikä toimii minulla, ei välttämättä toimi sinulla, mutta kokeilla kannattaa aina.
Pitää löytää se oma tie ja kulkea sitä, kuoppia tulee, mutta niitä voi opetella kiertämään ja jos niihin kompastuu, pitää nousta ylös ja suunnata matka taas sille tielle, minkä on alunperinkin aloittanut.

Mitkä ovat sinun sudenkuoppiasi?

15 kommenttia:

  1. Sudenkuoppani on syömättömyys :(
    Nytkin olisi suklaata tarjolla tuossa ihan vieressä vaikka kaksin käsin syötäväksi, mutta eipä tee mieli pätkän vertaa sitkään. Kuten ei kyllä muutakaan ruokaa. Pakko on kuitenkin pian jotain ruokaa laittaa, koska pää alkaa sanomaan *autch-autch* jos laistan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuh, sekään ei ole hyvä. Kroppa kärsii.
      Mulla toi ateriarytmi on vaikeinta tällä hetkellä. En napostele enää, mutta jää liian pitkät välit ja ruokaa jää syömättä, mikä taas sitten ei ole hyvä lähtökohta pitkällä tähtäimellä, koska sitten sortuu helpommin napostelemaan ja herkuttelemaan ja kierre on valmis. Tätä yritän nyt muuttaa rankalla kädellä. =)

      Poista
  2. Yritän välttää gluteenia ja hiilareita olen vähentänyt. Järkyttävä vatsan turvotus hävisi muutamassa päivässä ja olo on huomattavasti parempi. Tarkoitus päästä myös muutamista kiloista eroon.
    Hankalinta on näin alkuun tietämättömyys gluteenittomista tuotteista. Tuntuu välillä ettei ole mitään gluteenitonta syötävää. No, pikku hiljaa otan selvää ja löysin esim. tattarin, joka on luontaisesti gluteeniton ja täytyy katsastaa gluteenittomat jauhot, jolloin saisin leivottua leipää. Nyt olenkin syönyt paljon kasviksia ja vihanneksia kera kalan tai lihan, joten eiköhän täs ruuassa pysy kun keskittyy miettimään vaihtoehtoja=))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsasta esim. s-ryhmän kaupasta pakasteet, missä myydään pullaa ym. Siellä on gluteenittomia leipiä erilaisia. =) Löytyy jopa pastaa ja keksejä ym. Itse en niitä nyt käytä, mutta niitä on.
      Tulen kertomaan reseptejä kun alan taas leipomaan ym.
      Mantelijauho kilon pussissa esim. Sallisen on aivan HUIPPUA! Käytän sitä kaikessa leivonnassa mukana, kera tattarin, riisi ja kookosjauhon ja lisään vähän gluteenitona jauhoseosta. TUlee hyvää ja suht terveellistä.

      Poista
  3. Kiitos näistä kirjoituksista, tykkään tosi paljon lukea ajatuksia elämäntapamuutoksesta ihmiseltä, joka elää sen keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä! Kiva jos näitä on jotain iloa ja hyötyä. Itselle näitä pääasiassa kirjoitan muistiin. =)

      Poista
  4. Kiitos tästä kirjoituksesta, se antoi paljon ajattelemisen aihetta ja tsemppaa itseäkin painon pudotuksessa :) Lainasin juuri kirjastosta "Raxun remppa"-kirjan, en ole vielä siihen kunnolla ehtinyt perehtyä, mutta selailun perusteella vaikutti hyvältä. Uskon, että toisten kokemuksista lukeminen auttaa kilojen karistamisessa, luen mielelläni jatkossakin ajatuksiasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa jos mun ajatuksista saa vinkkejä.
      Mä en oo lukenut sitä Raxun kirjaa, pitäisi. Hän kyllä veti aika extremen. Mulla ei oo mitään mahdollisuutta sellaiseen urheiluun. Ihan pehmeästi olen jumpannut ja kävellyt ym. Aloitan nyt elokuussa uimaan. Kiinteydyn silti aika kivaa tahtia. Sen huomaa aivan selvästi. Oli aika ihana tunne seistä alasti peilin edessä ja hymyillä. =)
      Mä kanssa uskon, että ajatusten vaihtaminen auttaa. Minulla ajatusten muuttuminen on juuri se avain tähän.

      Poista
  5. Mulla pahin kuoppa taitaa olla ateriarytmi. Ja illat, kun lapset on nukkumassa. En ole varsinainen herkkupeppu, pystyn helposti elämään ilman karkkia, mutta leipä. Sitä voisin syödä vaikka kuinka paljon. Olen nyt pudottanut tänä vuonna 20kiloa ja matka jatkuu. Kesäksi annoin itselleni luvan päästää irti painonpudotuksesta. On herkuteltukin ja syöty grilliherkkuja yms. Yllätyksekseni painokaan ei ole noussut kuin 2kiloa, sekin ihan varmasti nestettä hotellielon seisovien pöytien jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ONNEA!!! Olet tehnyt upean suorituksen jo!!!! Toivon, että pystyn samaan.
      On hyvä pitää taukoa välillä, jos tuntuu ettei pää jaksa. Sitten on puhtia taas ponnistaa eteenpäin.
      Mulle on ateriarytmi tosi vaikea ja illat myös. Ne kun saan hyvin hallintaan, niin saan taas vauhtia tähän hommaan. Vaikka ei nytkään vauhdissa mitään valittamista ole.

      Poista
  6. Son niin justiinsa tätä ja täällä ihan sama juttu. Ateriarytmi on tosi hankala juttu minä kun ruukaan syödä kaiken mitä eteen sattuu. Ei se sovi, siihen kuolee.
    Heinäkuun ole ollut pikkuisilla hydraateilla ja hyvältä tuntuu. Myös ukkoni on samalla "kuurilla" ja huimaus kera päänsärkyje ovat pois.
    Mutta niitä kuoppia, niitä on.
    Onnea menetetyistä senteistä!!!!!!!

    VastaaPoista
  7. Aina välillä sitä miettii, että tuleekohan suositut bloggaajat koskaan miettineeksi sitä, miten iso vaikutus yhdelläkin pienellä tai suurella tekstillä voi olla lukijoihin? Mielensä pahoittajat kyllä kokoontuvat marmattamaan, jos ihmistä on syvästi loukattu: bloggaaja on laihtunut luvatta tai epäillään onko sittenkin parempi vain kärsiä kivuissa vai ottaa särkylääke. Näitä perinteisiä ;) Mutta entä ne kaikki, jotka ovat saaneet jotain hyvää irti? Siis ihan ne kaikki. Niitä on paljon. Muut kommentoijat ja minä vain muutama heistä.

    Koko eilisen olen miettinyt yhtä lausetta. Mieti! Koko eilisen! Aika iso vaikutus :)

    "on laihduttaminen lopulta vain kahden ruokavälin hallitsemista"
    -MIKÄ UPEA OIVALLUS!

    Minua aina syö, kun menen lääkäriin, kaikkeen vastaus on laihdutus. Olipa kyse korvatulehduksesta, kipeästä polvesta (kaatunut ulkona jäällä), silmätulehduksesta tai ihan mistä vain. Kerran kivahdin takaisin, että meinaakos lääkäri, että se on jotenkin helppoa? Olen laihduttanut n.20kg elämäni aikana ja tiedän, ettei se ole mitenkään helpoimmasta päästä. Lääkäri vain totesi, että syö vähemmän kuin kuluttaa. Voi että, siinäkö se oikotie onneen olikin! Enpä ole tullut aikaisemmin ajatelleeksi ;)

    Nyttemmin olen tyytyväinen itseeni enkä juurikaan edes unelmoi laihduttamisesta, mutta vyötärön haluaisin löytää. Huomaan miten huono olen syömään, tiedän sudenkuopat ja kaikki tämä vaihtelee: kysypä PMS-päivänä, olenko tyytyväinen itseeni tai olenko löytänyt itseni. Mutta olenhan nainen... ;)

    Todellakaan kaikki ei voi suoriutua "35kg laihdutuksesta" kertaistumalla. Jopa se kilon hävittäminen voi olla vaikeaa. Mutta sinä olet oivaltanut hienosti: "kahden ruokavälin hallitsemista". Miten suloisesti pilkottu muutaman tunnin aikajaksoon! Sen enempään ei tarvitse pyrkiäkään :) Ottaa sen päivän pieninä paloina - eihän omenaakaan tungeta naamaan sellaisenaan, vaan siitä haukkaillaan palasia, jolloin se kyllä hupenee, hiljalleen :)

    Kiitos jälleen kerran, olet kyllä sellainen aUrinko ja inspiraatio! Ja voin kertoa, tänään olen tämän kahden aterian välin hanskannut hyvin, repsuilematta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. IHANA IHANA SINÄ!
      Juuri tälläiset kirjoitukset saa mut jatkamaan blogiani.
      Annatte mulle voimaa ja rohkeutta uskaltaa jakaa ajatuksiani.
      Toit mulle niin paljon iloa tällä viestillä. IHANA SINÄ!

      Ei sitä voi hanskata koko urakkaa kerralla. En minä ainakaan. En edes ajattele painoa tai määrää mitä pitää laihtua. Laihdun minkä laihdun ja omaan tahtiini. Mutta edistyn ja tärkeintä on juuri oppia hallitsemaan ajatuksia.
      Yksi pala kerrallaan.

      Käy kertomassa ajatuksia matkan varrella. Minä ainakin luen jokaisen viestin aina ja joka kerta.

      Poista
  8. Laihiksen päivä numero 1 täällä menossa ja en tiedä minkä johdattelemana osuin ensimmäistä kertaa blogiisi. Osui ja upposi minuun heti kybällä. Jokin tarkoitus tällä lienee :)

    Kiitos hyvästä tekstistä! Taidanpa jatkaa blogisi syövereissä ja siirtyä vanhempiin teksteihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika jännä että osuit tänne heti ekana päivänä. =) Blogini ei ole varsinaisesti ns. laihdutusblogi, mutta käsittelen sitäkin koska se on aika ajankohtaista nyt elämässäni. Laidasta laitaan on aiheet. Toivottavasti viihdyt! Ja tsemppiä urakassa.

      Poista

Kiva kun piipahdit ja jätit viestin, ilahduttaa aina.
Positiivisuus tarttuu, samoin negatiivisuus.
Haluan blogissani tuoda hyvää mieltä, myös sinulle.