29.7.2013

A Beautiful body haaste




Minttu Mami Go Go blogista laittoi haasteen kaikille naisille.
Hänen haasteensa lähti Jade Beall:in upeasta "A Beautiful Body" projektista, mistä minäkin olen kirjoittanut.
Halusin osallistua tähän jo näin "ennakkoon".
Tässä olen minä sellaisena kuin nyt olen.
Vihdoinkin olen paremmin sujut itseni kanssa.
Minä olen pyöreä ja reippaasti ylipainoinen.
Minulla on arpia niin raskauksista, leikkauksista, sekä sairauden aiheuttamasta ajoittaisesta pahasta turvotuksesta.
Tälläinen minä olen ja tiedättekö, minä tykkään itsestäni!
Minä uskallan nyt katsoa itseäni täysin alasti peilin edessä.
Minä jo hymyilen itselleni ja näen itseni kauniina.
Näin ei ole ollut aina.
Jotain vaan on klikannut vihdoinkin päässäni.



Minulla on myös kunnia kertoa teille, että minä olen ainut suomalainen nainen, joka osallistuu ihan oikeasti " A Beautiful Body" projektiin.
Valokuvaaja Jade Beall tulee kuvaamaan minut lokakuussa Amerikassa Arizonassa studiollaan.
Hän tulee käyttämään tarinani ja kuvani mahdollisesti jopa tulevassa kirjassaan, jos juttu vain ehtii siihen.
Muuten hän haluaa käyttää materiaalin tulevia lehtijuttuja varten ja projektin nettisivuillaan.
Kyllä, minä aion esiintyä noissa kuvissa puoliksi alasti, omalla naamallani ja nimelläni.
Minulle tämä on HUIKEAN ISO juttu!
Ylitän itseni niin monenkertaisesti.
Ystäväni ja mieheni tietää, miten iso ja pelottava asia tämä on minulle.
Siksi päätin purkaa paineita ja osallistua Mintun heittämään haasteesaan.
Tässä minä olen!


Arvatkaa olenko kauhuissani tulevista kuvauksista?
Olen aivan kauhusta jäykkänä, mutta en voi sanoa tähän projektiin ei.
Minun tarvii tehdä tämä itseni vuoksi.
Uskon, että tämän jälkeen voin jättää taakseni sen epävarman naisen, jolla on ollut jo vuosia niin vääristynyt ja kipeä minäkuva omasta ruumiistaan.
Minulle tämä on kuin "Mount Everestille" kiipeämistä.
Enkä usko sattumiin.
Tämä on asia mitä olen käsitellyt terapiassa kolme vuotta, eniten tänä keväänä.
Alle viikko sitten mietin, mitä eniten haluan tehdä tällä hetkellä.
Vastasin itselleni, että haluan olla ehjä.
Seuraavana päivänä löysin Jaden kuvat ja luin kaikki tarinat kyyneleet silmissä.
Ne olivat vastauksia minulle.
Ja vuorokausi siitä pääsin mukaan projektiin, missä voin nähdä omassa arpeutuneessa pyöreässä ruumiissani kauneutta.
Alasti oleminen, arpien näyttäminen ja toisen ihmisen kuvattavana oleminen on minulle yksi pelottavimmista asioista. Pelkonsa kuuluu voittaa voidakseen ne jättää taakseen!
Pitää todella miettiä mitä sitä toivoo. Vastauksiin saatetaan vastata nopeammin kuin osaat ajatellakaan...


Pienillä teoilla me kaikki voimme muuttaa maailmaa!!

Ps. Ei, laihdustusprojektini ei liity tähän mitenkään. Ensin oli päätös laihtua ja dieetti, sitten näin upeat kuvat ja jutun ja sen jälkeen Jaden projektiin osallistuminen. Lennot oli varattu Amerikkaan jo ennen dieettiä. Arvatkaa oliko aikamoinen ihme, että studio sijaitsee vain 2h ajomatkan päässä ystäväni kodista, aivan lähellä hänen miehensä työpaikkaa. Elämä on aika uskomatonta!
Toki nyt motivoi jumpata hitusen enemmän kuvauksia varten...

59 kommenttia:

  1. <3 hienoa että uskallat!! ja tsemppiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuh, pelottaa, mutta kaikki uusi ja oman mukavuusrajan ylittäminen pelottaa.
      On vapauttavaa alkaa tuntea itsensä kauniina ylipainoisenakin. =)

      Poista
  2. Hei Anri, olet kuin suoraan Pelle Miljoonan laulusta: "olen kaunis, olen rohkea, olen vapaa, olen syntynyt voittamaan"! Kaikkea hyvää Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! En ole syntynyt voittamaan, mutta sitä opettelen, olemaan rohkeampi ja olemaan minä.

      Poista
  3. Upea juttu, todella hienoa että uskallat!

    VastaaPoista
  4. En mä tiedä miksi, mut mua itkettää. Ensin Minttu ja nyt sinä...ja te olette upeita! Mä luulen, ettei musta olisi samaan. Rohkeaa ja upeaa ja kaunista! Ihailtavaa :)

    Mä ylitin itseni vkl menemällä ihmisten edessä lähes naku-uinnille, eli vain mieheni kalsarit jalassa ja se oli multa paljon se, sen jälkeen oli hyvä olo :)

    Ulkonäköä oon miettinyt aina ja paljon. Olin mallina nuorena ja nättinä. Mulla on aina ollut valtavia ulkonäköpaineita.
    Nyt olen viiden lapsen raskausarpimahainen, löllyvä, liikakiloinen äiti.
    Elämä on kunnossa, mies maailman ihanin ja rakastavin, mutta peilistä katsoo joku jolla on ruma vartalo :/
    Laihdutin 17kg joista takaisin on tullut 5kg ja en jakssa laiduttaa niitä nyt pois.
    Joskus sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ollut 16vuotiaasta asti vääristynyt minäkuva. Olin silloin hoikka, timmissä kunnossa oleva urheilija. Siitä alkoi masennus ja paino nousi paljon.
      Nyt alan vihdoinkin hyväksymään itseni ja näen itseni kauniina.
      En enää tuijota arpiani, ylimääräisiä kilojani.
      Minä olen minä.
      Ja se ruma vartaloa, se on luultavasti meillä jokaisella päässä, valitettavasti.
      En minäkään ole mikään malli, kaukana upeasta timmistä täydellisestä vartalosta.Mutta se on minun ja se on tuonut maailmaan kolme ihanaa lasta.
      Sä olet onnistunut huikeassa suorituksessa! Ole siitä ylpeä! Ja olen nähnyt sun kuvan siinä tatuoitu nainen. OLET UPEA NAINEN!!!

      Poista
  5. Aivan loistavaa. Upeasta mimmistä tulee upeita kuvia. Aion itsekkin uskaltaa haasteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä hyvä, mukaan vaan. =)
      En tiedä tuleeko musta upeita kuvia, mutta kuvaaja on ammattilainen, joten uskon, että kestän katsella niitä.

      Poista
  6. Aivan mahtavaa!!! Harva uskaltaisi(minut mukaan lukien)lähteä tuohon hommaan.
    Ihmisen mieli vääristää minäkuvaa, maailma vääristää kuvaa jollainen pitäisi olla. On hienoa, ettäihminen ymmärtää olevansa kaunis, ihan omana itsenään, olipa minkänäköinen tahansa. Siinä on työtä: olla vertailematta itseään muihin, uskaltaa olla se mitä on ja olla ylpeä siitä.
    Hienoa, tsemppiä sinulle!!!!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mäkään olisi talvella uskaltanut tälläiseen mukaan. En mistään hinnasta!
      Nyt mä en enää häpeä ja haluan ylittää itseni.
      Ehkä mä ajan sen ajokortinkin vielä. Ajamisen pelkoni on vielä suurempi...mutta asia kerrallaan. =)

      Poista
  7. Onpa hienoa! Siis sekä tämä postaus, että tuo projektiin mukaan pääseminen :) Minäkin osallistuin haasteeseen blogissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Projektiin mukaan pääseminen on aika jännää. Odotan ja pelkään kuvauksia samaan aikaan. Mutta mä teen tämän!

      Poista
  8. Olet rohkea nainen. Toivon sinulle kaikkea hyvää niin projektin kuin muunkin elämäsi kanssa!
    Itse olen niin ulkonäköni kanssa itsetunto-ongelmainen, etten kehtaa edes vaatteet yllä kuvin kuvissa olla. Sairaudet ja elämä muutenkin ovat hiertäneet. Hiukset lähtevät ja rypyt syvenevät. Sielussa on arpia.
    Ehkäpä saan voimaa sinun esimerkistäsi aloittaa edes pienin askelin alkaa pitää itsestäni.
    Tämä, että sanoin tämän täällä julkisesti, oli jo iso askel.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä uskon, että moni nainen kärsii itsetunto-ongelmista ja vääristyneestä minäkuvasta. Vertaamme itseämme median luomaan kauneuteen.Näin minäkin olen aina tehnyt. Matka tähän on kestänyt minulla monen monta vuotta,enkä vieläkään ole täysin ehjä tämän asian kanssa. Mutta suunta on oikea.
      Toivottavasti saat voimaa tästä projektista. Minua se on jo auttanut niin paljon!
      Pienistä askelista kaikki alkaa. Minulla tämä projekti alkoi neljä vuotta sitten, kun aloitin tämän blogini.

      Poista
  9. Vastaukset
    1. En koe olevani rohkea, mutta rohkaistun vähitellen ja paljon teidän kaikkien ihanien lukijoiden ansiosta.

      Poista
  10. Upeaa, Anri <3!

    Olen nyt muutamasta blogista lukenut haasteesta, ja mieleni tekisi osallistua itsekin. En vain todellakaan tiedä, uskallanko: olen inhonnut ulkonäköäni ja kärsinyt siitä niin kauan kuin muistan. Tiedätkö, joskus on päiviä, jolloin kotoa lähtiessä katsoo että OK, näillä mennään - ja kun pääsee kaupungille ja näkee kuvajaisensa näyteikkunasta heijastuksena, tekee mieli oksentaa. Näky on niin ruma.

    Teen koko ajan töitä itseni kanssa, että oppisin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Mutta vaikeaa se on, enkä tiedä olenko vielä tarpeeksi rohkea tähän haasteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän tunteen. Olen kokenut noin niin monen monta kertaa.
      Vähitelleen, älä pakota. Anna itsellesi aikaa!
      Minulla on mennyt vuosia tietoista työskentelyä oman mielen kanssa, että uskallan tehdä tämän.

      Poista
  11. Mä sitten tykkään susta aina vaan enempi :) Rohkeaa,todellakin.Itse en ehkä uskaltaisi...viiden lapsen jälkeen ja sairastelua niin tunnun roikkuvan maata kohden :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos! Mäkin tykkään itsestäni nyt enempi kuin esim. vuosi sitten. Itseinho on kamalaa ja olen siihen syyllistynyt elämässäni aivan liian monta vuotta. On aikakin alkaa rakastamaan omaa itseä. =)
      Ei pidä tehdä mitään väkisin, muiden vuoksi. Mä teen tämän itseni vuoksi, ylitän itseni. Jo näiden kuvien ottaminen ja katsominen ne läpi mieheni kanssa oli todella eheyttävä kokemus. Julkaisu pelotti, mutta aloitettava tästä, etten näytä niin kahistuneelta kasvoistani lokakuussa, kuin näytin näissä kuvissa.

      Poista
  12. Rohkea SiNä!!! ♥ Onnea ja voimaa ja lisää rohkeutta tähänkin projektiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Saas nähdä meneekö pupu pöksyyn siinä vaiheessa kun studioon kävelen...siihen on vielä pari kuukautta. On aikaa kerätä rohkeutta.

      Poista
  13. Vau, upea mahdollisuus sulla edessä! Kaunis olet! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joskus elämä yllättää. Pitää uskaltaa ottaa vain se vastaan mitä tulee. Pelottaa niin perkuleesti kyllä!

      Poista
  14. Olet upea, Anri. Arvet sisältävät onnellisia muistoja, niin itse mietin kahden rakkaan poikaseni tuomat arvet vatsallani. Kun he ovat olemassa, viis veisaan aiempaa löysemmästä masusta.
    Tekisi itsekin mieli osallistua haasteeseen, tämä projekti kokonaisuudessaan tulee muuttamaan maailmaa.. Ja olet siinä upeasti mukana. Aivan mahtavaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osa arvista on onnellisia, osa tuo kamalia traumoja esiin.
      Uskon, että projekti tulee koskettamaan monia naisia. Olen todella iloinen, että voin olla mukana tässä.On aika huikeaa ajatella, että olen ainut suomalainen tässä mukana. Hui jui!

      Poista
  15. <3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3 Vau mahtavaa, ihanaa kaikkea!!!!!!!!!

    VastaaPoista
  16. Wau, hienoa Anri!! Olet hirmuisen rohkea nainen!

    VastaaPoista
  17. Wow, upeaa! Sekä tämä kuva, että se tuleva kuvaus!

    VastaaPoista
  18. Hyväksyä itsensä sellaisena kuin on-siinä elämän mittainen projekti.
    Jokainen meistä on eri näköinen.Jokainen meistä on kaikkinensa erilainen.
    Ja siltikin meidän on elettävä toistemme kanssa vikoinemme,haavoinemme.
    Miksi meidän pitäisi olla parempia,hoikempia,viisaampia,ehtiväisempiä(jne.),kuin olemme!?Kuka laittaa meille niin hurjat odotukset,paineet?!
    Jos sisin eheytyy,muuttuuko suhtautumisemme kaikkeen!?
    Mitä ehysempi on sydämeltään,sitä armollisempi on ajatuksiltaan ja se vaikuttaa kaikkeen.EIKÖS!?
    Maailmasta ei löydy ainuttakaan naista(luulen niin),joka hyväksyisi itsensä sellaisena kuin on.
    Onko meidän persoonamme yhtä kuin ulkonäkömme!?Ei!!
    Pulska ystäväni on ihan yhtä mahtava paikallansa,kuin hoikka ystäväni.Rakastan heidän kokonaisuuttaan.Rakastan heidän sisintään.Ulkonäkö on vain pieni "lisä" heidän persoonassaan.
    Josko se sydämen kauneus heijastuu kaikkeemme.Josko se kiitollisuus elämää kohtaan on "käyntikorttimme",kun upeina naisina viiletämme eteenpäin.Kannetaan itsemme kuin kantaisimme suurinta aarretta.Aarteitahan me olemme jokainen!!!Ihmisiä ihmisten rinnalla.Tuntevia,tarvitsevia ja rakkautta kaipaavia!!!
    Rutistus sinulle IHANA nainen!!Hehku paikallasi ja hymyile!!Sinä olet aarre!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upea kirjoitus! Olet niin oikeassa.
      Meistä jokainen on tärkeä! Ja juuri sellaisena kuin olemme. On kamalaa kun ulkopuolelta asetetaan ehtoja millaisia meidän pitäisi olla.Miten kukaan voi sanoa toiselle, että sun pitäisi laihtua,tai lihoa tai kiinteytyä? Lääkäri voi sen sanoa juu, mutta muut? Ei kenenkään persoona tai arvo ole mitattavissa sillä perusteella miltä joku näyttää. Olet niin oikeassa että meidän persoona ei todellakaan ole yhtä kuin ulkonäkömme!

      Poista
  19. Olet niin rohkea ja ihana nainen. Näitä sinun bloggauksiasi on aina niin ihana lukea.

    Varmasti tuo kuvaus on mieletön ja jännittävä kokemus, toivottavasti saamme nähdä kuvia sitten, ne on varmasti upeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä jaan kuvani, kun ne saan julkistaa. Jännittää TOOOOODELLA paljon mennä kuvattavaksi, mutta kuvaaja on todella taitava ja löytyy jokaisesta ihmisestä kauniit puolet. On jännittävä nähdä millaisia kuvia hän ottaa minusta, miten se vaikuttaa minuun ja että näenkö itse kuvissa sitten samaa kuin muut. Olen todella iloinen, että pääsen tähän mukaan.

      Poista
  20. Oot Anri ihan huippu.Tsemppiä kuvauksiin,siulla on asenne kohdallaan.Toivon että itsekin uskaltaisin mutta taitaa jäädä ajatuksen tasolle,just kehtaan mieheni nähden olla ilman vaatteita..Mut pienin askelin,esikoisen syntymän jälkeen 20kg painavampana kuin ennen raskautta en halunnut edes miehen nähden olla alasti,saati kestänyt itse katsoa itseäni.Paino on jo samoissa missä ennen lapsia,ehkä pari kg enemmän mutten kovin armollisestio itseäni tarkastele vieläkään.Nyt kun katsoo jotain opiskleluaikojen kuvia niin ihmettelen miksen ollut silloin tyytyväinen,en muista koskaan olleeni ja joissain kuvissa olen kuitenkin ihan kaunis.Kesti sen 10 vuotta nähdä se :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän mistä puhut. Olen kokenut noin vuosia. En enää, onneksi!
      Vielä KAMMOAN naisten yleisiä saunoja ja suihkuja. Siinä menee mun rajani vielä. Mutta varmasti myöhemmin nauran tuollekin kammolle.Asia kerrallaan. =)
      Minä pidin itseäni tosi isoja lukiossa. En todellakaan ollut. Olin niin timmissä kunnossa tuolloin ja normaalipainoinen. En usko koskaan saavuttani sitä kokoa enää, mutta se ei haittaa. Pyrin hyvään oloon ja kivaan peilikuvaan. Painolla ei ole enää niin väliä.

      Poista
  21. Tämä on ehkä paras juttu ikinä tämä beautiful body! Kun vielä nuoret naiset näkisivät ne kuvat ja oppisivat arvostamaan itseään sellaisena kuin ovat - todellisina naisina. Lehtien shopatut kuvat tekevät hallaa niin monien itsetunnolle. Mielestäni olisi upeaa jos naiset uskaltaisivat iästään riippumatta olla ylpeitä itsestään. JOkaiseen kurttuun ja makkaraan liittyy elämänkokemus. Ei kukaan voi pysyä nuorena. Se, että oppisi ottamaan iän vastaan ja sen tuomat muutokset, olisi meille jokaiselle niin tärkeää. Ihanaa, että sinäkin uskalsit ottaa haasteen vastaan. Mielestäni onnellinen ihminen on aina kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaden valokuvaprojekti tulee muuttamaan maailmaa. On upeaa, että median luoman täydellisen naiskuvan rinnalle tuodaan nähtäväksi aitoja naisia sellaisina kuin he ovat. Ei kukaan ole täydellinen, mutta ei sitä epätäydellisyyttä tarvitse häpeä eikä omaa itse pitäisi joutua piilottamaan vain siksi ettei sovin johonkin muottiin. On valitettavaa, että niin moni nuori kärsii jo huonosta minäkuvasta, kun vertaavat itseään malleihin ym.
      Tyttäreni on nuori malli, mutta ei paljon ulkonäköön ajattele. Saisi ajatella hitusen enemmän...=)Hänellä on tervein minäkuva mitä tiedän. Tietää mitä haluaa ja vähät välittää mitä muut siitä ajattelee. Olen niin iloinen, että hänestä on kasvanut vahva ja nuori tyttö.

      Poista
  22. Anri, osallistuin. Se oli kamalaa ja kauhistuttaa ja pelottaa mutta koska asia oli niin tärkeä :) www.merikuu.blogspot.com minä viisi lasta synnytyäneenä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. UPEAA!!! Olet kaunis upea tatuoitu nainen.

      Poista
  23. On pitänyt kommentoida jo useampaan postaukseen, mutten ole ehtinyt...

    Ensinnäkin olin juuri sanomassa, että huomaa, kuinka matka teki sinulle tosi hyvää! Heti matkan jälkeen postauksistasi on huomannut uuden positiivisen vireen! Olin tosi pahoillani, kun kuulin, että matkustamistasi oli jo ehditty jollakin palstalla arvostella. Ei kai vain vauva.fi-palstalla? Suomalaisten kateuteen olen itsekin törmännyt blogin ulkopuolella valitettavan usein :(. Enkä kyllä jaksa ymmärtää!

    Olin myös tosi yllättynyt, kun sanoit kärsineesi itseinhosta! Mielestäni kun olet tosi nätti - paljon tyttäresi näköinen ja tyttösihän on tainnut toimia mallinakin? Mutta masentuneena ilmeisesti näkee itsensä helposti vääristynein silmin. Joskus tekisi varmasti hyvää tarkastella itseään jonkun toisen silmin.

    Koen itse raskausarvet "kunniamerkkeinä", jotka ovat tulleet rakkaiden lasten saamisen vuoksi. Enpähän tarvitse tatuointeja tms. muistutukseksi :). Myös mies arvostaa rankkoja odotusaikoja, jotka olen käynyt läpi ja raskausarvissa tuo näkyy niin kovin konkreettisesti. Hän ei ole ikinä huomautellut arvista negatiiviseen sävyyn ja muuthan eivät niitä juuri näekään. Liikakiloista toki haluan eroon jo terveydellisistäkin syistä.

    Tuossa asiassa olen erilainen kuin sinä: en itse haluaisi kuvattavaksi tuon tapaisiin kuviin. En jollakin lailla kaipaa palautetta ulkonäöstäni muilta enkä saisi siitä mitään. En myöskään tykkää olla esillä, vaikken ulkonäköäni häpeäkään. Pikemminkin kokisin tilanteen varmaankin ahdistavana. Mutta niinhän se on, että mikä toimii toisella, ei välttämättä toimikaan toisella.

    Tsemppiä ruudun sille puolelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matka teki niin hyvää! Ne tekee aina. Antaa muuta ajateltavaa, voimaa, iloa.
      Mulla on ollut ongelmia omakuvani kanssa 16vuotiaasta asti.
      En ole koskaan nähnyt kauniissa tyttäressäni itseäni, vasta viime aikoina huomaan hänessä samaa. Tyttäreni toimii mallina edelleen, pääosin Stockmannin kuvauksissa. Menee perjantaina ja tiistaina taas kuvauksiin. (Hän rakastaa sitä!)
      Syksyllä tytön nassu näkyy aika monessa Stockmannin mainoksessa.

      Mä olen aina hävennyt mun arpia. Nyt vähän vähemmän. Pahimman ei näy näissä kuvissa koska jäävät alusvaatteiden alle.

      Minulle kuvaukset ovat peili omaan itseeni, samoin kuin blogini. Ne ovat auttaneet minua kasvamaan ihmisenä ja tiedän kuvausten tekevän samoin. Ehkä se liittyy juuri siihen häpeään. Siitä haluaa päästä eroon ja parhaiten se onnistuu katsomalla omaa itseä kuvissa, mitä toiset ovat sinusta ottaneet. Se on minusta pelottavaa. Inhosin sitä hetkeä kun mieheni kuvasi minua ja se näkyy kasvojen jännityksessä ym. Se tuntuu ahdistavalta, mutta siitä ahdistuksesta haluan päästä eroon. =)

      Poista
    2. Tiedätkö, kun näin ensi kertaa sinun ja tyttösi kuvat, ajattelin heti, että olette tosi samannäköisiä!♥

      Poista
    3. Voi kiitos! Sitä itse näkee itsensä niin eritavalla. Mieheni ei näe minua tyttäressään eikä moni muukaan. Äitini näkee ja minäkin vähitellen.

      Poista
  24. Vau! Ja tripla vau kuvaukseen, huimaa!

    VastaaPoista
  25. Tosi upeeta!! Niin mahtavaa, että olet lähtenyt tämmöiseen mukaan!! :)

    VastaaPoista
  26. Ihanaa ja tsemppiä kuvauksiin =) ihan tarina ja kauniita kuvia <3

    VastaaPoista
  27. Wau!! Arvostan! Iso hali sinulle:)

    VastaaPoista
  28. Kävin juuri katsomassa A beautiful body-videon. Niin kaunis ja liikuttava. Ja tehty meistä tavallisista äideistä, naisista. Meistä, joita kaduilla liikkuu. Miten kauniita olemmekaan! Hienoa, että olet mukana projektissa. Olet kaunis ja vahva, muista se!

    VastaaPoista

  29. Kiitos ihana vielä kun otit osaa abb haasteeseen ! <3

    Teen tänään juttua haasteesta, liitän juttuun varmaan pari kollaasia jossa on haasteeseen osallistuneiden kuvia, saisiko lainata kuvaasi siihen?

    Palataan paremmalla ajalla! <3 !

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit ja jätit viestin, ilahduttaa aina.
Positiivisuus tarttuu, samoin negatiivisuus.
Haluan blogissani tuoda hyvää mieltä, myös sinulle.