30.8.2012

Miten tarhailu sujuu?

Kuva Studio Skaala Johanna

Pantton on käynyt nyt tarhassa vajaa kaksi viikkoa.
Hän käy vain maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin, yleensä n. 7h päivän.
Silloin minä teen kotona töitä.
Poika on ollut aivan intoa täynnä mennessään sinne, joka kerta!
Ensimmäinen viikko meni ihan lentämällä, iloiten aina.
Olin todella hämmästynyt miten helposti kaikki sujui, mutta silti odotin sitä reaktiota, mikä tulee aina kaikesta uudesta...

Viime maanantaina oli hän itkenyt ja kaivannut kotiin. Sainkin väsyneen ja kiukkuisen pojan mukaani.
Tiistaina välipäivänä oli poika hyvin väsynyt ja nuutunut, mutta kuitenkin innoissaan tulevasta uudesta tarhapäivästä.
Väsymys alkaa puskemaan nyt läpi. Päivät tarhassa ovat pojalle kivoja ja erilaisia, mutta täynnä kaikkea mikä saa hänet väsymään täysin.
Lapsi jolla on vaikea ymmärtää muiden puhetta kokonaisvaltaisesti, on jokainen hetki ponnistelua.
Se on huomattavasti suurempaa ponnistelua, kuin muilla samanikäisillä.

Meille nämä välipäivät ovat todella tärkeitä!
Ne auttavat Panttonia keskittymään tarhapäivinä paremmin ja jaksamaan.
Hän saa nukkua vähän pidempään ja olla rauhassa kotona, touhuta omiaan.
Turhautuminen ja sen myötä tuleva agressiivisuus pysyvät näin paremmin poissa.

Olen niin kiitollinen järkevälle neurologillemme, joka osasi ohjeistaa meitä oikein.
Meillä tämä malli toimii ja on parasta pojallemme.
Toivon, että pystymme jatkamaan näin niin kauan kuin tarve on.
Syyskuussa onkin viikon kuntoutus taas Habbenissa.
Sitä odotan innolla ja kauhulla...rankka viikko taas edessä ja vielä rankempi viikko sen jälkeen.
On silti ilo huomata, miten oma lapsi voittaa omia esteitään ja oppii uutta joka päivä.

Miten teidän tarhailut ovat sujuneet?

14 kommenttia:

  1. Poikani aloitti 5,5 vuotiaana päiväkodin pienryhmässä eli on "erityislapsi". Alku tosi vaikea, mutta nyt sujuu jo hyvin. Päivät 8.30-14.00 olivat raskaita hänelle, mutta nyt hän jo jaksaa. Myös sairastelua paljon varsinkin viikonloppuisin. Tämä katsottiin silti hyväksi, koska oli mm pitkät lomat. Aloitin työt tänä vuonna, teen 24h/vko. Isovanhemmat hakevat aina pojan varsinkin iltavuorossa ollessani. Kaikille hyväksi äidin työssä olo, jaksan paremmin kotona. Myös murrosikäinen vanhempi poikani totesi äidin olevan iloisempi ja jaksavan kaikkea enempi. Jaksamista arkeen <3 t.äiti Turusta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että alkukankeuden jälkeen alkoi hyvin sujumaan. IHANAA kun isovanhemmat ovat arjessa mukana. Se on iso tuki ja apu!
      Mä tykkään tehdä töitä, tosi paljon. Ja Pantton tykkää käydä tarhassa. Hänen tietty tarvii vaan olla joka toinen päivä.
      Tästä päivästä tulee hänelle rankkaa. Itkee jo nyt aamusta, sanoo että on paha mieli...
      väsymys tulee nyt reilun viikon tarhailun jälkeen läpi. Eikä poika palaudu välipäivänä tarpeeksi. Mutta kyllä se tästä, vähitellen ja ajan kanssa. =)

      Poista
  2. Nöpö on erityislasten ryhmässä integroituna eli ns. "tavallisena lapsena" siellä. Aloitti tässä uudessa ryhmässä nyt syksyllä. Oli kiva kuulla perustelut hoitajilta, jotka halusivat siirtää Nöpön sinne: hän on kuulemma niin tasapainoinen lapsi, että sopii hyvin tasapainottamaan ryhmää sinne :)Ryhmä on pienempi kuin edellinen, tavallinen pk-ryhmä ja hoitajia on enemmän. On kaksi ihanaa erityislastentarhanopettajaa ja paljon erilaisia aististimulaatioita, runsaammin vapaata leikkiä jne. Nööpö tuntuu viihtyvän minusta paremmin kuin edellisessä ryhmässä eli kivasti on alkanut.

    Poitsu aloitti eskarin ja hänelläkin on alaknut kivasti. Poika lähtee niin tarmokkaana ja reippaana joka aamu eskariin, ihana katsoa.

    Mukavaa, että olette löytäneet teille sopivan rytmin hoitoon. Toivottavatsi jatkossakin kaikki sujuu hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla että teilläkin alkanut hyvin!
      Tämä tarha on minusta aivan ihana. Kaikkeen suhtauduttu mahtavasti! Jopa Panttonin syömiseen, missä aikamoisia ongelmia. Sekin sujuu tuettuna hienosti. Hoitajat ovat avoimia ja joka päivä juttelemme hetken päivästä. Näin ei jää mitään sanomatta eikä mikään kysymys kysymättä.
      Tänään poika ei jaksanut edes ajaa pyörällä. Ja hän RAKASTAA pyöräillä. Pyysy saada istua pyöräkärrissä ja tokihan hän sai. Tiedän, että häntä väsyttää.
      Vähitellen.

      Poista
  3. Pakko jakaa "tarina" siskoni tytön tarhailusta. Ihana siskon tyttöni "Pau" meni päiväkotiin kun hän oli 1,5 vuotta. Pau puhuu todella hyvin, n. vuoden ikätasoaan paremmin. Tästä johtuen päiväkodin tädit unohtivat että Pau on oikeasti niin pieni ja olettivat häneltä ihan liikaa. Paun kotona "tavallinen" ruoka on couscousia, vuohenjuustopastaa, yms. Päiväkodin maksalaatikko ja hernari tuottavat siis hieman hankaluuksia. TästäKIN tädit muistavat valittaa. Samoin he valittavat siitä, ettei Pau jaksa askarrella 15 minuuttia kauempaa. No, kuka 1.5v. jaksaa?? Tädit valittivat myös siitä, että Paun kengät olivat liikaa poikien väriset. Kyllä. Pau olisi aina halunnut laittaa jonkun toisen tytön ihanat punaiset tennarit jalkaansa omien sijaa.
    Hohhoijaa..entistä päiväkodintäti ottaa päähän ja rankasti ja todella toivon, että muilla on osaavammat ammattilaiset. Liekkä ryhmän lastentarhanopettajan kunnian päälle ottanut se että siskoni on opettaja ja hyvin tietoinen siitä, mitä kenkiä Paulle ostetaan ja mitä ruokaa kotona syödään.

    Kaikille siis ihania päikkäripäiviä!! :)

    VastaaPoista
  4. Silloin kun tuo minun erityinen meni hoitoon aloitin opiskelut eikä minulla ollut muita vaihtoehtoja kun 5pvä/vko hoito. Keskitimme kaikki terapiat hoitopäivän ajalle ja kaikki harrastukset lopetettiin. Ensimmäisenä syksynä meillä kyläiltiin tai me kyläilimme vain viikonloppuisin. Alkusyksyn tyttö oli niin väsynyt että nukkui klo 18-06 ja hoidossa vielä päiväunet päälle : )
    Nämä asiat eivät muutu kun lapsi kasvaa. Nyt tuo minun päiväkotilainen on 18v ja aloittanut uudessa koulussa tänä syksynä. Vaikka hän ei nyt nuku "kuudesta kuuteen" niin selvästi väsyneempi hän on. Uusien asioiden oppiminen ja omaksuminen vie enemmän aikaa, mutta onnistumisen ilo on sitten sitäkin suurempi : )
    Iloa ja valoa teidän syksyyn toivottelee -Sini-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä usein se ainut vaihtoehto on viedä juurikin joka päivä. Upeasti teitte muita ratkaisua ja karsitte menoista. Meillä on sitä tehty jo vuosia. Automiehellä ei ole harrastuksena kuin silloin tällöin koulun jumppakerho. Muuten vain koulu ja puheterapia ja läksyt riittää. Ja tietenkin rauhassa kotona olo. Tapaa ystäviä jalkapallokentällä huvikseen pelaillen. Se on riittävää. Uimassa käymme kerran viikossa.
      Erityislapset väsyy ihan eri tavalla.
      Kun lapsella on Dysfasia, ADD, sensorinen yliherkkyys, niin voi kuvitella millaisessa viidakossa lapsi rämpii jokainen päivä. Asiat mitkä on muille helppoja ja tapahtuvat itsestään, tälläinen lapsi joutuu taistelemaan tehdäkseen sen.
      Meillä aamut on raskaita Automiehen kanssa. Ikuinen vaateongelma...shortsit ja t-paita kiitos! Ei onnistu enää ja voi sitä itkua kun housut kahisee, löpöttää sieltä täältä, kangas rutussa, tuntuu pahalta ja oudolta. Pakko vain rohkaista ja tukea lasta pitämään ne vaatteet päällään.

      Kyllä asiat etenee omaa tahtiaan meilläkin.
      Olen vain todella iloinen ja kiitollinen että tarha on tuossa ihan vieressä. Että voin pitää Panttonin kotona välipäivinä ja työskennellä sitten vähän verkkaisemmin kun hän on kotosalla.

      Tsemppiä teillekin!

      Poista
  5. Tsemppiä tarhailun aloitukseen. Kyllä se hyvin lähtee sujumaan.
    Meillä keskimmäinen aloitti tarhan ollessaan 2-vuotias ja esikoinen 4v. Vain ekoina päivinä pääsi itku erohetkellä, sen jälkeen ovat menneet kuin kala vedessä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hissukseen mennään.
      Erityislapsilla asiat vie aina vähän pidempään, ja yleensä se väsymys, no, se ei lopu koskaan. Aina tulee lisää haasteita ja aina he joutuvat menemään extra mailin muihin lapsiin nähden. Se väsyttää. Mutta kotona annetaan sitten tilaa levätä.

      Poista
  6. Toi on upeaa että saa pitää nuo välipäivät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, aivan mahtavaa! Se on hänelle todella oikea hoitomuoto. Yhdistyy kaiken parhaat puolet.

      Poista
  7. Meillä 5v. aloittaa koulun samaan aikaan kun pikkuveli (3v.) osa-aikaisen hoidon (12h. / vko).

    Odotamme koko porukka syyskuuta innolla....arki, sitä on kaivattu jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arki on kyllä minusta ihan ihanaa. Tykkään tästä rytmistä, päivistä kun saan tehdä töitä rauhassa kotona.

      Iloa teidän syksyyn!

      Poista
  8. Meillä taas alkaa päiväkoti ensikuun loppupuolella. Poika viettää joka toisen viikon päikyssä ja joka toisen kotona. Mielestäni pehmeä lasku tiedossa. Olemme jo jutelleet asiasta ja makustelleet ajatusta yhdessä. Luvassa on myös tutustumis viikot äiti/ ja isin kanssa. Toivon, että kaikki sujuisi ilman suurempia kommervinkkejä. :) Ymmärrän, että erityislapsella on hurjaa pysyä siinä touhussa mukana, kun tämä äitikään ei meinaa pysyä touhuissa mukana. Hieman verkkaista tyyppiä olen ulos lähtemisessä ja muussa. =D

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit ja jätit viestin, ilahduttaa aina.
Positiivisuus tarttuu, samoin negatiivisuus.
Haluan blogissani tuoda hyvää mieltä, myös sinulle.