Pieni mieheni,
sinä opetat minulle niin paljon.
Et näe sotkuja ympärilläsi, vaan mahdollisuuksia.
Pyykkiläjät on upeita kiipeämispaikkoja!
Ja tavarat lattialla kivoja esteitä, joiden yli on kiva loikkia.
Sinä olet ja elät hetki kerrallaan.
Ja elät ne hetket täysillä riemuiten pienistäkin asioista.
Et välitä raekuurosta, kun pitäisi olla lämmintä ja hyvä sää.
Raekuurohan on vain mahdollisuus käyttää hienoa sateenvarjoa!
(Joka on rikki ja minusta roska.)
Mahdollisuus silloin käyttää siskon isoja kenkiä; hän kun on sisällä, eikä käyttämässä niitä.
Sinä muistutit ilollasi taas minua siitä, mikä on tärkeintä.
Onnistuit jälleen karkoittamaan mörön sisältäni hymylläsi.
Hetki kerrallaan kun elää, voi oikeasti elää ja olla onnelinen.
Siinä meille aikuisille haastetta.
Iloista vappua sinulle!
Hauskaa Vappua myös teille!
VastaaPoistaIhanan aurinkoinen poika:)
Ihanasti kirjoitettu. :) Kaunista vappua teille. :)
VastaaPoista-Sannas-
Voi, miten ihanan elämäniloinen postaus ja kerrassaan itse suloisuus tuo pienimies! <3
VastaaPoistaIloista Vappua teidän perheelle!
Pilvi
Just näin! Ihana poika♥
VastaaPoistaMukavaa vappua sinne koko purukalle:)
Ihana postaus, ja allekirjoitan täysin :)! Onneksi lapset muistuttavat ja oikein tartuttavat sitä iloa ja riemua meihin aikuisiinkin, jos välillä meinaa unohtaa että elämä on juuri tässä ja nyt.
VastaaPoistaItse ajattelen, että kolikolla on aina kääntöpuolensa, se, että meillä on tilaisuus kokea valtavia onnen tunteita vaatiin myös sen, että välillä ryömitään pohjamudissa....
Hauskaa vappua sinne:)1
Siinäpä meille oppimista kerrakseen! Lapset ovat niin mahtavia <3 Ihanaa vappua :)
VastaaPoistaIhanasti kirjoitettu tosiaan! Itse tunsin eilen itseni köyhäksi ja väsyneeksi, onnelliseksi silti. Siskoni tokaisi "Jos mietit rahaa niin ehkä mutta muuten miljonääri!" Ja niin totta! Olen rahassa köyhä mutta elämässä rikas (: Ollaan onnellisia kaikesta siitä mitä meillä on eikä murehdita muuta... Hetki kerrallaan, iloiten (:
VastaaPoistaNo aivan totta!
VastaaPoistaKyllä lapset osaa,
osaisipa itsekin,sotkuista viis.
Suloista :)
VastaaPoistaihana kirjoitus, niin ne lapset opettaa meitä vanhempiaan :)
VastaaPoistaIloista vappua teille!!
Olen tässä "mutustellut" näitä teidän diagnooseja ja kertomusta lapsistasi.Elän itse myös lasten kanssa, joilla on samantyyppisiä diagnooseja.
VastaaPoistaKirjoituksesi ovat nostaneet paljon ajatuksia ja tunteita, niitä olen nyt käsitellyt. Myötäelänyt sitä, miltä tuntuu, kun ei ole aikaisemmin asioihin puututtu. Ja sitä mitä mielessä pyörii diagnoosejen myötä. Monenlaisia tuttuja tunteita olen rivien välistä poiminut. Lämpimiä ajatuksia sinulle lähettänyt.
Uskomattoman vahva ihminen olet, kun olet tänne julkisesti asioita laittanut. Toivottavasti et ole saanut epäasiallisia kommentteja.
Näiden lasten ymmärtäminen on tärkeää. Liian usein heidät leimataan epäsosiaalisiksi ja hankaliksi, raskahoitoisiksi. Päiväkodeissa ja kouluissa työllistävät henkilökuntaa keskivertoa enemmän ja suhtautuminen voi olla sen mukaista.
Ja eiväthän kavereiden vanhemmatkaan aina niin ihastuneita ole. Ihmiset osaavat olla julmia. "ettei vain minun kullanmuruni saa huonoja vaikutteita"
Tärkeää siis onkin tuoda julkisuuteen näiden lasten ongelmia ja erityispiirteitä. Tosin tähänkin joku kommentoi herkästi, ettei saisi lasten asioita netissä esitellä.Näitä valittajiahan täällä blogistaniassa aina löytyy.
Voimia toivon koko teidän perheellenne. lapset ovat rakkaita, mutta elämä ei aina niin helppoa, toki iloakin elämään mahtuu. Ei liikaa synkistellä.Mutta keskivertoa enemmän joutuu asioita miettimään.
Itse olen päässyt koulutuksiin yms. ja sieltä on itselleni kolahtanut muutama asia, joita yritän pitää mielessäni päivittäin.
Näille lapsille pitää pitää rajat ihan niinkuin kaikille muillekin lapsille. Eli diagnoosit eivät ole syy siihen, että voi tehdä mitä vain ja saa kaiken. Vaikka kuinka pylly ei pysy penkissä, niin sitä on vain harjoiteltava. Aikuinen ei voi päästää itseään helpolla vain siksi, ettei lapsi voi, osaa, jaksa,opi... Ja se on välillä niin rankkaa, Pitää olla todella johdonmukainen ja jaksaa uudelleen ja uudelleen ja uudelleen samalla miettien, että miten tämän lapsen kanssa päästää haluttuun lopputulokseen. Ja kuinka paljon helpommalla sitä pääsisi kun antaisi olla vain.
Ja toisena juttuna on liikunnan merkitys.
Jokaikinen päivä pitäisi lapsen liikkua ja ulkoilla riittävästi, reilusti. Ja etenkin kuulema liikkua.
Tätä on painotettu todella paljon. Ja tässä asiassa me vanhemmat olemme kuulema laiskoja. Tarpeeksi ei anneta pienten lasten liikkua ja ulkoilla. Vaatiihan se aina aikuisen mukana olemista. Helposti vain kökitään pienellä pihalla ja siinä ulkoilut.Näinhän päiväkodeissakin tehdään. Lapset liikkuvat tosi vähän.
Voipi olla, että nämä asiat ovat sinulle itsestäänselviä. laitoin ne nyt tähän kuitenkin, koska itselleni ne ovat niitä, joita joudun jatkuvasti miettimään. Asioita, joita on helppo arjessa unohtaa, mennä siitä mistä "aita on matalin".
Olisi kiva kuulla minkälaisia vinkkejä sinä olet saanut. Leluista jotain mainitsitkin ja heti kiinnostuin, että mitä teille on suositeltu. Itse en ole leluvinkkejä saanut.
Aurinkoa toivon elämäänne ja paljon voimia niihin hetkiin, kun ei millään jaksaisi ja ja mielessä pyörii kysymys miksi.
Sirkku
Sirkku: Kiitos viestistäsi!!!
VastaaPoistaIlahdun aina, kun joku joka elää samaa tilannetta, on lukenut kirjoituksiani.Ja vielä enemmän ilahduttaa se, että jos joku saa vastauksia, alkaa miettimään tai jopa voimaa jutuistani. Silloin tiedän, että on järkevää jatkaa näistä asioista puhumista.
En ole saanut ikäviä viestejä poikiani koskien. Toivon, etten saakaan.
Mielestäni puhun asioista järkevällä tavalla avoimesti. Ei hiljaisuus auta ketään.
Tiedän, että liikunta on näille lapsille erityisen tärkeää. Tajusin sen itse jo ennen kuin pojilla oli diagnooseja.
Automies on tämän vuoksi käynyt telinejumpassa ja uimassa isänsä kanssa kerran viikossa jo kahden vuoden ajan. Se ollut TODELLA iso apu hänen motoriikan kehityksessä.
Sen lisäksi pelaamme jalkapalloa leikkimielessä kolmesti viikossa tunnin kerrallaan.
Hankimme myös ison trampoliinin pihalle poikia varten, missä he hyppivät joka päivä.
Tuon lisäksi pyöräilyä ja pihalla leikkimistä joka päivä.
Lapseni liikkuvat siis tosi paljon.
Pääosin siisn vapaata liikkumista ja leikkiä ulkosalla.
Tuo rajojen asettaminen on tärkeää. Sitä käyn läpi itsekin, sillä en ole tarpeeksi tiukka asioissa ollut. Sitä siis opetellaan kaikki koko ajan.
Automiehellä on helppoa noudattaa sääntöjä, mutta Panttonilla on TODELLA vaikeaa!!! Autistiset piirteet tulee näissä asioissa esiin. Jopa kuntoutuksessa he olivat yllättyneitä, miten vaikea pieni mieheni voi olla. Itku pääsee itsellä aina välillä.
Kotona on helppoa olla, mutta kodinulkopuolella...huoh. En usein jaksakaan lähteä hänen kanssaan mihinkään.
Kivaa kevättä teille!
Tulen kirjoittelemaan jutuista tässä lisää.
Voisikin olla kiva tehdä leikeistä ja leluista ja poikien liikunnasta joskus juttua. =)
Hauskaa vappua!
VastaaPoistaIhanasti kirjoitit.