Ja nyt niitä on kaksi!!!

Murnauskis!
Me ollaan keltaisen talon kisut.
Mami sanoo, että me ollaan kuin Pilli ja Pulla.
Juu, ainakin kuin kaksi marjaa.
Mut hei, oikeasti meidän nimet on Fanni ja Frida!!

Ai miten meitä nyt onkaan kaksi täällä talossa?
Mä olin se, joka tupsahti 7kk seikkailujen jälkeen ensimmäisenä oven taaksen.
(Jos et ole siitä lukenut, löydät sen tarinan täältä.)

Fridan piti taas olla se, joka jää asumaan taloon kun mami perheineen tänne muutti.

Mutta ei se halunnut.

Sitä pelotti kaikki uudet ihmiset ja varsinkin lapset.

Joten se käyttäytyi kuin vähän pöpi ja pääsikin K:n kanssa muuttamaan uuteen kotiin.

Ei se kuitenkaan viihtynyt siellä, kun ei päässyt vapaasti ulos.

Mitä sitä sisällä aina tekisi muuta kuin hyppisi seinille?
Se saikin muuttaa K:n tädin luokse taloon, mistä se sitten lopulta kuitenkin karkasi.

En mä tiedä kuinka kauan se oli kadoksissa, mutta yksi yö se vain raapi meidän ovea.
Ja mami luuli että se olin mä, Fanni, joka oli jäänyt ulos.
Mutta mä nukuin sohvalla ja mami päästi tuon pienen sintin sisään.
Piti oikein soittaa keskellä yötä ja kysyä kuka tuli nyt taloon.
Olis kysynyt multa! Kyllähän mä nyt Fannin tunnen.
Ja siitä asti se on ollut täällä.

On kivaa, kun on taas kaveri!
Me leikitään piilosta ja hypitään pöydille, mutta ei me mitään rikota.
Touhutaan ja juostaan niin, että matot menee kurttuun.
Mutta oikeasti, vain iltaisin!

Päivällä me rakastetaan vaan nukkua.
Täällä on niin monta ihanaa pehmoista sänkyä, peittoa, tyynyä ja sohvaa mihin käpertyä.
Me vaan löffäillään masut täynnä ruokaa.
Ei meillä ole enää kiire minnekään.
Tää on meidän koti!

Ps. Ja kyllä me ihan oikeasti tykätään mamista ja sen perheestä!
Lasten vieressä on kanssa kiva yöllä nukkua, kun ne on niin lämpöisiä.