Uusi perheenjäsen

Saapui terassillemme kaksi viikkoa sitten.
Häntä ei osattu enää edes odottaa saapuvaksi.
Fanni, harmaa suloinen kissamme, tuli talon mukana.
Tai näin aluksi luulimme...

Toukokuussa hän lähti reissuilleen. (Tekee kuulemma näin joka kesä.)
Häntä etsittiin kesällä, syksyllä ja alkutalvesta.
Talon entinen omistaja oli jo aivan varma, että Fanni on kuollut.
Ja näin mekin luulimme.
Mutta kun pakkaset alkoivat paukkumaan, löytyi terassiltamme jälkiä.
Sitten vilahteli harmaa kissa pihalla.
Pian hän kökötti pöydän alla värisemässä.
Annoin hänelle ruokaa ja jätin taljan pöydän alle lämmikkeeksi.
Tässä vaiheessa olin aivan varma, että kyseinen kisu on Frida, myyjän toinen kisu, joka tuodaan välillä tontille ulkoilemaan.

Yhtena iltana Fanni pyysi päästä sisälle.
Hän nautti heti olostaan, lapsista, ruoasta ja lämmöstä.
Soitin ex omistajalle, että meillä taitaa olla hänen kisu sisällä.
Hän tulikin heti tarkastamaan kissan ja hämmästyi, että se olikin Fanni.
Kissa, joka oli ollut melkein 7kk reissussa.
Hän oli tullut takaisin, ehjänä, terveenä, mutta laihtuneena.

Fanni on nyt meidän kissa.
Hän kuuluu taloon, kuin piste iin päälle.
Tämä on hänen talonsa ja tonttinsa.
Mutta hän rakastaa meidän lapsia, jopa Panttonia.
Hän seuraa lapsia kaikkialle, ja nukkuu isompien vieressä.
Hän nauttii vessan lattianlämmityksestä, useista pehmoisista pedeistä, takan lämmöstä ja tonnikalasta.
Hän RAKASTAA tonnikalaa!!!

Eikö ole ihmeellistä, että jopa kissa on kuin luotu meitä varten?
Ei pelkää meitä tai lapsia, vaan nauttii heidän huomiostaan.
Kulkee ulkona tarpeillaan ja pyytää sisälle, kun on valmis.
(Toki laatikko löytyy yöllisiä tarpeita varten.)

Minä, ei kissaihminen, olen aivan rakastunut Fanniin.
Me kaikki olemme.