19.9.2009
Huh mikä päivä!
Tänään kävimme kaupassa.
Koko poppoo.
Minä piipahdin lastenputiikkiin hetkeksi.
Muut jäivät läheiseen puistoon.
Pian mies tuli hengästyen ilmoittamaan:
"nyt lähdemme Tammisaareen päivystykseen,
prinsessa kaatui ja käsi varmasti murtunut."
Voi ei!
Itku meinasi multa päästä.
Ei tätä nyt vielä...
Kyllä, käsi on murtunut.
Vielä kahdesta kohtaa.
Kipsattu sormista olkapäähän asti.
Seuraavat 4-6viikkoa pidetään.
Viikon päästä katsotaan miten alkanut luutumaan.
Uusi arvio ortopedin kanssa tuolloin.
Meidän lauantai ei sitten mennyt ihan putkeen.
Eikä mene seuraava kuukausikaan.
Tyttö ei voi ajaa pyörää koulusta kotiin ja kävelymatka on pitkä.
Ehkä saa luvan sit vaan istua tuplarattaissa.
En keksi muutakaan ratkaisua miten saada lapsi takaisin kotiin koulusta.
Itkua on väännetty jo moneen otteeseen.
Miten ikävää vaan istua välitunnit.
Ei pääse telinevoikkaan eikä uimaan.
Itkettää koko ajan.
Tuntuu raskaalta katsoa toisen surua.
Käteen koskee. Lääkitsen häntä.
Silitän hiuksia ja pyyhin kyyneleitä.
Kyllä se tästä.
(Vähän itsekin arvellen että niinköhän...)
Kuva netistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi toista, miten surullista. :( Toivottavasti kipu hellittää pian ja lääkkeet auttaa. En osaa mitään sanoa, voin VAIN kuvitella. ♥
VastaaPoistaMeillä ei saa kouluun kulkea pyörällä vielä ykkösellä. Kakkosen syksyllä on parin viikon liikennekoulu mistä saa sitten pyöräilykortin. Teillä koulumatka on ilmeisesti himpun vajaa 3km suunta, kun taxi ei tule kyseeseen. Ei teidän lähellä asuisi koulukaveria jonka vanhemmat voisi auttaa kuljetuksessa?
Voi harmi! Mutta onneksi lasten luut luutuvat nopeasti ja hyvin, pian neiti on taas entisensä.
VastaaPoistaVoi ressukkaa, kaikkea sitä voikin sattua : ( Paranemista sinne!
VastaaPoistaVOI EI! Ja voi pientä :( Itku meinaa itseltäkin tulla pelkästä ajatuksesta vaikkei oma lapsi olekaan kyseessä. Voimia sinne!
VastaaPoista-Moona-
Paranemisia teille! Mulla oli 8-vuotiaana jalka kuus viikkoa kipsissä. Mut kuljetti kouluun äiti pyörän tarakalla. Nykyään on mahdollista varmaan saada koulukyytiapuakin. Jotain kivaakin tuosta kipsistä seurasi... Koulussa sai lähteä aikaisemmin ruokatunnille ja valita avustajan luokkakavereista ja kavereita riitti ja tietysti kaikki halusi piirtää tuohon kipsiin ennen kuin se otettiin pois. Omituisimmin suhtautui liikunnanopettaja, joka antoi liikunnasta kutosen, kun kipsi jalassa en voinut osallistua telinevoimisteluun:)
VastaaPoistaOi ei :( Paranemisia Prinsessalle <3 (...jos edes hiukan toisi lohtua vaikka nyt tuntuukin surulliselta?!)
VastaaPoistaVoi miten kurjaa:( Jaksamista pienelle ja koko perheelle!!
VastaaPoistaVoi ei! Siis kamalan huono tuuri :(( Kuinka monesti ne kaatuvatkaan ja mitään ei satu. Varmasti oli sitten 2 tai 6 viikkoa, tuntuu se lapsesta ikuisuudelta... Tsemppiä!
VastaaPoistaPs. olisiko tässä sauma vaikka opetella maalaamaan akvarelleja varpailla?
Voi surkeus..miten siinä noin kävi???
VastaaPoistaParanemisia reippaalle neitokaiselle ja voimia myös äidille tukemiseen!
voi miten kurjaa!! :(
VastaaPoistakamalasti täältä paranemisajatuksia siihen suuntaan.
Voi pientä prinsessaa! Koittakaa saada arki sujumaan kipsin kanssa. Ei ole aina ihan helppoa...
VastaaPoistaNo voi...meillä kävi samoin pojan kanssa vuosi sitten. Urheilukentällä kaatui ja käsi kahdesta kohtaa murteelle. Voi sitä surua kun ei päässyt liikuntatunneilla tekemään mitään! Se runsas kuukausi oli aluksi rankkaa aikaa mutta kyllä se sitten rauhoittui ja käsi kuitenkin parantui. Onneksi meidän tapauksessamme saimme taksikyydin kouluun kun pyörällä ajo ei onnistunut. Onko siellä mahdollista?
VastaaPoista-satu
voih :( paranemisia ja voimia!!
VastaaPoista-mirka-
Voi että, kuulostaa kamalalta! Paranemisia!
VastaaPoistaVoi itku :( Toivottovasti kipu hellittää pian. Onneksi lapset on mukautuvaisia ja kohta on jo monet konstit käytössä korvaamassa kipsattua kättä :) Jaksamista!
VastaaPoistaReipasta paranemista tytölle. Lohdutusta murheeseen.
VastaaPoistaMeilläpäin saa taksikyydin lapselle jos käynyt haaveri. Eihän tuo kipsi kävelyä estä, mutta miten pitää reppua selässä? Miten sen saa sinne edes ilman apua. Kysele taksin mahdollisuutta. Vaatii koulutoimistosta todistuksen. Saakohan sitä jos toinen vanhemmista kotona.
Voi pientä! :( Pikaisia paranemisia tyttöselle! Toivottavasti joku järjestely löytyy koulukyyteihin! Mitäs vakuutus sanoo tuosta? Olisiko sieltä mitään mahdollisuutta saada apua esim. taksikuluihin?
VastaaPoistaParanemista täältäkin.
VastaaPoistaNopeasti aika menee! Meillä oli vähän vastaava tilanne keväällä ennen vappua kun poika tippui koulussa kiipeilytelineestä ja koko käsivarsi meni poikki. Käsi jouduttiin leikkaamaan ja sinne laitettiin raudat. Nyt muistona on vain leikkausarvet ja käsi toimii normaalisti vaikka keväällä pelotti ettei niin käykään.
Poika ajeli parin kuukauden tauon jälkeen ihan innoissaan pyörällä ja juoksi ym parin kuukauden edestä. Nyt 5kk päästä aika tuntui menneen tosi nopeasti.
Voi ei :( Puhalluksia sinne pipin suuntaan!
VastaaPoistaLohtua prinsessalle täältäkin!!
VastaaPoistaNyt tuntuu kurjalta, nopeasti varmaan tottuu kipsin kanssa touhuamaan. Harmi tietysti tuo uiminen ja jumppa, keksitte varmasti muuta kivaa tilalle.
Viime talvena meidän eskarilainen oli samassa jamassa kuusi viikkoa, ihan kivasti siitä selvisi. Ainoa hankaluus oli tarpeeksi ison talvitakin löytyminen, kulkikin isoveljensä takki päällä.
Tsemppiä!
Voi itku sentään! Pienen kipua ja pahaa mieltä on kamala katsoa vierestä, mutta onneksi lapsilla on taito sopeutua tilanteeseen melko nopeasti.
VastaaPoistaHeti kun kipu tasoittuu (sattuu itseenkin kun edes ajattelee miten kipeää se ottaa) alkaa toivottavasti mielikin paranemaan.
Yhdelläkin kädellä tekee monenlaista, paranemishalauksia siis Prinsessalle :)
Voi prinsessaa. Aika kipsin kanssa tuntuu taatusti pitkältä. Toivottavasti kivut talttuvat nopeasti ja saatte koulukyydinkin jotenkin järjestymään. Paranemista sinne !!!
VastaaPoistaKiitos kaikille lohdutuksesta!
VastaaPoistaNyt menee jo vähän paremmin. Särkylääkettä tasaisesti kun ottaa niin hymykin irtoaa aina välillä.
Uskomattoman paljon sitä kättä särkeekin. Ainakin kolmesti päivässä ottaa vahvaa lääkettä. Se helpottaa, onneksi!
Huomisen pidämme hänet kotona. Mies selvitteleen opettajan kanssa käytäntöhommat ja kyyditykset.
Eiköhän se tästä jotenkin suttaannu.
Freyalle pusuja ja haleja Tenholasta! Ja vaatikaa se taksikyyti!!! Jos olisin vielä siellä töissä voisin Freyan ajaa mut nyt ei ihan onnistu :(
VastaaPoistaOmpa kurjaa. Jaksamista ja voimia koko perheelle!
VastaaPoistaJa samaistun täysin tuohon äidin tuskaan ja avuttomuuden tunteeseen, kun ei voi toisen pienen surua helpottaa.
Pitää vain olla läsnä. Pitä sylissä ja kuunnella. Lohduttaa ja suukottaa. Kertoa että kaikki järjestyy kyllä..
Kurjuuksien kurjuus...
VastaaPoistaParanemista ja voimia prinsessalle ja koko perheelle!