17.8.2016

How is it?



Niin. 
Millaista se onkaan elää näin, kun on kroonisesti sairas?
Ethän sä näytä sairaalta?!! Kuulen usein. 
No en näytä en. 
Varsinkaan en, jos ei oo mukana pyörätuolia. Kyllä, minulla on sellainenkin huonoja jaksoja varten. 
Tai jos ortoosia ei juuri silloin tarvitse, tai se on vaatteen alla piilossa.  

Piilossa hymyn takana on kipu. 
Viiltävä kipu kaikkialla kehossa. 
Mietin kävellessä miten mun polvilumpiot ovat, miten lantio on, miten selkä on. 
Kulman takana oikaisen ja rusautan selkärankaa, että paine helpottuisi. 
Välillä tekee mieli mennä kadulle makaamaan, mutta onneksi aina löytyy paikka missä istua ja hengähtää. 

Et näe minua huonona päivänä. 
Olen silloin kotona. Sängyssä. 
Rakastan sänkyäni!
Se on turva, se on laturini. 
Sänkyyn menen keskellä päivää. 
Joka päivä. 
Joskus hetki, joskus tunti tai kaksi. 
Unta voi tulla välillä enemmänkin.
Riippuu mitä on tehnyt aiemmin. 
En jaksaisi ilman nukkumista, ilman lepotaukoja pitkin päivää.

Sairauden kanssa oppii elämään. 
Vaikeinta sen hyväksyminen on kai läheisille. 
Itse alan olla suhteellisen ok tämän kanssa. 
Välillä on henkisesti raskasta kestää fyysistä kipua, mutta silloinkin tiedän, että tulee parempi olo pian. 

Enää en niin paljon peittele. 
Olen avoin. Kerron jos tilanne sen vaatii.
Muuten olen ja elän kuten muutkin. 
Usein se tulee yllätyksenä ihmiselle, että olen parantumattomasti sairas. 
Kai osaan naamioida Eds-raitani hyvin ja hymyillä tarpeeksi. 
Olen ulkoisesti usein siisti ja huoliteltu. 
Sisällä on kuitenkin niin paljon, mitä et näe. 

Mutta hei, elämä on aikas jees, vaikka eläisikin kivun kanssa. 
Kipu antaa perspektiiviä elämään. 
Se auttaa värittämään arjen kauniimmaksi niin, että sen kauneuden huomaa. 
Osaa rakastaa enemmän, vahvemmin. 
Osaa arvostaa oikeasti pieniä asioita ja hidastaa tahtia. 
Negatiivisuus karisee pois, eikä ympärilleen todellakaan kaipaa sitä tai stressiä. 

Tässä ja nyt on ihan hyvä.

8 kommenttia:

  1. Ihanan elämänmyönteinen postaus vastoinkäymisistä huolimatta...voimia sinulle arkeen ja hymyä huomiselle jos tänään ahdistaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä mä koen että sairaus on opettanut paljon.

      Poista
  2. Ymmärrän paremmin kuin hyvin. Itse en omia raitojani juuri peittele, mutta en juuri tuo esiinkään. En tee niistä numeroa, mutta vastaan kysyttäessä. Bloggaaminen on ihanaa vastapainoa kaikelle. Tsemppiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niitä tarvii peitellä eikä tuoda kyllä esiinkään.
      Itse kirjoitan välillä asiasta. Se on tapa puhdistaa itseään ja saada ihmisiä ajattelemaan.

      Poista
  3. Käyn silloin tällöin kurkkaamassa blogiasi. Käsittelet rakentavasti asioita kirjoituksissasi. Pidän kirjoitustyylistäsi. Positiivinen asenteesi rohkaisee. Voimia ja Hyvää syksyä sinulle ja perheeellesi!

    VastaaPoista
  4. Hei,
    olen äärimmäisen satunnainen lukija, muutaman kerran eksynyt blogiisi. Ihanaa, että jaksat vastoinkäymisistä huolimatta kirjoittaa ja kuvata.
    Saatat olla ehkä kyllästynyt vinkkeihin/suosituksiin, mutta oletko kokeillut elävää ravintoa? Sen avulla on moni parantunut vaikka mistä, tai siis saanut oireet pois (en ole lääkäri, en osaa sanoa mitä tarkalleen ottaen on tapahtunut, mutta oireet ovat siis joka tapauksessa vähentyneet ja lopulta kadonneet). Suosittelen lämpimästi. Vihreän ja elävän parantava voima on USKOMATON! Ja haittaahan tästä ei voi olla.. Aloita vaikka vähitellen vihermehuilla. Ja kyllä moni on suoraankin elävään ravintoon siirtynyt. Täällä on muutamia tarinoita: http://elavaravinto.fi/wp/tietopankki/minun-tarinani/

    Toivon sinulle vilpittömästi kaikkea hyvää elämääsi!!!

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit ja jätit viestin, ilahduttaa aina.
Positiivisuus tarttuu, samoin negatiivisuus.
Haluan blogissani tuoda hyvää mieltä, myös sinulle.