1.3.2016

Kadonnut vuosi?




Siitä on nyt vuosi, kun muutin Tammisaareen. 
Vuosi, kun olen ollut omillani lasten kanssa.
Vuosi, kun blogini on ollut pääosin hiljaa, kellunut perässä. 
Mihin vuosi katosi?

Minulle tuli vuosi lisää ikää. 
Esikoinen aloitti jo yläasteen. 
Minä rakastuin ja erosin jälleen. 

Vuodessa olen laihtunut, pienentynyt, kasvattanut todella pitkäksi hiukset. 
Punaan nykyään huuleni ja lakkaan kynteni.
Minä uin ja kävelen. 

Mutta minä edelleen kellun vuosi myöhemmin. 
Mihin elämä vie, mitä se tuo?
Jokainen päivä on hyvin samanlainen yksin lasten kanssa, mutta silti erilainen. 
Minä olen erilainen. 
Tunnen olevani yksin, vapaa mutta surullisen onnellinen. 
Voiko niin edes sanoa?
Olla surullinen, mutta samalla onnellinen.
Mutta sitä nyt olen. 

5 kommenttia:

  1. ❤️❤️ Kyllä niin varmasti voi sanoa - Jos siltä tuntuu. Mukavaa päivää ja haleja!

    VastaaPoista
  2. Miten sinulla sujuu sairautesi kanssa tätä nykyä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin siitä teille postailla joku päivä.

      Poista
  3. Kiva kuulla sinusta. Toivon kaikkea hyvää ja sitä onnellisuutta päällimmäiseksi.
    -päivi-

    VastaaPoista
  4. Moi kiva kuulla sinusta! Hassua miten samoissa tunnelmissa ja mietteissä menen. Juuri blogiani miettinyt. Ja kaikkea. Harvoin kommentoinut mutta ehkä muistat.

    Anu

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit ja jätit viestin, ilahduttaa aina.
Positiivisuus tarttuu, samoin negatiivisuus.
Haluan blogissani tuoda hyvää mieltä, myös sinulle.