Kadonnut vuosi?

Siitä on nyt vuosi, kun muutin Tammisaareen. 

Vuosi, kun olen ollut omillani lasten kanssa.

Vuosi, kun blogini on ollut pääosin hiljaa, kellunut perässä. 

Mihin vuosi katosi?

Minulle tuli vuosi lisää ikää. 

Esikoinen aloitti jo yläasteen. 

Minä rakastuin ja erosin jälleen. 

Vuodessa olen laihtunut, pienentynyt, kasvattanut todella pitkäksi hiukset. 

Punaan nykyään huuleni ja lakkaan kynteni.

Minä uin ja kävelen. 

Mutta minä edelleen kellun vuosi myöhemmin. 

Mihin elämä vie, mitä se tuo?

Jokainen päivä on hyvin samanlainen yksin lasten kanssa, mutta silti erilainen. 

Minä olen erilainen. 

Tunnen olevani yksin, vapaa mutta surullisen onnellinen. 

Voiko niin edes sanoa?

Olla surullinen, mutta samalla onnellinen.

Mutta sitä nyt olen.