Eilen oli kova sade illalla.
Alkoi juuri kun lähdin Nellan kanssa pitkälle lenkillemme.
Toki olisin voinut kääntyä korttelin jälkeen takaisin kotiin, mutta päätin kävellä sateesa.
Mitä sainkaan nähdä sateen jälkeen?
Kauneuden, rauhan, pysäyttävän luonnon.
Jos olisin mennyt kotiin, olisi jäänyt näkemättä tämä.
Eikä olisi näitä kuvia teillekään.
Minä jäin miettimään tuota, ylipäätään kokonaisuutta.
Olen ollut pitkään jo vähän hakoteillä blogin suhteen.
Vähän elämänkin.
Lipunut ja kellunut.
Antanut mielen ja elämän viedä.
Sadetta on riittänyt mut myös senjälkeistä kauneutta.
Jos ei välillä kävele sateessa, ei voi nähdä sitä mitä on sen jälkeen.
Jatkan lipumista, oman polun löytämistä.
Kuljen edelleenkin ajottain sateessa, mutta tiedän mitä sen jälkeen on nähtävissä.
Myrskyn jälkeen on todellakin poutasää!
Ps. Kuvat ovat täysin käsittelemättömiä puhelimella otettuja.
Kauniita kuvia ja syviä ajatuksia - elämän makuista elämää.
VastaaPoistaKaikkea hyvää Sinulle syksyyn <3
-päivi-
Kiitos! Kuvaus, vaikkakin vain puhelimella, on mulle tärkeä harrastus. Puhelin kun kulkee taskussa aina tulee kuvia otettua nykyään pääosin sillä vain.
PoistaIsoa kameraa en jaksa pitkällä lenkillä edes kantaa mukana.
Kuvat ovat kauniita!
VastaaPoistaTunnelma välittyy kuvista hyvin!
VastaaPoistaKiva kuulla!
PoistaKyllä on kaunista <3 Ihania kuvia ja nuo maisemat, oih. Tykkään :)
VastaaPoistaTammisaari on todella kaunis kaupunki. Rakastan asua täällä!
Poista