29.9.2014

Kun ei mene ihan putkeen


Minulla ei mene hommat nyt ihan putkeen.
Blogista on tullut sairasblogi, mikä ei ole ollut tarkoitus...
Olin tosiaan sairaalassa viisi päivää tutkimuksissa.
Mihinkään lopputulokseen ei päästy. 
Seuraavana päivänä lähdin Tampereelle yksityisesti lisätutkimuksiin.
Selkä oli aika huonona jo silloin, kiitos sairaalan surkean sängyn.
Tampereella päädyttiin kuvaamaan vatsa erittäin laajasti, mikä tarkoitti elämäni pisintä magneettikuvausta.
Olin tuubissa melkein kaksi tuntia!
Bussissa ja junalla matkustaminen tuon päälle oli minun yliliikkuvalle kropalleni hiukan ehkä liikaa.
Koko viikonlopun selkä vihoitteli, mutta selvisin sen kanssa.
Eilen olin lastenkirpparillakin myymässä.
Se ehkä oli viimeinen tikki...

Koti on kirppiskamoja täynnä.
Ne jäi levälleen kun minun selkäni ei enää jaksanutkaan.
Tänään olin jäädä sänkyyn.
Lillen joutui yhdellä kädellään auttamaan minulle pöksyt jalkaan, toinen kun on vielä kipsissä.
Olen vinossa, kivut tapissa.
Läkkeet ei auta, ei ne vahvimmatkaan.
Onneksi on ihana omalääkäri yksityisellä!!
Hän soittaa tänään lääkitykseni kuntoon ja tulee huomenna laittamaan kipupiikit kotiin.

Minun piti olla tänään lähdössä Helsinkiin Automiehen kanssa.
Hänellä alkaa huomenna kaksipäiväiset Tv-mainoskuvaukset.
Olin suunnitellut meille leffaan menoa ja muutakin kivaa.
Minulla ei nyt tunnu mikään menevän putkeen.
Keho pettää alta koko ajan.
Olisin niin halunnut päästä haistelemaan syksyistä Helsinkiä ja saada nauttia kahdenkeskeisestä ajasta poikani kanssa.
Sen sijaan jään makaamaan selkätuen kanssa sänkyyn.

Mieli on rakoillut viime aikoina.
Olen yrittänyt miettiä ihania asioita kivun keskellä, haaveillut ensi kesän matkasta poikien kanssa.
Tuubissa muistelin ihanaa Pärnun matkaa, merta, tuulta ja aurinkoa.
Muistelin isoja aaltoja kun ne kaatoivat minut mereen.
Olen miettinyt miten voisin parantua.
Miten saada asiat etenemään nopeammin, että voisin alkaa elämään omaa elämääni.
En halua, että elämäni tai edes blogini olisi vain sairautta!!

Elämä vain on joskus vaikeaa.
Elän tähän asti vaikeinta vuottani.
Toivon, että tämä jäisi vaikeimmaksi, että olisi ihania asioita mitä odottaa ja että olisi odottamattoman ihania asioita, mitä tapahtuu.
Aina sanotaan, että vaikeudet vahvistaa. 
Onhan se niin, kunhan jaksaa pysyä koossa vaikeuksien keskellä.
Ja kunhan ihmiset ympärillä jaksaa odottaa terveempää minää.
Haluaisin olla minä ilman sairauksia.
Haluaisin olla eläväisempi, mutta tämän keskellä on hyvin vaikeaa olla mitään muuta kuin nyt olen.
Sairas.

Olisi ihanaa hehkuttaa elämän ihanuudesta!
Kertoa talon remontoinnista, ja suunnitella pihaprojekteja.
Haluaisin ommella ja tuunailla.
Siivota ja sisustaa, kuvata kotia ja antaa teillekin inspiraatiota.
Sen sijaan kerron haasteistani ja keskustelen sairaudesta.
Mutta, näillä nyt mennään.
Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta milloin kenelläkään menee?
Pitää vain pystyä hyväksymään tilanne jollain tavalla ja toivoa parempaa ja lopulta pyrkiä siihen.

Millaisin keinoin sinä piristät itseäsi, kun on vaikeaa?

16 kommenttia:

  1. Itse olen vaikeuksien keskellä todella huono piristämään edes itseäni. Vain toivo ja unelmointi paremmasta auttavat jaksamaan.

    Kovasti voimia ja jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua auttaa muistot, ihanat hetket. Ja on pakko olla aina joku reissu mitä odottaa. Se auttaa aina tsemppaamaan.

      Poista
  2. Mä yritän joka päivä palauttaa mieleen erään tuttavani fb päivityksen: 'et voi elää positiivista elämää negatiivisella mielellä' :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kuullut ton! On niin totta. Vaikeaa toteuttaa kaiken paskan keskellä mutta siihen on hyvä pyrkiä.

      Poista
  3. Aina se tsemppaus ei onnistu, mutta yleensä lohduttaa, kun ajattelen, että huono fiilis tai hetki on vain se hetki ja kohta helpottaa. Eli parempia päiviä on tulossa, ja niin aivan varmasti sinullekin! Tsemppiä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut huono puolivuotta. Todella vaikea. Mutta silti mä kans toivon et on parempaa luvassa. On pakko olla!!! Ei näin jaksa vuosia elää. En minä, ei mun perheeni. Olen taakka aivan kaikille.

      Poista
  4. Täällä kanssa sairastellaan. Viime vuosi huono ja samanlainen on ollut tämä. Mutta onneksi on ihana perhe ja kaunis syksy. Eikä oneksi noin kovia kipuja. Tsempiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen, ihme ja kumma pysynyt terveenä siis ei oo flunssia ollut! Syksy on minusta ollut tähän asti kaunis ja kivan lämmin. Tykkään niin värikkäästä luonnosta!

      Poista
  5. Hyvä asenne! itselläni on aina tapana rypeä oikein kunnolla surkeudessa.

    VastaaPoista
  6. Minä olen lukenut sinun blogia todella kauan. Aiheet on muuttunut ja moni muukin, mutta yksi asia pysyy. Sinun positiivinen asenne. Mitä ihminen tekee terveellä kropalla jos mieli on paha ja sydän kylmä. Sinulla on lämmin sydän, kaunis mieli ja niin paljon voimaa ettei monellakaan ole.

    Minä piristän itseäni vaikeilla hetkillä sellaisilla asioilla jotka saavat unohtamaan ongelmat. Hyvä elokuva, joku hauska sarja. Nettijuttelut ystävän kanssa tai puhelut, livetapaaminen parasta tottakai. Herkut, ehkä vähän jotain nettisurffailua jonku kiinnostavan asian äärellä.

    Kaunista syksyä ja kaikkea hyvää.

    VastaaPoista
  7. Hirveästi voimia jaksaa sairauden alla. Lempeyttä läheisillesi. Taitoa ammattilaisille.
    Varmasti on ilot vähissä sairauden keskellä, mutta tartu niihin pieniin, ne kasvaa isommiksi.
    Sinulla on vahvuutta ja asennetta, niillä kohti parempia aikoja. Kunhan saadaa "kehon temppuilut" kuriin oikeilla ja auttavilla lääkkeillä.
    Minulla vaikeiden asioiden kanssa auttaa jakaminen läheisten ja ystävien kanssa. Auttaa turvautuminen korkeimman johdatukseen. Auttaa myös keskittyminen pieniin iloihin siinä ympärillä.

    VastaaPoista
  8. Mielestäni sun rohkeus, avoimuus ja poitiivisuus on ne asiat, minkä takia ihmiset blogiisi palaavat. Sä olet astunut rohkeasti sen kynnyksen yli, että ihanasta, kadehditusta, kauniista elämästä kertovan blogisi olet pitänyt yhtä rehellisenä, kun elämä onkin kääntynty joksikin muuksi. Olet nyt sen verran sairas, etttä muun esittäminen täällä olisi hankalaa ja hullua, äläkä ole yhtään pahoillasi ainakaan kenenkään lukijasi takia, että blogisi on nyt erilainen. Sairaus nyt valitettavasti on tällä hetkellä suuri elämääsi määrittävä tekijä mutta sun positiivisuudella ja suunnattomalla henkisellä vahvuudella vaikeudet selätetään, ja sä jaksat odottaa, että täydelliset lääkkeet löytyvät! Ja uskon, että rehellisyytesi täällä blogissa, voittaa ihmiset puolellensa niin, että heidän tsemppaavat kommentit olisivat yksi pieni voimanlähde sulle. Koeta jaksaa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Viestisi oli ihana! Rehellinen ja kaunis.
      Toivotaan että tämä on vain yksi vaikea vaihe mikä helpottuu.

      Poista
  9. Kiitos kun jaat näitä vaikeuksia meidän muiden kanssa, uskon että jo siinä piilee selviytymisen voimaa. Mä oon tehnyt sellaisen havainnon vastoinkäymisten keskellä että "toivo loistaa kirkkaimmillaan silloin kun maailmani on pimeimmillään" (Sarah Young). Ja siitä toivon ja valon lähteestä mä sitten ammennan yhä uudestaan luottaen siihen, että kaikki päättyy lopulta hyvin :)

    VastaaPoista
  10. Tervehdys. Karo-Liina tuossa yllä kiteytty paljon ajatuksiani ja osasi pukea ne sanoiksi. Mielessäni olen joskus ajatellut, mistä ammennat kaiken tämän keskellä tuon hämmästyttävänkin voiman, joka huokuu blogistasi. Jaksat vielä jakaa sen meille lukijoille kauniin sanoin inhottavan ja kärsimyksiä täynnä olevan sairauden kourissa. Elämässäsi on nyt meneillään koettelemuksen tarina. Onneksi sinulla on kerrottavana myös monia muunlaisia tarinoita elämästäsi, joiden avulla ja niistä oppineena ilmeisesti jaksatkin tätä koettelemusta. Toivon niin kovasti sinun ja perheesi puolesta, että tuo viheliäinen ja epäreilu sairaus helpottaa sinulla pian ja siihen löytyisi lääkitys/hoito, joka kantaa.
    Itse olen huomannut kirjallisuuden ja runojen lukemisen auttavan hankalissa ajanjaksoissa. Musiikki saa välillä aikaan kunnon puhdistavan itkun, joka sekin hetkellisesti helpottaa. Lämpimin ajatuksin.

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit ja jätit viestin, ilahduttaa aina.
Positiivisuus tarttuu, samoin negatiivisuus.
Haluan blogissani tuoda hyvää mieltä, myös sinulle.