Nuori treenattu mies mittaili minua tukisukkahousuja varten.
Aika oli aamulla, että olisin mahdollisimman vähän turvonnut.
Ei ihan onnistunut.
Turposin sitten jo taksimatkalla palloksi...siinä sitten alusvaatteisillani seisoin miehen edessä.
Minua nolotti.
Vyötärö oli turvonneena iloiset 35cm enemmän kuin normaalisti.
Kyllä, tasan 35cm.
Voit kuvitella miten koskee..
Onneksi sitä näyttää vaan viimeisillä raskaana olevalta.
Pohkeissa nyt vaan 6cm turvotusta...köh.
Minua ei naurata, ei yhtään.
Ja aamulla söin keitetyn munan, puin päälle ja istuin taksissa puoli tuntia, kävelin pari askelta ja seisoin.
Tänään sekin oli näköjään liikaa.
Joskus pelkästään sängystä nouseminen on liikaa laukaistakseen turvotuskohtauksen.
Autonominen hermostu kun on sekaisin, ei kehon väsymiseen tarvita paljoa.
Ei tarvitse edes miettiä lenkkeilyä.
Siinä ne on, minun pienapuvälineet.
Arjen helpottajia.
Minusta vain tuntui, kun olisin turpaani saanut!
Kun seisoin kassi täynnä apuvälineitä ja toisessa kädessä suihkutuoli, pidättelin kyyneliä.
Nämä sai minut tajuamaan, että olen oikeasti, kroonisesti ja parantumattomasti sairas.
Sitä voi vaan mennä automaattiohjauksella lääkäriltä toiselle. Konemaisesti hoitaa omia asioitaan ilman tunteita.
Sitä on kuin joku muu.
Menee ja toimii vaan täysin ilman tunteita, ilman pysähtymistä.
Tänään se iski. Iski niin lujaa.
Olen niin lyöty. Itkettää.
Tämän on tultava ulos, tiedän.
Ei ole helppoa tajuta 34vuotiaana olevansa parantumattomasti sairas.
Kumppanina sairaus mikä väistämättä etenee.
Pitää hyväksyä! Muuta vaihtoehtoa ei ole.
Haluan olla ehjä ja rakastaa elämääni.
Ilman surun purkamista ei ole hyväksyntää eikä hyvää oloa.
Kun itkee, on hetken päästä taas parempi olla. Ehkä.
Tänään näin, huomenna toisin.
Ps. Tämä oli yksi toivepostaus, mitä olet mieltä, kiinnostaako?
Voi harmi, ei voi muuta sanoa, kuin jaksamista päiviisi :`(
VastaaPoistaOn hienoa, että jaksat kuitenkin tänne kirjoittaa olostasi ja tuntemuksistasi. Tsemppiä <3
-päivi-
Blogi on ihana voimavara.
PoistaHei Anri! Olen pitkään lukenut blogiasi, mutta tämä taitaa olla ihka ensimmäinen kommenttini sinulle. Olenkin useasti hiljainen lukija, mutta täälläkin kolahti ja lujaa sinun olosi. En voi sanoa tiedän miltä sinusta tuntuu, koska en tiedä. Olet varmasti saanut useasti viestejä tsemppien ja halauksien kera. En voi sinulle itsekkään muutakaan antaa, mutta toivotan sinulle silti täysin sydämmin jaksamista ja paljon niitä päiviä, että sinulla on voimaa nousta ylös sängystä ja nauttia elämästä itsesi ja ihanien lastesi ja perheen kanssa. Miljoonittain voimahaleja ja jaksamisrutistuksia, vaikka emme toisiamme tunnekkaan. Ilo on seurata ihanaa blogiasi ja ihailen rohkeuttasi ja avoimuuttasi. ❤❤❤
VastaaPoistaAina sieltä sängystä nousee. Keho vaan sekoaa välillä siihenkin ja turpoan. Turvotuksen kanssa vaan elää ja toimii, lyllertää eteenpäin.
PoistaJos minut näet liikkeellä, en ole raskaana vaikka siltä näytän.
Aina kun lähden liikkeelle keho paisuu. Siitä huolimatta menen ja teen.
Tänään oli vaan huono pv. Huomenna ehkä parempi.
Kiva kun jätiti viestiä.
Yleensä on hyvä fiilis kaikesta huolimatta.
Voi hurja tuota yhtäkkistä turpoomista! Tollasissa tilanteissa tuntee olonsa todella epämukavaksi vaikka työtään hoitaja tekee mutta silti!! Mä ymmärrän mitä tarkoitat!
VastaaPoistaJuuh...sanoivat etteivät oo koskaan nähneet vastaavaa. Mul paisuu naamakin. Nenä ja huulet, aivan joka paikka.
PoistaPakko jättää pikaiset *voimahali* -terveiset!!
VastaaPoistaAnri <3
VastaaPoistaAina luen, harvoin tulee mitään kommentoitua.
Olet niin voimakas ihana nainen. Allekirjoitan kaiken mitä Suveliina tuossa edellä kirjoitti.
<3
Hyvä kun kirjoitat, hyvä kun purkaat oloasi, se on tärkeää!!! On lupa itkeä, on lupa raivota!
VastaaPoistaLauseesi "Sitä on kuin joku muu." tuntuu niin tutulta, on kolahtanu täälläkin...
Tuota suojautumiskeinoa tarvitsee selvitäkseen, se on tarpeellista.
Siinä ei voi kuitenkaa elää aina, koska silloin ei eläisi Sinä vaan se joku muu.
Musertumista tarvitaan, valitettavasti. Voimia sulle! -Noora
Kun on joku muu, jaksaa uskomattoman paljon enemmän. Liikaa ei saa pysähtyä miettimään. Ahdistuu sitten liikaa.
PoistaHei! Täällä yksi hiljainen lukija, haluaisin kiittää, että kerrot sairaudestasi ja varsinkin kaikista niistä tunteista joita käyt läpi. Ei varmasti ole aina helppoa, mutta jos tämä on väylä purkaa tunteitasi niin anna palaa! Me olemme täällä, emme arvostelemassa emmekä ilkkumassa vaan tukena vaikkakin usein vain hiljaisena sellaisena. Annat varmasti muille parantumattomasti sairaille voimia ja vertaistukea ihan vain kertomalla näistä kamppailuista. Olet usein mielessäni, ja toivon sinulle niitä hyviä päiviä paljon!
VastaaPoistaKaunis kiitos!
Poista:/ En osaa edes kuvitella.
VastaaPoistaEnkä toivoisi moisia juttuja kenellekään. :(
Voin kai vain toivottaa jaksamista ja toivottavasti sinulla on parhaat mahdolliset hoitajat auttamassa.
Minusta on mukava kuulla kaikenlaisia kuulumisiasi, harvoin vain näihin kirjoituksiin osaa sanoa mitään järkevää.
Sitä tuntee itsensä jotenkin pieneksi tämmöisten edessä.
No en toivo mitään tästä kenellekään, en ikinä!
PoistaJoskus mietin miten epäreilua on että tätä paskaa rämmin, mutta onneksi se ajatus menee nopeasti ohi!
Voihan.... Uskomattoman aurinkoinen jaksat olla kaikesta ikävästä huolimatta. Minun (ja varmaan monen muunkin) pitäisi ottaa sinusta mallia!
VastaaPoistaIso hali ja jaksamisia!
Aurinkoisena kaikki tuntuu paremmalle eikä elämä ole pelkkää sairautta, vaikka se aika hyvin kalenterin menoja täyttääkin. Pitää olla tilaa muullekin.
PoistaTuttu tunne tuo kun tajuaa jonkin asian lopullisuuden :( (siis täällä maan päällä mutta silti). Olen huomannut, että silloin enempi ajattelee asioita, kun on lääkärikäyntejä tai niinkuin sinulla oli nyt tuo apuvälinetapaaminen. Ymmärrän hyvin tunteesi, senkin, kuinka kaiken yleensä kantaa vaan ja elämässä on paljon iloakin. Rakastavan sisarellinen kosketus sinulle sinne.
VastaaPoistaMinulla on nyt joka viikko käynti erikoissairaanhoidossa hesassa, sitten käyntejä tammisaaressa ja lämminallasterapiaa missä on tapahtunut omat pysäyttävät juttunsa. Viimeksi multa lähti jalat alta ja kärrättiin pyörätuolilla suihkuun. Tää on joka viikko nyt tätä. Olen kaiken keskellä...
PoistaKyynel silmässä luin tekstin. Taas kerran sait tämän yhden pienen lukijan miettimään asioita ja niiden tärkeysjärjestystä. Voimia sinulle! x
VastaaPoistaIhana sinä!
PoistaAi hurja! :( Voimia sinulle ihan hurjasti. Itkeminen ja kirjoittaminen ovat varmasti hyviä keinoja tunteiden purkamiseen, raskasta on takuulla. En osaa kuvitellakaan. Pakko hyväksyä.. niinhän se on, mutta helppoa ei varmasti! Halauksia <3
VastaaPoistaMinustakin on hyvä, että kerrot sairaudestasi suoraan. Kirjoittaminen on hyvä keino helpottaa omaa oloaan edes hiukan. Minulla se ainakin toimii. Hyvä postaus, joka pistää lukijan laittamaan arvot elämässä oikeaan järjestykseen. Voimia sinulle halauksien kera!
VastaaPoistaTuo turpoaminen on kyllä hurjaa. Varmasti menee kaiken maailman tunteet kuin vuoristorata edestakaisin, ihanaa että kuitenkin välillä on parempia päiviä. Paljon voimia sinulle ja toivottavasti tänään on parempi päivä. Mielelläni luen näitä postauksia kyllä. :)
VastaaPoistaPitkän yön jälkeen alkoi nesteet lähtemään. Mittasin äsken vyötärön kun tuntui niiiiin paljon hoikemmalta. Hups hei 31cm lähti yössä! Eli mun mitat vaihtelee tooooooosi hurjasti ihan vuorokaudenkin sisällä.
PoistaOsaan vaan kuvitella olosi :/ Uskon, että olo oli itkuinen. Olen kovin pahoillani, että on näin.
VastaaPoistaOnneksi olet kuitenkin ihminen, jolla on ympärillä rakkaita ja kaikesta huolimatta olet positiivinen.
Halaus<3
Tänään parempi fiilis! Sain nukkua 11 asti. Tänään vain kiputerapia. Otan iisisti kotona. Huomenna taksilla Hesaan ja sydäntutkimuksiin. Toivon että sieltä ei löytyisi enää mitään lisää...
PoistaTsemppiä sydäntutkimuksiin. Itse kävin ne loppuvuodesta. Kaikki oli onneksi hyvin. Jaksamista päiviisi ja aurinkoista kevättä.
PoistaVoimia sinulle! Elämä on todella epäreilua, toivon sinulle kaikkea hyvää. Kiitos kun jatkat kirjoittamista ja jaat paloja elämästäsi meille muillekin luettavaksi. Tekstisi auttavat montaa ihmistä laittamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin.
VastaaPoistaToivon elämääsi vastapainoksi myös hyviä ja onnellisia hetkiä antamaan voimaa vaikeina päivinä!
Hurjasti voimia sinulle toivon. Itsekin huomaan , että välillä jaksaa luottaa ja hymyillen astella erkeaan eteenpäin sairauksien kanssa ihmetellen, mutta sitten tulee päiviä, joihin hiipii tuska ja pelko ja silloin on hyvä antaa kyynelille lupa virrata. Kaikkea hyvää sinulle, siunausta ja mahdollisismman moneen tuokioon ilon ja hyvän olon pilkahduksia. Olet upea nainen!
VastaaPoistaHurjasti voimia <3
VastaaPoistaTäälläkin eräs hiljainen lukija. En osaa mitään ihmeellistä sulle sanoa, mutta voimia toivottelen. Vaikutat niin vahvalta ihmiseltä, voi kun itsekin osaisi näiden paljon paljon pienempien ongelmiensa kanssa suhtautua asioihin yhtä positiivisesti. <3
VastaaPoistaVoimia ja jaksamista Sinulle!
VastaaPoistaSää oot kyllä vaan niin ihana-kaunis-lahjakas monella tapaa!! <3<3<3<3<3 Täällä me sua kannustetaan!!! <3<3<3
VastaaPoista-Päivi