Tämän kanssa elän.
En voi unohtaa tätä koskaan.
Se rajoittaa elämääni.
Tulevaisuudenkuva ei ole enää samanlainen kuin se oli vuosi sitten.
En ole vielä sinut tämän kanssa, mutta vähitellen opin hyväksymään.
En ole vielä edes vihainen.
Sekin tulee, viha siis!
Hyviä ja huonoja päiviä.
Takana huono viikko ja monen montaa huonoa yötä.
Ensi viikko voi olla toisenlainen...
Tämä on tasapainoilua, elämää tässä ja nyt.
Voimia ja jaksamisia sinulle!
VastaaPoistaSinulla tuo EDS onkin aika raju verrattuna minun tilaani tällä hetkellä. En voi edes kuvitella millaista sinun päiväsi ovat.
Haleja Erica
Mulla tämä on lähtenyt etenemään aika vauhdilla. Ja sitten on niitä muita juttuja mitä tutkitaan.
PoistaHuonoja päiviä ja hyviä. Vaihtelee. Viime viikko oli vaan aika vaikea. CFS tekee omat sotkunsa sitten tähän kanssa päälle.
Tsemppiä sinulle♥
VastaaPoistaSairaudet ovat todella kurjia. Tuntuu hurjalta seurata edes näin sivusta, miten blogisi on muuttunut muutamassa vuodessa. Tarkoitan miten sairaus on edennyt ja ottanut sinut valtaansa pala palalta. Toivotan isosti jaksamista ja aurinkoa päiviisi! Olet rohkea ja vahva.
VastaaPoistaRohkenisitko kirjoittaa mitä perheesi ajattelee tästä kaikesta? Erityisesti miehesi? Ymmärrän, että se voi olla jo liikaa ja menee aivan liian henkilökohtaiseksi.
Blogiin toki tämä heijastuu. En pysty tuunaamaan, en kunnostamaan huonekaluja enkä ompelemaan kuten ennen. Nyt on taukoa kaikesta. Jossain vaiheessa varmasti taas omaan tahtiin.
PoistaOlen miettinyt blogin lopettamista monta kertaa. Sisältö kun on muuttunut enkä tiedä onko tätä järkevää jatkaa...mietin mietin. =) En ota paineita tästä blogistakaan.
Koti on kaaos, mitään uutta ei täällä tapahdu. Ei remontteja ym. Ei sitä viitsi kuvata kaaosta ja sekasortoa.
Kyllä mä voisin joskus kirjoitella mitä perheeni tästä ajattelee. Tosin en itsekään vielä tiedä mitä mies ajattelee. Hänen vaikeaa pukea sanoiksi ajatuksiaan.
Sulatellaan jokainen omalla tahollamme.
Jaksamista sinulle. Toivoen tuleva viikko on hyvä viikko.
VastaaPoistaVoimia sinulle, paljon voimia! Pojallani (15v) todettiin vähän aikaa sitten Marfanin oireyhtymä, vakava perinnöllinen sidekudossairaus sekin :( On tässä ollut sulattelemista, sekä minulla äitinä, että pojalla itsellään.
VastaaPoista