9.11.2013

Voihan luksaatio!

http://www.3pointproducts.com/blog-health-arthritis-finger-and-toe-conditions/bid/78630/How-to-Support-Joints-Affected-by-Ehlers-Danlos-Hypermobility

Olin Hesassa toimintaterapiassa tänään.
Oli fyysisesti rankka reissu, mutta henkisesti tosi kuormittava.
Mieli on nyt aika maassa ja itku herkässä.
Minä tajusin tänään olevani huonommassa kunnossa kuin luulin.

Oli pienoinen järkytys minulle, sekä terapeutille myös.
Hän testasi minun käsien toimintakykyä sellaisella "taululla" missä oli ruuveja, ovenkahvoja ym. Mitattiin samalla aikaa. Osan tein ihan kuin kuka tahansa ihminen...kunnes terapeutti huomasi miten jännitän rannetta aina olkapäähän asti kera hauisten.

Eli pitää "huijata" rannetta toimimaan käyttämällä muita lihaksia ja "jäädyttämällä" ranne kun jäykistän sen.
En ollut itse huomannut tekeväni noin.
Ei ihme että käsi väsyy hetkessä...

Mutta se missä miä aloin itkemään kivusta oli ruuvimeisselin kanssa ruuvaaminen.
Jaksoin ensimmäistä suht hyvin, tuin vasemmalla kädellä.
Toisen kohdalla aloin tärisemään, käsi ei toiminut, purin hammasta yhteen, kyyleneet valui ja MINÄ HULLU olisin yrittänyt vielä.
Terapeutti keskeytti mut. Sitten olikin kaksi sormea lukossa pidemmän aikaa...
Minä OIKEASTI olin luullut, että ihan heittämällä nuo teen.
Enpä tehnyt en...

Kun piti puristusvoimaa mitata puristin ihan TÄYSILLÄ heti.
HULLU HULLU MINÄ!!!
Kuului naksahdus ja minä kiljahdin ja itkin.
Ranne ei kestänyt sitä voimaa mikä lihaksissa oli.
Onneksi ei tapahtunut mitään peruuttamatonta, mutta tuli selväksi että mä en voi enää edes yrittää täysillä.

Oli niin masentavaa huomata, että minun käsien toimintakyky on taas heikentynyt.
Sain etusormiin sellaiset "tukisormukset" ja ne estää nyt sormien luksoutumista.
Kokeilen noilla ja jos muut sormet jatkaa luksoitumista, lisätään "sormuksia".

Minä olin suunnitellut (katsos vanha minä vielä kummittelee) meneväni Stokkan herkkuun katsomaan erikoisruokavalion valikoimaa.
En ole edelleenkään sinne päässyt.
Olen kesästä asti yrittänyt.
Tänään päätin, että menen terapian jälkeen, mutta voitte arvata lopputuloksen.
Hyvä kun jaksoin rautatieasemalle.
Nukahdin junaan ja kotona kaaduin kuolleena sänkyyn ja nukuin 4,5h.
Olisin nukkunut lisää, mutta mies herätti mut syömään jotain.
Aina ei mene ihan suunnitellusti.
Että tälläinen päivä taas.



Ehkä huomenna parempi?

21 kommenttia:

  1. Voi harmi! Voimia sinulle taudin kanssa elämiseen ja perheelle voimia tukea sinua❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Eo ole tänään parempi päivä mutta ehkä huomenna?

      Poista
  2. Lähetän myös Voimia <3 Olet ajatuksissa!

    VastaaPoista
  3. voi että, kuulostaa todella rankalta ja sitä se aivan varmasti onkin.. :( Paljon voimia sinulle ja jaksamisia päiviisi <3

    VastaaPoista
  4. Voi kuinka rankkaa sinulla on. Voimia sinulle!

    VastaaPoista
  5. Voi sinua! Lähetän täältä siunaavia ajatuksia antamaan sinulle voimaa kipujen keskellä <3

    VastaaPoista
  6. Toivottavasti tänään on parempi♥ Voimia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei valitettavasti ole mutta ehkä huomenna.

      Poista
  7. Voimia! Onneksi arjen toimintakyky ei ole sama kuin se, mitä standardoidut motoristen valmiuksien ja taitojen tulokset kertovat. Tärkeintä on, että omassa arjessa voit tehdä niitä asioita jotka sinulle on tärkeitä ja merkitykselllisiä. Toimintaterapeutin kautta voit saada niihin asioihin, esimerkiksi pienapuvälineitä, vaikka ruuanlaittoon, pesytymisiin, harrastuksiin ja muihin arjen juttuihin. Sinulla on ihana blogi, uusi tuttavuus mutta taatusti tulen uudelleen! :) terveisin toinen toimintaterapeutti.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun löysit blogiini! En tällä hetkellä pysty tekemään käsitöitä mikä on minulle todella harmillista. Leipoa jaksan tosi harvoin. Mutta päivä kerrallaan. Tulee aina parempia päiviä. Ensi kerralla me käydään läpi pienapuvälineet mitä tarviin ja tilataan ne minulle.

      Poista
  8. Ompa hyvä. Ja muista, että sinun ei tarvitse tietää mitä apuvälineitä on olemassa vaan se, missä on hankaluuksia ja mitä haluaisit pystyä tekemään -vaikka leipoa ja käsitöitä. Terapeutin tehtävänä on yhdessä sinun kanssa miettiä, mistä olisi apua. Onneksi on niitä parempiakin päiviä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä tiedä mitään niistä. Terapeutti on ihana ja auttanut jo tosi paljon.

      Poista
  9. Parempaa päivää sinulle, toivoo tämäkin lukijasi.

    VastaaPoista
  10. Voin samaistua tunteisiisi. On raskasta, kun kroppa asettaa rajoitteita, joita pää tahtoisi tehdä. Itsellä on pahin oire juurikin tuo väsyminen (siis ms-taudin oireena) Välillä jo arjesta selviäminen on suuren tahdonvoiman takana. Sitten on niitä päiviä, että tekisi mieli tehdä vaikka mitä, mutta kroppa ei kykene. Onneksi minulla on vielä niitäkin päiviä, ettei tunne olevansa sairas. Aiemmissa postauksissasi kerroit kuinka paljon paremmin voit, kun on lämmintä ja kuivaa. Itselläni taas viileys on se paras olotila, mutta tästä pimeydestä ei tahdo aivot selviytyä. Tunnen vaipuvani totaaliseen talvihorrokseen ja olen elävä kuollut. Päivät kuluvat eri asteisessa koomassa. Sen kaiken mieltäpiristävän tekeminen muodostuu liian raskaaksi. Sairauden lisäksi elämässäni on kaikkia muitakin haasteita, joiden hoitamista ei tämä olotila ainakaan edesauta.
    Voimia ja aurinkoa päiviisi. Toivottavasti mieliala helpottaa. Se kun on paras ase kehon rappeutumista vastaan. Pidän blogistasi, koska siinä yhdistyy kauneus sekä elämä. Seuraan sitä aina, kun vain jaksan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin tämä fatiikki on tosi rasittavaa! Suunnittelen tekeväni sitä ja tätä, aloitan, kunnes hyydyn ennen kuin olen päässyt kunnolla edes alkuun. En voi taistella vastaan. Fysiatri on käskenyt levätä aina kun olo muuttuu tukalaksi. Keho on vain nyt kovilla, ei sille mitään nyt voi. Autonominen hermosto sekoilee iloisesti kanssa.
      Minulla kuiva lämmin, mutta ei kuuma, ilma on parasta! Oli ihanaa olla Arizonassa. Nautin ilmasta joka päivä. Ei kolottanut niin kuin Suomessa.En ollut niin kankea ja jäykkä, kipua vähemmän ja sen myötä fatiikki väistyi osittain. Toki oli huonoja päiviä, mutta ne sitten lepäsin.
      Tiedän mistä puhut, kun mainitsit talvihorroksesta. Minä vaivun ikäänkuin talviunille. On vaikeaa pysyä hereillä.
      Kyllä mieli jaksaa mukana. Onneksi olen saanut mieleni suht hyvään kuntoon ennen kuin kuntoni alkoi huononemaan.
      Kiitos paljon sanoistasi! Et tiedäkään mitä minulle merkitsee sanasi. On aina ilo kuulla, miksi lukija viihtyy blogissani.

      Poista
  11. Kaunis blogi! :)

    http://mylifeandmystoryy.blogspot.fi/

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit ja jätit viestin, ilahduttaa aina.
Positiivisuus tarttuu, samoin negatiivisuus.
Haluan blogissani tuoda hyvää mieltä, myös sinulle.