11.9.2013

Makuuhuoneessa



Kuvailen sängystä käsin makkarin tunnelmia. 
Ei varmaan mikään ole muuttunut?
Romanttista ja karkkivärejä, niistä tykkään. 
Tänään on sänkypäivä. 
Keho ei jaksa. 
Kylmä hiki iskee heti jos jotain teen. 
Niskat jumissa eikä jaksa pitää päätä pystyssä. Pyörryttää ja käsiä pistelee. 
Autonominen hermosto sekoilee.
Tälläistä tänään, huomenna toisin. 
Puhelin on ihana kamu!



Oletteko vielä siellä ruudun toisella puolen?

13 kommenttia:

  1. Täällä ollaan! Voimia ja tsemppiä sinne!

    Ihania kuvia ja sängyt <3 Niinkuin aina ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. =) Kiva kun sinäkin olet vielä vuosienkin jälkeen.
      Kaikkea meille onkin tapahtunut näinä vuosina.

      Poista
    2. No sano älä muuta! Niin se elämä heittelee... Kovallakin kädellä, mutta lopulta aina ottaa kopin.

      Poista
  2. Täällähän minäkin, lapset nukkuvat ja mies on lenkillä. Teidän makkarissa on ihana tunnelma! Toivotaan, että huomenna olisi taas parempi päivä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. =) Makkarissa on hyvä köllötellä. Haaveilen sinne telkkarista. Olen AINA vastustanut sitä makkarissa, mutta en enää. Olisi ihana voida katsoa jotain kivaa tuollaisina lepopäivinä. Sohvalla en pysty silloin lepäämään tarpeeksi rentona.
      Aina tulee huominen ja se on aina erilainen kuin eilinen, tavalla tai toisella.

      Poista
  3. Täällä ollaan pyöritty pitkään..Ei mulla muuta kuin, että ihan mielettömän upea blogi sinulla. Kauniita kuvia ja asiaa teksteissä.. ja välillä ihanan keveää hömppääkin seassa <3. Todella paljon jaksamisia arkeen. Olet upea ja inspiroiva nainen.

    VastaaPoista
  4. Tuosta samasta on menty läpi, pitkä tie kuljettu. Sydämellä priorisoinnin, uuden otteen, kehon tuntemuksen, -kuuntelemisen ja lempeiden hoitomuotojen avulla pärjään jo lääkkeittä, beetasalpaajia lukuun ottamatta. Tuntuma 'normaalista' on taas löytynyt, vaikkei se ole entinen 'normaali' tai muiden 'normaali'. Mutta se on oma, ja siksi kaikkein tärkein ja ainoa 'normaali'. Elämän hidastumisella ja pelkistymisellä on ollut myös tärkeä elämää syventävä oppimääränsä, roolittoman itsensä hyväksyminen ja rakastamaan oppimisen paikka, josta saan olla kiitollinen. Tsemppiä! Kaikella on tarkoituksensa ja elämä kantaa, aina. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen tämän tien alussa. ONNEKSI olen käynyt jo monta vuotta terapiassa ja kulkenut sen pahimman suon jo läpi. Nyt on hitusen enemmän voimia tähän kropan pettämisen kestämiseen. Vähitellen juu. Välillä hyviä välilä surkeita päiviä. Tutkimukset ym. rasittaa ja kun kaikki on auki. Koitan ottaa päivän kerrallaan ja uskoa, että saan kuntoutusta ym.
      Oma normaali on varmasti niin eri kuin koskaan ennen. Jos ajattelen mitä tein vuosi sitten ja nyt, alan itkemään. En voi ajatella niin.
      Tämä on todellakin oppimisen paikka. Pitää P-Y-S-Ä-H-T-Y-Ä ja se on kaikkein vaikeinta.Elämässäni on niin moni asia hyvin ja niistä pitää muistaa olla kiitollinen. Mutta annan raivonkin tulla ulos.Kyllähän tämä aika paljon jurppii tällä hetkellä...

      Poista
  5. Tsemppiä sinne! Vaikkei aina muista mitään sanoa, niin täällä ollaan.
    Hiljaisina, mutta hymyssä suin. :)

    VastaaPoista
  6. Kyllä on kaunis miljöö, missä kerätä voimia! Ihanan näköistä!!!
    Tsemppiä ja parempaa olo 0!

    VastaaPoista
  7. Täällähän minäkin. :)
    Toivottavasti tänään parempi päivä kuin eilen. Minäkin olen ruvennut haaveilemaan tv:stä makkarissa... Nätti ja viihtyisä tuo teidän makkari. :)

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit ja jätit viestin, ilahduttaa aina.
Positiivisuus tarttuu, samoin negatiivisuus.
Haluan blogissani tuoda hyvää mieltä, myös sinulle.