Kädet näppäimistöllä naputtelee.
Rannetta viiltää, sormet jäykistyy.
Niskassa kuumottaa ja nykii.
Suoristan selkää ja vaihdan asentoa.
Jaloissa tuntuu pistelyä.
Siirrän kehoni sänkyyn.
Makaan lankkuasennossa kädet kainaloissa.
Oikea olkapää lumpsuu, sitä särkee.
Koitan tukea sen tyynyjen avulla, ettei se liikkuisi.
Mietin sitä päivää, kun saan tuen avulla sen pysymään paikallaan.
Varpaisiin isketään puukkoa, pari kertaa mahaan myös.
Vajoan ihanaan uneen, tunnettomuuteen.
Eilen olin ihmisten ilmoilla.
Hengitin ulkona ja kävelin lasteni kanssa Helsingissä.
Luulin hetken pienen, että olen kunnossa.
Silloin ei koskenut, jaksoin sen hetken.
Junassa se totuus iski.
Se vyöryi päälle voimalla.
Silmät suljin ja hengitin.
Eilen kotona tärisin.
Laskin kassini lattialle.
En jaksanut tehdä ruokaa, en syödä.
Valuin sänkyyn.
Vajosin ihanaan uneen, tunnettomuuteen.
Vieläkin tänään kärsin eilisestä.
Eilen elin normaalisti, olin ihmisten ilmoilla.
Tänään en jaksa.
Ehkä huomenna?
Eilinen tunne olikin harhaa.
Minä en ole kuin ennen.
En tule enää koskaan olemaan.
Sydäntä kuristaa, mutta hengitän.
Aurinko paistaa ulkona.
Tsemppihali <3
VastaaPoistaSurullista. Voimia sinulle!
VastaaPoistaTodella surullista♥
VastaaPoistaNiin koskettavaa, niin surullista. Toivon sinulle paljon voimia jaksaa aina välillä, ehkä huomenna jälleen paremmin kun olet saanut levättyä. Aurinkoa viikonloppuusi. :)
VastaaPoistaEi aina tälläistä ole. Tänään on. Menee oma aikansa, että oppii todella elämään tämän sairauden kanssa. Se kun on nyt päättänyt edetä kehossani. =(
PoistaKuulostaa rankalta! Vaikea varmasti säästellä vielä voimiakin oikein... Kovasti jaksamista ja tsemppiä, ihana olet silti, eikä sitä viedä siulta millään! :)
VastaaPoistaTuttu kammottava tunne. Itse olen tosin vasta vuoden elänyt näiden kipujeni kanssa. Järkky väsymys ja pelko terveyden kokonaan menettämisestä painaa mieltä, mutta yritän painaa ajatuksia sivummalle ja mennä eteenpäin.Mun kivuissa ainoa mikä auttaa on liikkuminen, mutta ei koko ajan voi liikkuakaan ja välillä törkeä väsymys vaan lamauttaa toimimaan vaan pakolliset. Näistä asioista en yleensä puhu, pedän ne mahdollisen syvällä ja hammasta purren eteenpäin. Kipu ja väsymys+ muut oireet ei mullakaan lopu, mutta opettelen elämään niiden kanssa. Koko ajan eteenpäin; nyt rakennetaan mulle työpaikkaa jossa pitää liikkua, ehkä se hyvän olon tunne omasta projektin onnistumisesta saa niin paljon "hyvän mielen hormoonia2, että otan vaan oireeni yhdeksi osaksi elämääni ja jatkan positiivisempana♥ Tsemppiä ja jaksamista; joka päivä se aurinko kuitenkin nousee♥
VastaaPoistavoi että, sanattomaksi vetää... en voi kuin toivoa paljon voimia ja jaksamista ja parempia päiviä <3
VastaaPoista