Kaikella on aina hyvät puolensa, myös sairastumisella.
Olen oppinut nauttimaan ja arvostamaan hyvin pieniä asioita arjessa.
Ei ole enää kiire mihinkään, ei pakko suorittaa tai tehdä.
Asiat tapahtuu omaan tahtiinsa ja etenen kaikessa rauhassa.
Keho kyllä sanoo, jos tahti on liian nopea...ja minulla se tahti on kaikessa TOOOOSI hidas tällä hetkellä.
Huomenna juna puksuttaa minut, Panttonin ja "Prinsessan" Hesaan.
Tapaamme ystäviä ja yövymme heidän luonaan.
Torstaina onkin aamulla aikainen herätys ja suuntaamme Hesan keskutaan sisarusten joulukuvauksiin jo tutuksi tulleeseen studioon.
Hyvävointisen näköistä meininkiä, olen ilahtunut! Ja viisaita sanoja - tuo Gandhi "taulu" on niin ihanan näköinen, että kelpais melkein seinällekin. Iloa syksyyn!
VastaaPoistaKiitos!
PoistaToden totta on, jos siitä muistaa vaan pysähtyä nauttimaan :)
PoistaMä olen nyt oppinut nauttimaan hitaudesta, pienistä hetkistä. Ei maailma kaadu jos en touhua aamusta iltaan.
PoistaMukavaa Helsingin reissua!
VastaaPoistaKiitos! Jos tämä reissu onnistuisi paremmin...viime reissu kun päätyi turvalleen Sokoksen edessä asfaltille ja nilkka edelleen musta. =(
PoistaMä yritän kovasti opetella samaa... Mikä on hassua, koska ehdottomasti kannatan kiireettömyyttä ja hitautta!!
VastaaPoistaMutta miten sitä aina osaakin häslätä.. :/
Mukavaa Hesan matkailua! :)
Minäkäin olen sählääjä. Vasta kun keho sanoi STOP aivan totaalisesti, niin sitä oppii ottamaan hitaammin väkisin. Huomaa, että vähemmällä säätämisellä pärjää. Ei se vieläkään helppoa ole. Mä kun joudun miettimään ihan milloin käyn suihkussa ym. koska se verottaa niin paljon voimavaroja.
Poista