19.7.2013

Toinen viikko alkaa



Ensimmäinen viikko on nyt takana.
Olo on hyvä ja kevyt.
Vatsa selvästi tykkää vähähiilarisesta ja gluteenittomasta ruokavaliosta.
Ei ole enää epäselvää, millä tavalla mun pitää jatkaa syömistä dieetin loputtua.
Mä en halua sitä järkyttävän pahaa turpoamista enää takaisin!
Mä oikeasti turpoan pahasti ja syy on melko varmasti nopeiden hiilareiden ja gluteeinin yhdistelmä.
Vatsa turpoaa hetkessä 20cm ja näytän siltä, että synnytän heti seuraavana päivänä.
Motivaatiota pitää hakea joka päivä siltikin.
Mun päivät kun sisältää aina kipua jossain muodossa, mieli heittää häränpyllyä helposti ym.
Ne ovat niitä mun pahoja paikkoja milloin olen halunnut syödä hyvää.
Tässä dieetin ohessa pystyy hyvin tutkailemaan omia tunteita ja syitä erilaisiin huonoihin tapoihin.
Mun on selvitettävä itselleni joka päivä miksi tätä haluan ja mihin pyrin.
Vain siten uskon pystyväni pysyvään muutokseen.
Toisille dieetit on helppoja pitää, minulle ei.
Koskaan en ole onnistunut edes sitä ensimmäistä viikkoa pitämään, nyt onnistuin!
Motivaationi on varmaan vihdoinkin kohdallaan.
Mikä mun tavoite sitten kokonaisuudessa, lopulta on?
Hyvä olo!
Ei mikään erityinen painolukema tai vaatekoko.
Hyvä olo, siinä se.
Ja olisihan se kiva ajatella että joskus vielä mahtuisin 42 kokoisiin housuihin...siihen on kuitenkin vielä niin paljon matkaa, etten sitä paljonkaan ajattele.

 
Toisesta viikosta tulee varmasti ensimmäistä viikkoa helpompi.
Enää en mieti, että pystynkö tähän...minä pystyn!
Kunhan vain oppisin syömään aamupalaa hiukan aikaisemmin...se on tässä se vaikein asia.
Vaikeaa syödä tietyin väliajoin ja varsinkin aamulla.
Minä kun mieluiten söisin ekan kerran joskus yhden maissa iltapäivällä...
Miksi?
Koska minua oksettaa ja kuvottaa aina aamulla. Näin on ollut jo vuosia, mutta olen pakottanut itseäni oppimaan syömään aamupalaa. Välillä hyvin menestyen, välillä erittäin huonosti.
Omia tapoja, elimistöä ja omaa minää on vaikeaa muuttaa.
Mutta vähitellen sekin onnistuu, pala kerraallaan.


On mahtavaa voittaa itsensä joka päivä!

11 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaameeta, se kommentti katos. No ei se haittaa siinä oli kirjotusvirhekin. Toivottelin vain tsempit! :) Hieno juttu.

      Poista
  2. Hienoa, että olet saanut kiinni punaisesta langasta! Tsemppiä ja sinnikkyyttä haluan toivotella sinulle. Kokonaisvaltainen hyvinvointi vaatii yllättävän paljon omaa työtä, mutta kannattaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuh, vähitellen. =)
      Mulla on sellaisia sairauksia minkä vuoksi mun on ihan pakko nähdä enemmän vaivaa kuin ennen. Mulla on koko ensi vuosi aikaa tähän. Tähän on vaan pakko keskittyä. Jos olisi kyse vain laihtumisesta, mutta kun on se sata ja tuhat asiaa koskien mun terveyttä ja tutkimuksia, lääkitystä ja ruokavaliota, vaatii se aikaa ja energiaa. Mutta vähitellen.

      Poista
  3. Mukava kuulla että alku on sujunut hyvin :) Mulla on tuo sama ongelma, et ku syön höttöhiilareita niin maha turpoaa kunnolla. Normaalisti olen hoikka ja maha on pieni, mut ku syön hillareita ni maha turpoaa ja näyttää kuin olisin raskaana. Siitä huolimatta en ole saanut jätettyä hiilareita pois, makeanhimo on liian kova :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen vähentänyt vuosia vähitellen. Muuttanut tapojani hissukseen. Nyt oli sopiva hetki koventaa panoksia. pitää vain kuunnella itseään ja tehdä niin kuin hyvältä tuntuu.

      Poista
  4. Ekan viikon tuloksena on kadotettuja senttejä yhteensä 8cm! Olen tyytyväinen! Vyötäröltä ja lantiolta ei lähtenyt vielä yhtään, mutta varmasti ensi viikolla. Lantio onkin mulla se pahin paikka mistä vaikeasti lähteekään eikä se kovin pieneksi tule.

    VastaaPoista
  5. Wau - onpa hyvä tulos! Tsemppiä jatkoon! Munkin pitäisi aloittaa - lapset jo kyselevät, että milloin seuraava vauva syntyy (Ei, en ole raskaana edes ;)!) ja kaupassa ohjattiin "isojen tyttöjen osastolle" (hieman mietin myyjän sopivuutta asiakaspalveluun...). Epäilen, että turvotusta osittain minullakin. Osittain raskauksien jättämää "löysää nahkaa". Olen jo kerran laihduttanut n.15kg, mutta jostakin pitäisi nyt saada tsemppiä laihduttaa uudelleen lähes saman verran. Kiitos, kun kerrot omasta prosessistasi täällä - ehkä minäkin vielä saan aloitetuksi! Tsemppiä myös kaikkiin tutkimuksiin ja terveystilanteesi selvittelyyn! Uskon, että on raskasta, kun ei helpotusta kipuihin tahdo löytyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tyytyväinen ekaan viikkoon ja siihen, että sokerihimo alkaa olla voitettu.
      Nyt tajuan sen motivaation merkityksen. En ole koskaan onnistunut tekemään näin tiukkaa viikkoa eikä tunnu enää edes pahalle tästä jatkaa.
      En sano, että tästä tulisi helppoa, lipsumisia tapahtuaa, mutta nyt haluan onnistua vielä paremmin kuin viime vuonna. Viime vuosi oli hyvä pohja tälle. Sain tehtyä muutoksia, vyötäröstä reippaasti senttejä pois ja nyt on hyvä jatkaa.
      Jokainen tekee omaa tahtiaan. pitää kuunnella itseään. Mulla on elämässä niin paljon mikä rasittaa jokaista päivää, ei voi vain keskittyä esim. laihtumiseen. Mutta laihtuminen auttaa arjessa sitten pidemmällä aikavälillä,eli se urakka on hyvä aloittaa kun on voimia siihen. Nyt minulla on!
      Tsemppiä sinullekin! Toivottavasti kirjoitukseni antaa jotain innostusta.
      Kaikkien kommentit taas tsemppaa mua eteenpäin.

      Poista
  6. Wau , ihan mielettömän hieno suoritus. Itse taistelen höttöhiilareita vastaan jatkuvasti , motivaatio vaan kateissa.Hiilarit saa niin turvonneen olon , ja kauheet mahakivut että pakko olis olla ilman mutta kun luonne on niin heikko.Olen täysin tunnesyöppö ja syön aina iloon ja suruun, palkitsen itseni herkuilla :( Arkipäivät menee hyvin ja ns. perusruokavalio on kunnossa , mutta viikonloppuisin tulee mätettyä kaikkee muuta , ja minä en saa jätettyä sitä edes yhteen päivään vaan olen kuin pahempikin juoppo jolla jää putki päälle.
    Minusta olisi kiva kuulla sinun päivittäisestä ruokavaliosta , mitä syöt aamulla , päivällä jne...Jos sais omankin motivaation taas kaivettua esiin.

    Ihanaa viikonloppua sinulle !

    -TanjaRiitta-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin kuvailla tässä ruokia joku kerta.
      Kun hiilarit saa matalammalle ei tee enää leipää mieli. Kertaakaan ei ole sitä mieli tehnyt. Sokeria muuten kyllä, kuten tänäänkin. Jään yksin kotiin, lapset mökille lähtee. Mietin miten ihana olisi yksin herkutella...

      Päätin alkaa siivoamaan eteisen kaappeja. Otin pois pieniä kenkiä ja vaatteita ym. Mietin siinä samalla, että aionko todella mennä kauppaan herkkuja ostamaan? Aikani siivottua totesin, etten mene. Tai menen kauppaan juu, mutta ostan rahkaa, jogurttia, raejuustoa, mansikoita, lohta ja "herkuttelen" niillä. Syön ruokavalion mukaan niitä lemppareita ja nautin niistä täysillä, vaikka eivät ole luokiteltu herkuiksi. Ja olen tämän päivän jälkeen voittanut itseni taas.
      Aikamoista taistoa tämä välillä on. Keskusteltava itsen kanssa tarvii melkein joka päivä jossain kohtaa.

      Jos saan aikaiseksi, voisin ottaa kuvia näistä tämän päivän ruoista. Mutta varmasti alan tätäkin puolta näyttämään. Ei niissä mitään ihmeellistä tai salaista kyllä ole. Sama kaava mikä toimii vissiin kaikilla.

      Poista

Kiva kun piipahdit ja jätit viestin, ilahduttaa aina.
Positiivisuus tarttuu, samoin negatiivisuus.
Haluan blogissani tuoda hyvää mieltä, myös sinulle.