5.9.2012

Istu hetki


Istu hetkeksi alas.
Vedä syvään henkeä ja kysy itseltäsi:
"Mitä sinulle kuuluu tänään?"

Minulle kuluu hyvää, kiitos kysymästä.
Tuntuu vihdoinkin siltä että sumu on kaikonnut pois.
Nyt voin sanoa, että minä en ole enää masentunut.
Lääkkeetkin jätin pois keväällä.
Olo on hyvä, energinen ja onnellinen.

Tuntuu, että alan olemaan taas minä.
Ajatus kulkee ja hymyäkin riittää.
Jaksan aamulla nousta pirteänä ja hermot eivät ole enää kireällä.

Masennus on sellanen mörkö, mikä muuttaa ihmistä.
Se syö osan persoonasta ja verhoaa silmät mustaan.
On ihanaa tietää, että siitäkin pääse eroon!
Elämä kirkastuu ja tuntuu hyvälle, joka päivä!

Kaksi vuotta takana terapiaa, vuosi vielä edessä.
Tämä aika on ollut hyvä sijoitus itseen, omaan perheeseen ja tulevaisuuteen.
Ilman terapiaa, en olisi uskaltanut perustaa yritystä ja alkaa saavuttamaan unelmiani.
Nyt minulla on energiaa siihen ja halua.
Haluan onnistua tässä, vähitellen, ajan kanssa.
Hitaasti hyvä tulee, tässäkin.

Masennuksesta toipuminen vie aikaa,vuosiakin.
Minulla selvän muutoksen huomasi 1,5v terapian jälkeen.
Tänä kesänä olen saavuttanut sen, että en ole enää masentunut.
Se tunne on mahtava!
Silti, terapiaa jatketaan, sillä omien resurssien kartoittaminen vie aikansa.
Pitää oppia elämään niin, että ei väsytä itseä enää loppuun.
Ja pitää muistaa pysähtyä, istua hetkeksi alas ja oikeasti, pitää kysyltä itseltään aina aika ajoin:

Mitä sinulle kuuluu?

22 kommenttia:

  1. Ihana kuulla, etta voit hyvin:)
    Tanne kuuluu hyvaa.
    Voin vain kuvitella minkalainen mørkø tuo masennus on. Itse olen saastynyt kokemasta sita... ainakin toistaiseksi.
    Mutta juuri postasin aiheesta (tai sinnepain). Teen yøtyøta ja se vaikuttaa minuun negatiivisesti. Olo on vetamatøn. Ei jaksaisi nousta sangysta yløs. Vituttaa, muiden jutut arsyttavat, aanet ottavat paahan.. voisi vaan olla. Nain menee aina muutama paiva yøputkien jalkeen. Ja kuvittelen, etta tuo olo on niin kuin masentuneella on. IHan hirvea. Ja kun oikeesti on masentunut niin se on pelottavaa! KOska paranen/paranenko koskaan? Ja itsekin sanoit, etta 1,5v meni.. huh. Mutta ihana tosiaan kuulla, etta tanaan paistaa aurinko. Tama oli hyva tarina kaikille kuulla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Masennus on ikävä kumppani. Mä elin sen kanssa 10 vuotta. Kaksi vuotta terapiaa teki tehtävänsä. Nyt tunnen vain pientä mielialan laskua menkkojen yhteydessä, muuten on hyvä olla.
      Uni onkin SUPER tärkeää!!! Nyt kun saan nukkua paremmin, huomaan sen vaikutuksen elämässäni.

      Poista
  2. Kiitos tästä kirjoituksesta! Ja kaikista muista mistä olen saanut positiivisuutta päiviini!

    Vajaa vuosi sitten aloitin lääkityksen masennukseen. Aijemminkin on lievää masennusta todettu, mutta en ole lääkitystä halunnut silloin aloittaa. Nyt olen myös aloittanut ryhmäpsykoterapian joka tuntuu todella hyvältä. Ihana tässä kohtaa matkaa kuulla että masennuksesta voi oikeasti päästä ylös ja lääkkeetkin jättää pois.

    Onnea sinulle uusien ihanien elämämänmuutoksien kanssa. Sekin antaa myös minulle voimaa ja uskoa siihen että on mahdollista vielä tässä vaiheessa kun lapset on jo koululaisia niin oppia tuntemaan itsensä ja halunsa.

    T: Hiljainen aktiivinen lukia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että saat näistä postauksista iloa.
      Terapia tekee hyvää ja sitä kautta voi tosiaan oppia niin paljon itsestä ja omista voimavaroista. Turhan moni arastelee mennä terapiaan. Se on ollut parasta mitä olen itselleni suonut vuosikausiin.

      Iloista syksyä sinulle!

      Poista
  3. Kiva postaus. Tuo varmasti monelle lohtua, että masennuksestakin voi toipua.

    Mukavaa päivää sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. =)
      Kyllä siitä voi toipua, mutta tiedän, että se on mun hiljainen kumppani. On opittavaa elämään ilman sen puhumista. Siihen käytämme nyt vuoden terapiassa.

      Poista
  4. Olipa mainio postaus! Sitä tulee usein huolehdittua muiden hyvinvoinnista omansa kustannuksella. On siis todellakin tarpeellista välillä istua ja kysyä mitä itselle kuuluu. Kiitos muistutuksesta ja aurinkoisen mukavaa viikon jatkoa!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, sitä pitää opetella näitä juttuja ihan tietoisesti.
      Mulla on monen monta mielen-hallinta neuvoa minkä kanssa opettelen elämään. Opettelen huolehtimaan taas itsestäni.

      Poista
  5. Kiitos, hyvää kuuluu. Ainakin nyt. :) Täällä on myös eriasteista sairastamista takana about 2 v, nyt voiton puolella. Mulla riesana ollut kilpirauhasen vajaatoiminta, joka oli jo aika paha ennen kuin oikeaan diagnoosiin päästiin. Se toikin sitten mukanaan kaiken mahdollisen. Nyt onneksi elämä hymyilee.

    Olet ihana, kun avoimesti kerrot elämästäsi ja myös vaikeuksista. Nämä asiat ovat kuitenkin sellaisia, että kohtaavat yhtä ja toista jossakin vaiheessa. Jollei itselle, niin sitten läheiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa!
      Toivottavasti sairautesi pysyisi kurissa.

      Tein valinnan pari vuotta sitten puhua avoimesti meidän perhettä koskevista vaikeuksista. Kaipasin silloin vertaistukea sitä saamatta ja ajattelin, että kirjoittamalla tunteet sanoiksi, saan sitä myös itse, kun pystyy työntämään ajatukset ulos. Ja on ollut ilo huomata, että nämä kirjoitukset ovat koskettaneet montaa muutakin.

      Poista
  6. Ihana kuulla hyvät uutisesi! Toivotan aurinkoa myös pimeään kauteen, itse aion käydä etelässä hakemassa voimia kun kaikkein pimein kausi sitten marraskuussa on käsillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä rakastan pimeää ja kaamosta. =)
      Mutta toisille se valoannos on välttämätön! Nauti lomasta! Mä menen sitten kunnon pitkälle lomalle ensi kesänä tyttäreni kanssa. Kolme viikkoa Jenkeissä, aurinkoa tulee ihan tarpeeksi sitten Californiassa ja Arizonassa. =)

      Poista
  7. Niin kiva kuulla, että sinun vointisi on jo paljon parempi! Kiitos minulle kuuluu myös hyvää! Paljon oli opittavaa tässä tekstissä, muun muassa tuo, että, pitää opetella miettimään omat resurssit ettei väsytä itseään liikaa. Otan oppia sinusta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omien resurssien kartoittaminen ei olekaan niin helppoa.Sitä opettelen.
      Juuri laitoin tehtävälistalle, että pitää muistaa varata Tallinnan reissu ystävien kera.Muuten aika vaan menee eikä sitä osaa ottaa aikaa itselle.
      Iltaisin miehelläni ja minulla on tapana keittää teetä, vähän jutella ja ehkä katsella telkkaria hetki.

      Poista
  8. HIenoa ja onnea! :) Kyllä sitä tulisikin aina muistaa henghtää arjen keskellä ja miettiä mitä oikeasti todella kuuluu.. :) Mukavaa viikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään oli niin JÄRKYTTÄVÄ aamu, olisin voinut huutaa itsekin...tänään oli yksi niistä aamuista, että tajuan sen miksi olen poikieni omaishoitaja. Jos olisin töissä muualla olisi poika jäänyt itkien kotiin.
      Sitä ei aina meinaa muistaa, että vaikka pojat voi nyt paremmin, näitä karseita päiviä tulee. Ja tänään oli sellainen...lopulta jouduin laittamaan tokaluokkalaisen pyörän peräkärryyn ja kuljettamaan kouluun puoli tuntia myöhässä,että hän meni sinne.ONNEKSI hänellä on maailman ymmärtävin opettaja ja tietää mistä nämä tälläiset kohtaukset johtuu. On vain poika liian väsynyt koulusta ja kaikesta opppimisesta. Sitten tulee päiviä että vain itkettää,ei pysty toimimaan, ei pukemaan ei polkemaan pyörää.Tarvii tukea kaikessa ja rohkaisua, että pääsi sinne kouluun.
      Kun tuohon sitten lisäsi itkevän ja kiljuvan neljä vuotiaan joka ei olisi jaksanut mennä tarhaan, niin soppa oli valmis.
      Vedin syvään henkiä, laskin sataan ja hoin "kaikki menee hyvin, kaikki menee hyvin" ja koitin nauttia pyöräillessäni mäkeä ylös hikisenä ihanasta auringosta ja tuulesta...puuh siis.
      Mutta eteenpäin mennään ja on IHANAA huomata, että mä alan olemaan ehjä. =)

      Poista
  9. Ihana kuulla että sinulla on kaikki hyvin ja masennus on väistynyt, voin kuvitella miten nautit olostasi <3 Aurinkoisia syyspäiviä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nautin. Ja on ihana saada ympäriltä palautetta muutoksesta. =)

      Poista
  10. Ihana postaus, ja mahtavia kuulumisia!

    VastaaPoista
  11. Kiitos tästä postauksesta, olet ihan oikeassa. Itsellänikin masennus oireili toisen lapsen syntymän jälkeen, mutta perisuomalaiseen tapaan purin vaan hammasta ja ajattelin että on pakko jaksaa painaa eteenpäin. Lopulta sitten kävi niin että viime syksynä tuli ihan totaalinen stoppi ja en edes pystynyt nousemaan sängystä ylös aamulla, enkä kyllä nukkumaankaan. Onneksi on perhe, mies ja lapset ja omat vanhemmat, jotka tulivat apuun, ja terapian ja lääkityksen kanssa alkoi löytyä niitä hyviäkin asioita, joiden takia haluaa jaksaa eteenpäin. Kesä on mennyt ihanasti ja olen myös miettinyt lääkityksen kohtaloa, mutta toisaalta alkava syksy vähän pelottaa, mulla kun normaalistikin tuo valon väheneminen väsyttää ja ahdistaa. Mutta päivä kerrallaan mennään, itseä kuulostellen ja niistä elämän iloisista asioista nauttien. Kaikkea hyvää myös sinulle ja kiitos tästä elämänmyönteisestä blogista :)

    VastaaPoista
  12. Minulle kuuluu hyvää! Muutto olisi tehty ja sänky vain puuttuu, onneksi on vuodesohva :) Löysin tämän sinun blogisi kun etsin tietoa maitotaudista. Miten teillä? Onko homogenoidut maitotuotteet jääneet pysyvästi pois niinkuin 2010 vuonna olit kirjoittanut aiheesta? :)

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit ja jätit viestin, ilahduttaa aina.
Positiivisuus tarttuu, samoin negatiivisuus.
Haluan blogissani tuoda hyvää mieltä, myös sinulle.