19.4.2012

Kotipäivä


Tänään on ihana, rauhallinen kotipäivä.
Ei ole lääkäreitä, ei terapiaa.
Eikä yhtäkään vaativaa puhelua tulossa.
Ei vakuutukseen selvitettäviä lääkärimenoja.
On vain ihana kotipäivä!
Näistä nautin niin paljon.
Tänään me leivomme.
Käymme Panttonin ja Nellan kanssa pitkällä lenkillä.
Istutamme kukkia pihalle ja haravoimme.
Siivoilemme rauhassa ja vain olemme.


Olen ollut lasten kanssa kotosalla jo 10 vuotta, eikä loppua näy.
Minulle ja miehelleni on tärkeää, että olen kotona.
Voin laittaa lapset kouluun ja olla heitä vastassa.
Minä hoidan heitä, jos he sairastuvat.
Vien lääkäriin ja terapiaan.
Olen tukena ja apuna, jos päivällä jotakin sattuu.

Minä rakastan tätä. En osaisi kuvitellakaan tekeväni jotakin muuta.
Meillä päävastuu poikien asioissa on minulla ja se toimii.
Hoidan tukiasioita, paperisotaa, tapaan terapeutteja käyn kuntoutuksissa ym.
Mutta tärkeintä, minä olen läsnä.

Näin meille jää aikaa enemmän perheenä.
Mies on töissä toisessa kaupungissa ja jos minä olisin töissä, kävisin Turussa.
Elämä olisi aika mahdotonta tässä elämänvaiheessa.
Rauhallinen elämisen tahti on meille tärkeää, downsiftaus hienosti sanottuna.



Me nipistämme hienosta autosta.
Emme voi matkustaa koko perhe etelään.
Lasten harrastukset ovat edullisia, oman kaupungin tarjoamia kivoja harrastuksia.
Me teemme paljon itse.
Remontoimme rauhassa, itse tekien mahdollisimman paljon ja kierrätämme kaikkea mahdollista.
Tuunaamme, teemme vanhasta uutta ja rikkinäisestä toimivaa.

Tämä on mahdollista, kun olen kotona.
Minulla jää aikaa tehdä tuo ja energiaa, sekä halua.
Tämä kaikki on "työtä" ja se säästää rahaa, rahaa, mikä menisi uuden ostamiseen.
Jos olisin töissä kodin ulkopuolella, emme ehtisi tai jaksaisi tehdä tätä kaikkea.
Meidän arki kun vaatii veronsa.
Erityislapset on ihania, omalla tavallaan täydellisiä, mutta verottavat arjessa enemmän voimia.
Se vain on niin, eikä se haittaa.
Nyt on tämän aika ja minä voin olla läsnä.
Olen iloinen ja kiitollinen mieheni tuesta.
Ilman häntä tämä ei onnistuisi.


Kotiäitiys sopii minulle, meille.
Se on valinta.
Jokainen valitsee itselle parhaalla mahdollisella tavalla.
Toisille työssäkäyminen on paras ja mieleisin vaihtoehto.
En todellakaan kritisoi ketään, joka tekee pitkää työpäivää.
Minusta on upeaa, että ihmiset etenevät urallaan.
Meille se vain ei sovi.
Olemme onnellisia ja tyytyväisiä näin.
Meillä on kaikilla hyvä olla.
Ja sehän on tärkeintä, hyvä olo ja onnellisuus.
Eläminen oman sydämen äänen mukaan, välittämättä siitä mitä muut sanoo.
Olemme kaikki erilaisia, eri elämäntilanteissa, mutta samanarvoisia.
Ei ole oikeaa tai väärää tapaa elää.
Kunhan elää niin, että on tasapainossa valintojen kanssa ja on onnellinen.
Se mikä on minulle hyvä, ei välttämättä ole sitä sinulle ja päinvastoin.

Iloista päivää teille kaikille upeille naisille!

38 kommenttia:

  1. Hyvä Anri!
    Mulle ei oo pitkään aikaa ollut mikään niin vaikeeta kun viime viikko kotiäitinä, mutta kyllä täältä vielä noustaan!

    oikeestaan halusin kertoa tämmösestä paikasta http://www.ekomatti.fi kun seuraavan kerran eksytte Turkuun. Käyt kattomassa nettisivut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon sen. Teillä on vastasyntynyt vauva ja kolme muuta pientä lasta. Ei varmasti ole pelkkää hymyä päivät.
      Mulla on nyt helpompaa, kun vain Pantton päivisin kotona. Automies tulee kahdelta kotiin aina aivan väsyneenä. On hyvä,että voin olla kotona heidän kanssaan.

      Kiitti vinkistä!
      Tarvii joskus piipahtaa. Tosin en tiedä milloin Turkuun tulen.

      Tsemppiä päivään!
      Teet tärkeää työtä. =)

      Poista
  2. Minä olen ollut kotiäiti kohta 15 vuotta. Viime keväänä kävin puolivuotta töissä ja totesimme miehen kanssa yhdessä ettei se toimi meidän perheessä. Olin kokoajan tosi stressaantunut ja murehdin miten pieni koululainen pärjää yksin kotona, kotihommat oli retuperällä, kaikki kiukkuisia. Kun jäin syksyllä taas kotiin huomasin ihan täysillä että tämä on sittenkin niin mun juttu. En edes saa penniäkään mitään tukia kun nuorin on yli 3v mutta onneksi mies pystyy omalla palkallaan meidät elättämään:) Meillä myös eletään sitten taloudellisesti vaatimattomammin. On totta että tällainen ratkaisu ei sovi kaikille ja hyvä niin.
    Ihana että vielä löytyy muitakin jotka eivät haikaile työuran perään vaan nauttivat hitaasta elämästä kotona lasten kanssa. Tiedän kyllä että kaikilla tähän ei edes olisi mahdollisuutta halusta huolimatta ja siksi olenkin omasta osastani tosi kiitollinen.

    Mukavaa kotipäivää teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upeaa, että täällä on muitakin kotiäitejä.
      Me teemme muutoksia elämässämme, että voin jatkaa kotona. Se on meille tärkeää.
      Ihanaa, että miehesi haluaa samaa. Ei tämä muuten olisi mitenkään mahdollista.

      Nyt tarviikin aloitella tämä päivä kunnolla. =)
      Olen tehnyt tätä "työtäni" eli bloggausta aamulla ja hoitanut sähköposteja. Nyt on hommat hoidettu ja seuraavan "työn" kimppuun, eli kotihommiin.

      Poista
  3. YES!
    Juuri näin....oikea ajattelu tapa. Olen ollut kotiäitinä 2v. ja 4v. pojille vauvaaikana sen muutaman kuukauden. Ja nyt iimeiset 3kk.
    Vielä hieman harjoittelua. Kohta se työkin alkaa, mutta tällä kertaa teen töitä kotona. Joten kotiäitiys jatkuu. Totuttelua...olen hieman pihalla vielä. Mitä kaikkea sitä voikaan tehdä kun on kotona. Aina vaan tuntuu että aika menee siivoomiseen. Auh!

    Mutta Anri, sinä ja sinun ihanaakin ihanemmat postaukset. Nämä piristävät ja tsemppaavat.

    Tämä on meidän unelmatyö. ♥

    Ps. aika paljon asiaa sivuuttaa minun blogissani juuri eilen julkaistu kirjoitus. :)

    VastaaPoista
  4. Ihana postaus. Itsekään en ole urakeskeinen. Minulle on kotona ja työssä tärkeintä samat arvot: toisen auttaminen ja kunnioittaminen eikä siitä makseta kovin hyvin. Tällä hetkellä olen työssä ja opiskelen, mutta teen molempia omaan tahtiin, en todellaakaan kauheaa kiireellä. Töitä teen puolikkaalla ja työnantajani on äärimmäisen joustava. Olenkin viimeksi maanantain palaverissa ilmoittanut, että saavat hankkia toisen ilalleni, mikäli työt muuttuvat iltapainotteisiksi, koska en ikinä näkisi perhettäni. Ei sitten tullut sitä muutosta, vaan muutamme muita asioita firmassa.

    Minulle on myös äärimmäisen tärkeää työhyvinvointi ja lähden litomaan, jos työpaikalla on kiusaamista jota ei haluta ratkaista jne.

    Olen iloinen, kun saan olla lasten arjessa paljon läsnä ja myös mieheni on. Häntä ilman mikään ei olisi mahdollista. Tänäänkin pääsen vasta kuudelta töistä, joten mieheni hakee pikkuiset ja valmistaa koko peheelle ruuan. Toisaalta sain olla aamullakotona laittamassa katrasta tarhaan ja kouluun, kun ei ollut niin aikainen lähtö. Kun menen aikaiseen vuoroon, mies hoitaa koko paletin.

    Arvostan kotiäitiyttä paljon ja sinä puit kaiken sen sanoiksi miksi arvostan. Kiitos anrinko! Sinulla on suuri lahjailmaista itseäsi selkeästi ja kirkkaasti ♥

    Ihanaa kotipäivää!

    VastaaPoista
  5. Tämän aiheen juttuihin pitää aina kommentoida :)! Meillä on kesällä viisi vuotta täyttävä tyttö ja olen hoitanut häntä kotona hänen syntymästään asti ja tulen hoitamaan niin kauan kuin mahdollista. Miehelläni on maatalousyritys, joka vie paljon hänen aikaansa, erityisesti keväästä syksyyn. Jos olisin töissä kodin ulkopuolella, lapsi ei näkisi kumpaakaan vanhempaansa kuin hetken päivässä. Nyt kun tyttö on jo vähän isompi, käyn navetalla tekemässä hommia päivittäin, lapsi kulkee mukana. Mitään tukia en saa minäkään, enkä ole omistajana yrityksessä (virkamiesten mukaan liian pieni kahden omistettavaksi), mutta pärjäämme kyllä. Jos mies olisi palkkatyössä, minulla ei olisi mahdollisuutta olla kotona. Jossain vaiheessa tulevaisuudessa mies lopettaa eläinten pidon ja silloin meidän elämämme muuttuu. Mutta nyt nautimme tästä :).

    VastaaPoista
  6. Hieno postaus! Paljon painavaa ja ihanaa asiaa, kiitos tästä mielen piristyksestä!:)

    VastaaPoista
  7. Yes! Mukavaa päivää! Just Robin laulaa taustaa "Sä oot ihan helmi äiti kuitenkin..."

    VastaaPoista
  8. Ihana kirjoitus, jälleen. Kiitos Anrinko!!! Minäkin olen ollut pitään kotiäitinä ja nautin myös täysin rinnoin! Erittäin kovaa työtähän tämä on, mutta niin palkitsevaa!

    VastaaPoista
  9. Tuo kuulostaa unelmaduunilta! Olen kolmen lapsen osalta äitiyslomani hoidellut lapsia kotona. Mieluusti pitempäänkin olisin viihtynyt kotiympyröissä, mutta kotihoitamista tuetaan rahallisesti niin surkeasti ettei se oikein ollut mahdollista. Pääkaupunkiseudulla kaikki maksaa, emmekä edes asu omistusasunnossa, harrasta kalliisti tms. Kun nuorimmainenkin jossain kohtaa lähtee kouluun, voisi olla vuorotteluvapaa vaihtoehtona ihan kiva. (Siitä edes saa jotain tuloakin...) Mutta siihen asti on vaan urakoitava töissä. -Ja illalla kotona. Yrittää nauttia pienistä yhteishetkistä iltaisin ja viikonloppuisin.

    Maila

    VastaaPoista
  10. Olen ollut vakilukijasi puoli vuotta ja mietinkin juuri vähän aikaa sitten, että kuinkahan kauan olet kotona ollut. Sain nyt puolipäivä työn josta jää vähän enempi kuin olisi kotona. Nuorempi on erityislapsi joka pk:ssa. Vanhempi 15v joka kuluttaa jo jonkin verran. Jos en olisi yh olisin kait kotona, mutta nyt tekee hyvää nähdä aikuisia jotta jaksaa sitten taas kotona. Nuorempi sairastellut paljon, voimia tarvitaan näihin päiviin..ihanaa, että nautit kotona olosta <3 Kaunista päivää sinulle <3 t.yh Turusta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että olet saanut sopivaa työtä. Ja ihana kuulla, että saat uutta virtaa työmaailmasta.
      Mulle bloggaaminen on avannut ihan uusia ovia ja olen saanut tavata upeita ihmisiä. Tämä on mun oma "aikuistenmaailma". Kivasti tuo vastapainoa lasten kanssa olemiselle.
      Kiitos kun aina ehdit ja jaksat jättää kivoja viestejä. Luen aina jokaisen.

      Poista
  11. Ihana, että miehesi mahdollistaa kotona olemisesi.
    Itse taistelen ajatuksen kanssa, että syksyllä pitäisi hypätä oravanpyörään. Kotona minua todella tarvitaan. Perheessä erityislapsia myös, joiden asioiden kanssa painiskelen päivittäin. Vauva vaan kasvaa huimaa vauhtia ja ahdistus töihin lähdöstä lisääntyy. Mutta millä pyörittää 6lapsisen perheen arkea, miehen tulot ei yksin riitä. (harmitus)

    Nautinnollisia rauhallisia päiviä sinulle ja perheellesi! <3

    -Helinä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miehelleni tämä on myös tärkeää.
      Hän arvostaa sitä mitä teen.

      Toivottavasti tekin löydätte teille parhaan mahdollisen tavan elää arkea. Jokaisella perheellä on se oma tapa.

      Poista
  12. Arvostan niiiiin sinun työtäsi...:)
    -kastehelmi (itsekin kotiäitinä pitkään ja nyt työelämässä)

    VastaaPoista
  13. Ihanaa, etta teilla on mahdollisuus tuohon ja olette valinneet noin. Ihan varmasti parasta lapsille.
    Itsekkin olen talla hetkella kotona ja nautin tasta tosiaan.
    Mutta muistan kun pojat olivat pienia niin jannitin tøihin menoa. Ajattelin, etta sitten en jaksa kotona niin hyvin (olla lasna, leikkia, siivota, kokata) mutta se menikin juuri tosin pain eli olin taynna energiaa kun olin ollut paivan poissa kotoa ja viikonlopuista ja lomista nautimme taysin.
    Nyt olen aitiyslomalla. Lisaksi hoidan kaverin lasta taalla meilla. Nautin. Minun piti kasvaa nain isoksi, etta tajusin kuinka ihanaa on olla kotona omien lasten kanssa.
    Voimia sinulle:) Hatunnoston arvoista arkea elatte.

    VastaaPoista
  14. Ihana postaus ♥
    Itsekin olen 10 vuotta ollut kotona. Nyt jotain hommia olen koittanut katsoa kun meidän perheessä molemmat on työttömiä. Tuntuu vaan välillä että miten sitä työpäivän jälkeen yleensä jaksaa ruveta laittamaan ruokaa kun pitkän päivän töissä ensin painaa.. Huoh, Mutta näillä mennään mitä elämä antaa =D
    Ihanaa viikkoa teidän perheelle! ♥

    VastaaPoista
  15. Hei :)
    Ihanasti sanottu ja totta että se mikä sopii teille ei sovi muille ja näinhän se on kaikissa asioissa..
    Minä olen nuoresta iästä huolimatta eläkkeellä, käsieni takia :)
    mutta toisaalta tämä sopii minulle, vaikka tulot on pienet en valita..kaikkea ei tarvitse saada, eikä ostaa tai jos jotain haluaa pitää jostain tinkiä ja onneksi on kirpparit, kierätykset sun muut edulliset vaihtoehdot ja voi kuinka iloiseksi sitä tuleekaan kirppari ostoksista jotka ei kukkaroa paljonkaan venyttele..ja kun omaa tuunaus ja ompelutaidon niin mikäs tälläistä ihanaa elämää on elää..
    Ole onnellinen ja olethan sinä...kun saat olla kotona..maailman paras juttu ja etenkin lastesi kanssa..
    Muutens se sänky jonka löysit 2e,n hintaan oli todellinen löytö..ja parasta siinä oli hinta ja kekseliäisyytesi..
    Anteeksi nyt tuleekin pitkä postaus kun tää on laitettava tänne, eli yhdessä lehdessä oli tehty lasten pinna sängystä puu sohva kanssa keittiöön, se etulaita oli otettu pois ja varmasti pohjaa tuettu ja näin syntyi ihana romanttinen pikku puusohva kaikella ihanilla tyynyillä ja patjalla somistettuna ja ajattelin että sellainen on pakko saada..menis varmaan muutens olkkarissakin noin niinkuin nojatuolin sijasta nyt ei minulta puutu kuin se pinnasänky..mutta ehkä jossain kierrätyksessä sellainen voisi olla..
    No juu innostuin taas, koska näen kaiken niin valmiina ja toteutettuna..
    Poikkesin myös hieman aiheestakin..vaikkei nyt ideoista keskusteltu..
    Oikein ihanaa tätä päivää sinne teille kaikille ja ihanaa kun on luvattu lämpimämpää ja aurinkoa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että olet onnellinen. Tärkeää on nauttia siitä mikä on tässä ja nyt. Kaikkea ei voi kukaan saada. Pienet asiat arjessa tekee onnelliseksi. Ne pitää vain oppia huomaamaan.
      Kiva kun kirjoitit!

      Poista
  16. Ihana kirjoitus, tuli hyvä mieli! <3

    VastaaPoista
  17. Kirjoituksesi sanoi kaiken sen mitä minäkin olisin voinut sanoa :) Olen myös ollut lasten kanssa kotona esikoisen odotuksesta lähtien, 12 vuotta tulee pian täyteen. Toki taloudellisesti on tiukkaa välillä, yrittäjänä lasten ollessa kotona ei ole niin yksinkertaista ja nyt kun tämä suurehko remontoitava kotikin niin täytyy tasapainotella ajan käytön kanssa. Lapset ovat kuitenkin etusijalla ja kokoajanhan he kasvavat, pikkuhiljaa voin panostaa enempi yritykseenkin. Meilläkin tämä ratkaisu antaa enemmän aikaa koko perheen yhdessä oloon sekä myös säästäväisempään elämään itsetekemisen myötä, juuri samoin kuin teillä. Meilläkin mies käy toisessa kaupungissa töissä,4-vuorotöissä :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kävin yrittäjäkurssin ja mulla on ajatuksena työllistää itseni jossain vaiheessa. Katsotaan, että olisiko syksy sopiva ajankohta omalle pienelle yritykselle vai vasta myöhemmin.

      Poista
  18. Aivan ihanaa jos pystyy noin tekemään. Meillä ensimmäisen lapsen ollessa vuoden vanha jouduin menemään töihin kun mies vielä opiskeli. Toisen muksun kohdalla pystyin hetken olemaan hoitovapaallakin mutta täällä Helsingissä hintataso on kyllä asunnoissa ja muussakin elämisessä niin kova, että kahden vanhemman tulot kyllä tarvitaan ihan vaatimattomaankin elämiseen. Kateellisena katselen muun maan asuntojen hintoja. Työn takia ei täältä pysty edes muuttamaan kauemmaksi..
    Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helsinki on kallis. Me asuttiin Espoossa vuosi. Sitten tajusimme,että meillä ei ole mitään mahdollisuutta hankkia asuntoa pääkaupunkiseudulta, jos jään lasten kanssa kotiin. Pohdimme,että mitä teemme.Palaanko Stockmannille Akateemiseen töihin vai muutammeko. Päätimme muutta Karjaalle. Mieheni kävi kaksi vuotta täältä Espoossa töissä, kunnes sai Karjaalta töitä vuodeksi. Nyt on Kirkkonummella töissä. Meille tämä ratkaisu oli oikea, mutta ei varmasti sovi kaikille. pitää tehdä niin kuin on omalle perheelle parasta. =)

      Poista
  19. Tiedätkös oli niin ihana lukea kirjoitustasi. Ihan, kuin itse olisin kirjoittanut. Olin 11-vuotta lasteni kanssa kotosalla putkeen, kunnes pidin pienen tauon.
    Meillä myös tingittiin vähän kaikesta ja miehelläni suht pieni palkka.
    On ns. naisvaltaisella allalla töissä.
    Palasin työelämään hetkeksi, kunnes pikkuinen Miisukka ilmoitti tulostaan, suunnitelmissa ei ollut enempää lapsia. Nyt näitä on viisi ja minä olen jälleen kotosalla.
    Edelleen tingitään kaikesta ja eletään juurikin itse tehden ja remontoiden.
    Isompien lasteni ollessa pieniä asuimme naapurikunnassa, jossa jonkin verran halvempaa. Mieheni opiskeli tuolloin. Ja minä olin minimiäitiysrahalla kotona, kuten olen ollut jokaisen lapseni kohdalla. Olen aina todennut, että kyllä sitä pärjää, kun on iitse valmis tinkimään jostakin :)
    Meillä myös isä ollut välillä kotona. Miisukan ollessa 4kk:tta kävin tekemässä puolenvuoden pätkän töitä, jonka jälkeen palasin kotiin ja mies töihin. Hänen palkkansa kuitenkin sen verran parempi, kuin minun hoitoalan palkkani.
    Ja kotiin oli minulla jo kova ikävä, olen niin tottunut olemaan vastassa koululaisia ja hakemaan eskarilaista.
    Meillä vanhin lapsista erityislapsi. Ja toiseksi nuorin vaatii hieman normaalia enemmän tukea ja ohjausta. Meillä on selvää, että olen kotona ainakin siihen saakka, kunnes nuorin täyttää sen kolme vuotta. Mies jo ilmoitti, että jos minä en jää kotiin hän jää sitten. :)
    Niin ihana lukea välillä samojen ajatusten kanssa kulkevia ihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että teilläkin molemmat tyytyväisiä sinun kotonaoloon.
      Meillä nuorin on nyt 4 vuotta. Olen hänen omaishoitajansa ainakin syyskuun loppuun. Katsotaan sitten mitä kunta päättää. Aion jatkaa siltikin kotona. Tänään juuri miehen kanssa laskettiin, että mun terveysmenot pienenee siihen mennessä ja hänen palkka nousee, eli vaikka tukia ei tulisi,taidetaan pärjätä siltikin ihan hyvin.
      Aina asiat järjestyy ja rahaa voi säästää niin pienissä asioissa. Meillä voidaan tinkiä vielä vaikka mistä, jos tarve vaatii.

      Poista
  20. Harva blogi-kirjoitus on vaikuttanut muhun näin voimakkaasti *nieleskelee*.

    Itse olen myös kotiäiti ja NAUTIN elämästä lasten kanssa.

    Asuimme aiemmin vuokralla Helsingissä ja väsyimme siihen hintatasoon. Ostimme sitten oman kehyskunnasta ja vaikka miehen työmatka piteni, ratkaisu on tuonut paljon iloa elämään. Vastaava asunto Helsingissä olisi maksanut yli 150 000 euroa enemmän ja emme olisi pystyneet sellaista ostamaan yhden tuloilla.

    Kiitos blogistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upea kuulla, että kirjoitukseni kosketti. Kiitos kun tulit siitä myös minulle kertomaan.
      Minä kanssa nautin elämästä lasten kanssa, ihan täysin. Tuntuu, että saan elää unelmaani.=)
      Karjaalla on asunnot ja talot ainakin puolet halvempia kuin Hesassa. Omamme maksoi reilusti alle 20000e ja tuolla ei olisi kovinkaan isoa asuntoa Hesan suunnalta saanut.
      Mä haluaisin muuttaa joskus oikein maalle. Haaveilen omasta pienestä kanalasta. =)

      Poista
  21. Entä isän läsnäolo?
    Minusta tämä on vähän paluuta jonnekin 50- luvulle, jolloin äidit hoitivat kodin ja isät tienasivat perheen elannon.
    Eikö tätäkin vastuuta voisi jakaa puolisoiden kesken? Sitäpaitsi oletteko ajatelleet, millä elätte sitten eläkeikäisinä (kun sitä eläkettä ei ole...?)
    T: Jonna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. =) No, eiköhän se isä ole ihan läsnä sitten heti kun tulee töistä kotiin, kuten muissakin perheissä. =)
      Juu, me tykätään oikeasti 50-luvun tyylistä.
      Ja kyllä meillä vastuu menee tosi hyvin tasan aina kun molemmat on kotona. Mieheni ei pelkää pestä lattioita, pyykkiä tai pyyhkiä pölyjä.
      Ja mies kartuttaa ihan normaali työläisen eläkettä. Ja nykyään eläke karttuu kodinhoitotuestakin.
      En mä raha-asioista nyt ala täällä puhumaan. Kyllä meillä mietitään näitäkin asioita ja säästetään.
      Me ollaan tosi tyytyväisiä meidän ratkaisuun, molemmat ja ollaan täysin tasa-arvoisia kodissamme.
      Kuten sanoin,se mikä sopii meille, ei välttämättä sovi teille ja päinvastoin. Kaikki tekee niin kuin on omalle perheelle paras ratkaisu. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa elää elämäänsä. =)

      Poista
  22. Ihanaa, että koet noin! En tiedä jaksaisinko itse olla kotona. Rakastan perhettäni mutta päänupilleni tekee hyvää olla töissä. Olen toki ajatellut, että jos joskus meille siunaantuisi lisää lapsia olisi ihana olla kotona pidempään. Taidan olla liian itsekäs ja ahne, kun ´haluan´ käydä myös töissä rahan takia. Jokainen tallaa tyylillään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Jokainen tekee niin kuin hyvältä tuntuu. Ei näitä asioita voi verrata eikä ole syytäkään. Onnellinen äiti on hyvä äiti ja siihen uskon.

      Poista
  23. Hieno juttu, että jaksat olla kotiäiti. Itse olen ratkaissut asiat päinvastoin. Olen lähtenyt heti työelämään kun äitiysloma loppui, jokaisen kolmen lapsen kanssa olen tehnyt samoin. Silti olen ainakin yrittänyt olla hyvä äiti. En olisi jaksanut olla kotona, vaikka lapset ovat minulle tärkeintä olen silti urasuuntautunut. Kaipaan niin paljon aikuista seuraa ja työssä onnistumista (en menestystä tai urakiitoa). Nyt vanhemmiten varsinkin kun tuo kuopus lähtee ensi syksynä kouluun, tuntuu siltä että voisin olla kotonakin vähän aikaa, mutta taloudelliset resurssit eivät tahdo riittää siihen.

    Arvostan valintaasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaksan ja haluan olla, rakastan tätä.
      Ei kotiäiti tai työssäkäyvä äiti ole huonompi tai parempi. Jokainen onnellinen ja tyytyväinen äiti on paras äiti lapselleen.
      Minulla on nuoresta asti ollut "urasuunnitelmana" olla kotiäiti ja saan elää nyt sitä unelmaani.Ja haluan tulla tässä "työssä" hyväksi. =)
      Minä haluan onnistua tässä, sillä suhtaudun tiettyihin kotihommiin ja askareihin kuin työhön. Äitinä oleminen on aina eriasia, kuin kodinlaittaminen.

      Kiitos sanoistasi ja viestistä.
      Arvostan, kun ihmiset lukevat ja haluavat jakaa palan itsestään.

      Poista
  24. Juurikin näin! Niin monen asian myös allekirjoitan. Olen myös ollut yli 10v kotiäitinä. Eihän sitä alkuunsa suunnitellut että asiat menee niin tai lapsia tulisi tietty lukumäärä. Asiaan vaikuttaa kuitenkin todella paljon se, että esikoinen on erityislapsi ja keskimmäisellä myös omat juttunsa, mitkä vaatii aikuiselta enemmän huomiota ja tukea. Ei siitä tulisi mitään, jos molemmat vanhemmat kävisivät töissä, lapset olisivat olleet pitkää päivää tarhassa ja kaikki todennäköisesti kiipeilisivät pitkin seiniä. Olen myös monesti miettinyt että jos olisin töissä suht vaatimattomalla palkalla ja maksaisin kolmen lapsen tarhamaksut, töissä käymiseenkin menee paljon rahaa (oma habitus pitäisi päivittää...) työmatkat, ruokailut jne. ja lastenvaatteita tarvittaisiin vieläkin enemmän että niitä olisi sekä kotona että tarhassa, kuinka paljon tulisi palkattomia vapaita lasten lääkärikäyntien tai sairastelujen takia... Luulen että jäisimme taloudellisesti jopa miinukselle. Joskus sitä melkein häpesi ja tuntui että joutuu selittelemään omaa ratkaisuaan, ihankuin olisi työtävieroksuva laiskuri. Jos joku ei pysty näkemään kokonaiskuvaa, niin se on hänen murheensa. Vastapainoksi kotona olemiselle opiskelen hitaalla tahdilla ja teen kaikenlaisia pikkuproggiksia, nettimaailmasta saa "seuraa" kahvikupin ääreen kun ei kodista pääse juuri sillä hetkellä kyläilemään. Voin todellakin sanoa että tykkään tästä järjestelystä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, me ollaan ajateltu juuri samaa. Siis jos mä menisin töihin, se olisi myös toisessa kaupungissa. Menisi rahaa ja aikaa matkoihin. Lasten tarhapäivät pitkittyisi hurjiksi,enkä tiedä olisiko ne edes mahdollisia täällä. Pitäisi palkata joku hakemaan lapset kotiin tarhasta, sillä kumpikaan ei ehtisi hakemaan ajoissa. Rahaa palaisi ties mihin. Ja minä en jaksaisi, sillä käyn läpi niin isoa projektia, että työssäkäyminen toisessa kaupungissa imisi musta loputkin mehut. Pienin ei jaksa erityisvaikeuksien takia pitkiä tarhapäiviä ym.
      Onneksi meillä tämä ratkaisu toimii ja on hyväksi koko perheelle.
      Pienin aloittaa parina päivänä viikossa tarhan nyt syksyllä. Minä katselen, jos saisin työllistettyä itseäni pienen kotiyrityksen kanssa.
      Katsotaan. Elämä kantaa ja voi mennä ihan rauhassa eteenpäin.

      Hienosti sanottu tuo "jos joku ei pysty näkemään kokonaiskuvaa, niin se on hänen murheensa". Juuri näin!

      Poista

Kiva kun piipahdit ja jätit viestin, ilahduttaa aina.
Positiivisuus tarttuu, samoin negatiivisuus.
Haluan blogissani tuoda hyvää mieltä, myös sinulle.