???
Kyllä ja kyytipoikana pala suklaata ja limsaa.Mitä häh?
Kun olin syönyt kaksi keksiä ja ottamassa kolmatta pysähdyin.Oikeasti, katsoin kättäni ja kysyin itseltäni: Mitä sinä teet?
Syön keksejä, nämä on hyviä.
Mutta miksi sä syöt keksejä aamulla?
Olin hetken hiljaa ja mietin, miksi mä noin tein.Vastasin itselleni: Pantton oli yöllä kovassa kuumeessa ja yski. Annoin kuumelääkettä ja astmalääkettä. Juotin häntä ja valvoin vieressä, että hengitys kulkee. Neljältä aamulla kaivoin kuumemittaria esiin ja tiputin sen. Kyllä, tiputin vanhan elohopeamittarin lattialle. Keräsin palasia, imuroin, pesin ja pesin ja jatkoi lattian pesemistä vielä aamutunneillakin polvet ruvella. Sitten ei enää nukuttanut ja olin koneella pari tuntia. Aamulla soi kello seitsemältä ja olin järkyttävän väsynyt.
Niinpä niin, väsymys.
Siinä on mun yksi kuopista, mihin kompastun.Kun tuossa petasin sänkyä mietin noita keksejä.
Ja tiedättekö mitä?
Mä en koe syyllisyyttä niistä, varmaan eka kerta elämässäni.En suostu olemaan itselleni vihainen!
Viha itseä kohtaan on mut pulleaksi saanutkin.Mähän tein nyt hyvin. En syönyt sitä kolmatta keksiä, enkä syönyt koko suklaapatukkaa.
Menin ja tein itselleni seuraavaksi terveellisen aamiaisen.
Kiitin itseäni, kun olin itselleni armollinen rankan yön jälkeen.
Olin ylpeä siitä hetkestä, kun muistin pysähtyä kolmas keksi kädessäni ja laitoin sen takaisin.
Ei ne pari keksi tätä päivää kaada.Tarvii vaan jatkaa päivä hyvin ja käydä illalla taas reippailemassa koiran kanssa lenkillä.
(Ellen ole pojan kanssa sairaalassa.)
Olenkin ollut ahkera ja lenkkeillyt koiran kanssa joka ilta, vaikka on satanut.
Eteenpäin mennään, itselle armollisella tavalla.
Jos on vuosia tehnyt virheitä, ei niitä opi viikossa.
Jokainen askel on oikeaan suuntaan ja maalikin häämöttää sitten joskus.Tämä perusremontti tehdään "taloa" kuunnellen, hitaasti ja rakkaudella, ohjekirjojakin lueskellen, virheitä tehden, mutta tehdään.
Nyt minä ja Pantton suunnataan taas verikokeisiin ja apteekkiin.
Uuden digitaalisen mittarin lukemat otetaan ja keskustellaan lastenlääkärin kanssa, että mitä tehdään.
Jatketaanko kotona, vai mennäänkö osastolle.
Yli 40 asteen kuumeessa kun lapsi on aikas naatti ja nesteyttäminen voi olla vaikeaa, jos lapsi ei suostu edes cokista juomaan kunnolla.
Voimia sinun päivääsi!
Ja muista olla itsellesi armollinen ja rakastaa itseäsi.Sitä joutuu oikeasti opettelemaan, mutta uskon, että lopussa se kiitos seisoo.
Tekstiäis luin ja ajattelin, että ihanaa kun osaat armollinen itellesi olla. Ja sitten vielä siitä muuita muistutat....
VastaaPoistaParanemisia ja jaksamisia sinne :)
No, siihen meni "vain" 1,5 vuotta viikottaisessa terapiassa. Että ei se ihan äkkiä tapahtunut. Ja vieläkin opettelen.
PoistaHaluan jakaa ajatuksiani, jos joku saisi näistä jotain irti.
Ja on nämä mullekin tärkeitä lukea aina takaspäin ja oppia itsestä lisää.
Kuulostaa niin tutulta...väsyneenä mättää vaan suuhun kaikkea eikä ajattele sen enempää, mulle siitä vaan tulee syyllinen olo ja taidanpa minäkin opetella tonne armollisempaan suuntaan :)
VastaaPoistaVoimia ja iloa sinulle päivääsi , toivottavasti potilas paranisi pian ♥
Juu, väsyneenä käsi vaan menee ja laittaa suuhun nopeita hiilareita.
PoistaOnneksi en ehtinyt kuin palan suklaata ja kaksi keksiä syömään. =)
Ennen olin vihainen ja söin sitten lisää kun harmitti. En enää. Laitoin keksin pois, söin real leipää ja olen oikeasti iloinen, että olen oppinut jo jotain.
Kiva jos sait ajatuksistani jotain itsellesikin.
Hei kiitos tästä(kin) kirjoituksesta. Niin tuttuja tunteita ja asioita, minkä kanssa tulee arjessa painittua. Kiitos kun puit tämän sanoiksi. Herätti ajatuksia ja sain voimaa miettiä näitä itsekin. Väsynyt äiti syömässä suklaata, että jaksaa hoitaa sairaita lapsiaan on niin tuttu juttu. Ja se syyllisyys siitä syödystä suklaasta. Voi että kun sitä oppisi sitä armollisuutta. Ja pääsisi siitä vihasta itseään kohtaan. Se viha kun vaan lisää niitä kiloja.
VastaaPoistaKaikkea hyvää sinulle ja perheellesi <3
Olepa hyvä. Kiitos kun kirjoitit,tuli hyvä mieli.
PoistaJuuri noin, siis viha itseä kohtaan lisää niitä kiloja ja sitä en enää halua!
Tiedätkö, olin ajatellut tehdä juuri postauksen aiheesta: Kyllä elämä on ihanaa, kun aloittaa sen muutamalla palasella suklaata. Väsynyt ja yrmeä mielikin piristyi, kun suun sai makeaksi. Uusi päivä alkakoon! Toivottavasti teillä tervehdyttäisiin pian.
VastaaPoistaVoimia teille sinne! Ole armollinen itsellesi, makeasta saa hyvää oloa ja energiaa hetkeksi ja hyvä niin. Toisena päivänä parempi ja ne voi jättää kaappiin. Teen näin itse, en aina jaksa koko vuorokautta ilman makeaa. Aurinkokin paistaa, ainakin täällä <3 T.yh Turusta
VastaaPoistaJuuri näin.
PoistaTärkeintä on että on hyvä olla ja menee eteenpäin. Jos ei ole voimia super kuureihin, niin tekee niin kuin on itselle parasta.
Ja minusta on voitto sekin, jos paino pysyy samassa, eikä enää nouse.
Sitä pienee sitä tahtia kun siihen pysty ja jos ei pysty nyt,niin jättää sen sitten siihen hetkeen kun sille on oma aikansa.
Kiva jos sielläkin paistaa aurinko.
Asiaa kirjoitat!
VastaaPoistaMinullakin kipeytyi selkä viime perjantaina (nyt TODELLA ymmärrän selkäkipuisia..). Sinnittelin vaan töissä ja kotona, mut eilisen fysioterapeutin tutkimisen jälkeen tajusin, et pakko nyt levätä ja pysähtyä, ennenkuin selkäkipu kroonistuu. Naiset vaan on kummia, kun ne sinnittelee ja sinnittelee, että kyllä se tästä. Kunnes ns. kamelin selkä katkeaa ja tulee pakkopysähdys. Tässäkin asiassa tulee olla itselle armollinen, kuin myös syömisen suhteen. Jos välillä repsahtaa, elämä jatkuu taas vähän aikaa terveellisesti. Jos 80 %:sti syö terveellisesti, voi 20 % syödä vähemmän terveellisesti ja suklaahan edistää terveyttä :D
Ihanaa päivänjatkoa!
Voimia sinulle ja pikkumiehelle!
VastaaPoistaMinä noudatan "80% hyvää ja 20% huonoa"-ruokavaliota. Suomeksi tarkoittaa sitä, että pidän huolen siitä että 80% ruokavaliostani on kunnossa, voin sitten loput 20% rellestää miten tahdon ;) Suklaata, limsaa, keksiä -you name it, i like it! Sokerihiiri olen. (ja nyt huomasin, että tuossa yllä joku on kommentoinut ihan samaa :))
VastaaPoistaOlen miettinyt joskus, onko se vain luojan lykkyä, että pysyn normaalipainossa. Mutta kun tarkastelen tarkemmin elämääni, niin ruokavalioni on kunnossa ja olen aina harrastanut liikuntaa "normaalisti".
Ihana lukea, miten olet oppinut rakastamaan itseäsi! Hyvä, että uskallat kirjoittaa, ihan varmasti tätä lukee tälläkin hetkellä joku joka voi jakaa täysin tunteesi. Vaikka en ylipainoinen olekaan, niin olen silti joutunut vuosien aikana kokemaan monenlaista, jossa itsetuntoani on yritetty polkea alas. Jostain syystä olen kuitenkin vastoinkäymisten kohdalla vain sisuuntunut. En tiedä mistä tämä tulee, pakko kuitenkin myöntää, että on hetkiä jolloin sitä positiivisuutta ei ole löytynyt.
Ihanaa, että osaat olla itsellesi armollinen! Oli kyllä niin loistava huomio tuossa, että parempi vain olla tyytyväinen itseensä kun lopetti ajoissa, eikä vihastuksissaan vain märehtiä omaa huonommuuttaan ja syödä vaan lisää potutukseen...
VastaaPoistaKunpa jokainen meistä oppisi olemaan armollinen itselleen ja hallitsemaan ajatuksiaan. Itselläni on paha tapa ajatella yleistävästi, etten IKINÄ saa asioita hoidettua oikein ja KAIKKI menee AINA päin honkia. Tuosta kun pääsisi vähitellen eroon, niin olisi paljon parempi olo itselläänkin.
Oikein pikaista tervehtymistä sinne potilaalle, ja äidille voimia jaksaa hoivaamista ja huolehtimista (etenkin se huoli syö niin kovasti voimia)!!
-Eräs satunnainen lukija, joka nauttii kovasti blogistasi, etenkin mietteistäsi ja kokemuksistasi erityislasten kanssa. Oma poikani täytti juuri kolme, ja hänen tilannettaan tutkitaan ja mietitään parhaillaan
Tosi hyvä kirjoitus, hienoja oivalluksia! Lähettelen voimia sinne päin, sairaan lapsen kanssa niitä tarvitaan. Ja sairaalaan, jos joudutte, niin vallankin. Terkuin Nanna, joka yrittää opetella kans
VastaaPoistaVoimia! <3
VastaaPoistaIhan samanlainen olen minäkin. Väsyneenä tulee herkuteltua. Aina lapsen kanssa yön valvottuani huomaan sit seuraavana päivänä himoitsevani kaikkea makeaa. "Lohtusyömistä". Mut hei, kyllä se vaan pitää itselleen sallia. Pitää vaan (yrittää) pitää se jossain järkevyyden rajoissa ja tasapainottaa sitä herkuttelua jotenkin. Syön sitten illalla vaikka vähän kevyemmin salaattia tms. Minulla on 25 raskauskilon pudottaminen ollut tooosi hidasta ja vaikeaa just tän väsymyksen ja makeanhimon yhdistelmän vuoksi...
VastaaPoistaNiinpä. Olen niin naatti viime yön ja tän päivän jälkeen.
PoistaTultiin just kotiin lastenpolilta.
Salmiakit meni, mitkä Tallinnasta ostin.
Hyvä minä,että vasta nyt meni loput. Ennen olisin syönyt nuo jo laivalla. =)
Huomenna on uusi päivä ja paremmat syömiset.
Nyt nukkumaan päikkärit, sitten kunnon lenkki koiran kanssa.
Tsemppiä sulle kanssa pudotukseen. Eihän sitä ole kyllä mihinkään kiire, onneksi.
Sinulla on oikea suunta ja varsinkin oikea Asenne <3 Toivottavasti ette joudu lähtemään sairaalaan :(
VastaaPoistaminunkin 4-v pojalle nousi eilen 40 C kuume, ja se sahaa ees takasin nyt toista päivää, ihän tööt pikku ressukka, peitteitä oli mut angiina se ei ollut. Kuulema kuumetautia liikkeellä. Tsemppiä sinne ja vointeja!
Paranemisia pienelle potilaalle! miekin tässä mietin että näinköhän sitä kohta taas lähdetään sairaalaan lastenosastolle, pienellä taas hengitys rohisee tosi pahasti (infektioastma) ja tuntuu ettei tuo ventoline taas helppaa yhtään :(
VastaaPoistaMe käytiin lastenpolilla, kun yskä yltyi ja kuume ei laskenut.
PoistaSaatiin lääkettä ja astmalääkitystä kovennettiin. Nyt menee kahta eri kuumelääkettä neljästi päivässä ja astmalääkettä kahta eri kolmesti päivässä. Jos nyt alkais auttamaan. Pojalla on kova virustulehdus eikä siihen muuta lääkettä ole. Olisi ollut turha jäädä osastolle.Jos astma pahenee niin sitten mennään taas käymään.
Paranemista potilaalle! Ja sulle itselle: Kuulostaa hyvältä, että olet oivaltanut armollisuuden itseäsi kohtaan. Ja niin kun sanoit, pienet notkahdukset eivät päivää kaada. Kokonaisuus on se mitä pitää katsoa.
VastaaPoistaIhanaa, kun jaksat tänne kirjoittaa. MK
VastaaPoistaVoi, paranemista sinne ja paljon jaksuja!
VastaaPoistaMeillä olllaan valvottu pari vk Eemelin kanssa, astmayskä on eteenkin aamuyöstä kamala ja kun on vielä limaisuutta niin tuntuu ettei poika saa henkeä.
Freijalla ei ole astmaa, ainakaan todettu, mutta hänkin on pari-kolme vk yskinyt öisin niin, että huh! Mies valvoo Eemelin kanssa ja minä Freijan ja olo alkaa olla aikamoinen.
Hienoja oivalluksia, olen iloinen että kirjoitit ne tällä tavalla auki. Kiitos! Paljon oppimista meille kaikille armeliaisuudessa itseä kohtaan.
VastaaPoistaParanemista Panttonille ja kaikille muillekin kipeille lapsille ja jaksamista heitä huolestuneina hoitaville vanhemmille. Meilläkin pikkuinen yskii lohduttoman uupuneena jo toista yötä.
Luin tämän itse väsyneenä ja myös yskivää lasta kuunnellen.
VastaaPoistaToivottavasti Pantton paranee pian ja todellakin viisaita kirjoitit...
ei kannata olla liian ankara itselleen.
Me valvottiin koko viime yö. Olen järkyttävän näköinen, kuten tyttäreni sanoi, aivan kuollut. Tunnin välein poika heräsi yskimään. Sitten kolmen maissa oltiin pari tuntia hereillä, että astma asettui. Lääkettä on mennyt, onneksi on ne.
PoistaNyt yritän saada silmäni auki ja jaksaa taas jollain tämä päivä. Mies oli IHANA ja oli tuonut kaksi cokis tölkkiä mulle kaappiin. =)Eiköhän niiden voimin taas pysytä hereillä, kunnes poika nukahtaa.
voi että sinun kirjoitukset "kolahtaa", kyynelsilmin niitä luen.. olet ihana ihminen ja hienoa kun jaat näitä asioita lukijoiden kanssa.
VastaaPoistasain taas voimaa ja ajattelun aihetta sanoistasi, itse eilisillan järjettömän sokerimässäilyn ja tämän aamun pullakasan jälkeen.
nyt siis armollisuutta itselleni (ja turha kai pyristellä, kun herkut on jo mahassa;) ) ja uusia pieniä muutoksia kohti. aurinkoista päivää sinulle ja perheellesi ja pienelle potilaalle pikaista toipumista! meillä myös sairasteltu ja kuulostaa tutulta noi sairaalareissutkin.. nyt taudissa onneksi enää minä.
Kiitos kaunis.
PoistaOn aina ilo lukea tälläisiä viestejä.
Tuntuu mahtavalta, että mun ajatukset ja kirjoitukset koskettaa. Upeaa, jos saat niistä voimaa! Mua taas tsemppaa se, että te luette ja olette mukana. Halu onnistua ja kirjoittaa matkastani itseeni jatkuu.
Jos ei onnistu jontain päivänä, ei sit onnistu. Onhan aina huominen. Kunhan muistaa vaan, että ei vihaa itseä, sillä silloin se epäonnistuminen vaan vahvistuu ja jatkuu. Tuon kierteen olen onneksi saanut vihdoinkin monen vuoden jälkeen lopetettua.