so would my home be clean and tidy, even then, when my child has been very sick.
But it isn´t.
And you know what, it doesn´t have to be.
Minä rakastan ottaa näitä kuvia itselle muistoksi.
Ne muistuttavat siitä, mikä on tärkeää.
Pantton on sairastanut viime sunnuntaista asti.
Olemme olleet lastenosastolla jo kahdesti.
Puhelimella lääkäri on meitä ohjeistanut kolmesti.
Eiliseen mennessä minä olin nukkunut viime sunnuntain jälkeen yhteensä about 12h.
Ja voitte kuvitella miltä mun päässä tuntui...
En ole nähnyt, enkä kuullut mitään.
Ollaan selvitty päivistä ja syöty Hese ruokaa kahdesti.
Voimat on ollu aivan loppu ja olen juuri ja juuri pysynyt hereillä.
Nyt kun virusinfektio onkin muuttunut bakteeriperäiseksi keuhkoputkentulehdukseksi, sai poika lääkettä. Ja se puree!
Pantton on kuin eri poika tänään.
Eilen nukuttiin yhdessä koko yö ja tänään on poika pyytänyt ensimmäisen kerran ruokaa.
Minä alan heräilemään ja availemaan silmiä viikon koomassa olon jälkeen.
Tuhot on nähtävillä kuvissa.
Eikä ärsytä muuten yhtään. (Vielä...)
Ja miksi mä näitä kuvia laitan?
Tiedän kuinka me naiset verrataan itseämme muihin.
Tunnemme helposti huonommuutta kauniiden kotien äärellä.
Blogistania on täynnä toisiaan täydellisempiä koteja, sistustuksia ja ihmisiä.
Mietimme, että miten joku sen tekee.
Näemme vain sen täydellisyyden kuvissa, vaikka unohdamme, että ne ovat vain kuvia yhdestä hetkestä.
Eivät niiden ihmisten koko elämä. Todellisuus voi olla hyvin toinen.
Mutta minä en ainakaan pysty pitämään kotiani kuin sisustuskuvissa.
En aina, enkä edes yritä.
Minua lohduttaa nämä kuvat ja uskon, että monelle näistäkin on iloa.
Elämässä on niin paljon muuta tärkeämpää, mitkä menevät esimerkiksi siivoamisen edelle.
Nyt kun tervehdytään vähitellen
(tosin mä taidan nyt tulla sitten kipeäksi), niin yritetään siivota.
Olkaa armollisia itseänne kohtaan.
Ei tarvitse kodin aina kiiltää eikä se tee kenestäkään huonompaa.
Mun ulko-ovessa lukee näin:
"A clean house is a sign of waisted life."
Ja meillä se todellakin pätee!
Siivoaminen ja täydellisen järjestyksen pitäminen vaatii ainakin meillä aika paljon aikaa ja paljon eforttia.
Jotkut asiat vain menevät sen edelle.
Kuten rakas, kohta 85-vuotias mummuni sanoi minulle:
"Älä sinä rakas lapsi välitä sotkusta! Ole sekin aika lasten kanssa. He ovat pieniä vain hetken. Tämä hetki elämässä on kohta ohi. Älä anna sen kulkea ohi, niinkuin minä annoin, siivoamalla."
Ja kyllä, tänään meillä siivotaan ja pestään hulluna pyykkiä.
Sitäkin kun on pakko tehdä, aina
välillä.
Mutta ensin taidetaan ottaa vielä pienet nokoset.
Ps. Illemmalla on tulossa kiva yritysesittely kera ihanan arvonnan. Pysykäähän kuulolla.