6.8.2011

Tapettia


On seinällä.
Putsasin, paklasin, kittasin ja maalasin koko torstai illan ja yön aulan seiniä.
Mies laittoi levyä seinien päälle, jotta pohja olisi suht tasainen tapetoinnille.
Ja yöllä mä sitten tapetoin, yksin.
Aamulla kello 6 olin valmis, sopivasti tuntia ennen sähkömiehen saapumista.



Sähkömies on nyt maisemissa ja urakoi meillä taas ensi viikolla.
Remontti ei ota loppuakseen vieläkään.
Se vaan jatkuu.
Ajattelin viime viikolla hulluna, että voin vihdoinkin siivota kunnolla;
nauttia siististä kodista pitkän ja ison urakan jälkeen.
Nyt sitten on taas remppakaaosta kunnolla, pihalle asti.
Miten kaikki voi posahtaakaan tälleen aina jokaisesta hommasta?


Keittiö ei todellakaan ole maanantaina valmis.
Sähköjä vedetään vielä ensi viikollakin.
Nyt sentään toimii astianpesukone ja kylmälaitteetkin on omillaan, ei enää jatkojohtoja niissä.
Hellaa voidaan käyttää, kun laittaa tuulettimen jatkojohtoon kiinni.


Työhuoneenkin sähköt pitäisi ehkä uusia, sillä kaikki on nyt jatkojohdoilla.
En tiedä haluanko jatkaa niin ensi kevääseen.
Tai mitä tykkäätte meidän täysin aukaistusta portaikosta?
Tuota en taas osannut odottaa...eikä mieskään.
Eikä tuota osiota saada edes täysin kuntoon nyt, sillä meillä loppuu rahat.
Yläkerran sähköt menee myös tuohon tauluun ja ne tarkoitus vaihtaa ensi kesänä, samoin koko sähkötaulu.
Koko homma tulee maksamaan taas tonneissa...
eli meidän portaikko tulee olemaan siihen asti kamala,väliaikaisesti levytetty rumuus.


Remppaamisen ihanuuttako?
Pidän vain valmiin kuvan mielessäni, niin ei hymy hyydy.
Tosin tänään taas paukahti kun tajusin, että joudumme syömään olkkarin pienen pöydän ääressä.
Olkkarin pöytä kun on täynnä portaikon hyllykön tavaroita ja keittiö...nooh. Siitä en viitsinyt ottaa edes kuvaa.
Huoh...
Lopussa se kiitos seisoo, eikös?

20 kommenttia:

  1. Onko vähän tutun näköistä. Täälä ollaan jo siinä pisteessä että tänään sanoin miehelle ettei sen naama enää kiinnosta, etten jaksa, etten rakasta. Nyt oon koko päivän miettiny että tarkotinko sanojani.

    No, se musta. Reipas oot ollu!! Toivotaan että remppakaaos pian talttuu ..tai ees vähenee :)

    VastaaPoista
  2. aNNa: Juu, nyt alkaa olemaan pinna vähitellen kireällä.Tätä kaaosta ei meinaa enää jaksaa...
    Odottelu on PAHINTA koko hommassa!
    Ei kannata siivota välissä kun kaikki posahtaa HETI kun jotain jatketaan. Se tuli todistettua tässä kun odoteltiin kolme viikkoa sähkömiestä. Siivosin HULLUNA kotia melkein viikon aivan turhaan. Nyt on kaikki aivan järkkykunnossa. =(
    Tsemppiä teillekin!

    VastaaPoista
  3. Mielettömän kaunis tuo portaikko. Itse kovasti rempanneena uskon, että jos sen ainaisen kaaoksen etukäteen tajuaisi ei näihin hommiin ryhdyttäisi. Jaksuja sinne. Noin kauniista lopputuloksesta saa sitten nauttia lopun ikää. Ajattelen, että teette niin talon näköisiä ratkaisuja, että ne kestävät kyllä aikaa :-).

    VastaaPoista
  4. Anonyymi: Kiitos. =)
    Portaikosta tulee kyllä ihana kun se on täysin valmis. Paneelin yläpuolelle tulee Boråsin Falsterbo sarjasta myöskin tapetti, sitä ihanaista talitintti tapettia. Sopii täydellisesti tuon aulan tapetin kanssa, mikä myös samasta sarjasta. =)
    Juu, harkiten tehdään remppaa eteenpäin. Suunnittelen jo nyt yläkertaa, vaikka se remppa alkaa vasta ensi keväänä. Ei me haluta olla ihan heti remppaamassa näitä uusiksi.

    VastaaPoista
  5. Seisoo se!!Kiitos nimittäin lopussa!!
    Mulla on aika kullannu muistot,remppahelvetin keskellä tullu kans asuttua:P
    Nyt kun kattoo kuvia niiltä ajoilta niin kyllä miettii että miten oikeesti sitä jaksoikaan...

    Tsemppiä!!:)

    VastaaPoista
  6. Niina: Juu, kuvailen myös muistoksi sitä kaaosta ja kamaluutta. Voi sit muistutella itselle, et jos meinaa jotain "turhaa" rempata, että haluaako sitä todella. =)
    Ajattelen vaan tätä taloa valmiina. Se auttaa jaksamaan kaaoselämistä hitusen paremmin.
    Ja se, ettei kutsu ketään kylään.=)

    VastaaPoista
  7. Voimia!! On tässä uuden rakentamisessa tosiaan se hyvä puoli, että ei joudu asumaan remppakaaoksessa.

    VastaaPoista
  8. Ah, niin tuttua posahtelua remppojen keskellä! Tsemppiä sinne!!!

    ---ja niin kaunis tuo portaikko! Ihana värimaailma!

    VastaaPoista
  9. Se on ikävä kyllä just tollasta. Jos joku koettelee suhdetta niin se on just rempan keskellä asuminen ja eläminen. Muistan kuinka meillä asuttiin talolla miltei kaksi vuotta ilman kunnollisia pesutiloja ja käytiin milloin missäkin suihkussa yms. Nyt kun rakennellaan lämppärillä ja on onni asua muualla kaiken pahin räjäytelyaika pystyy paljon helpommin muistelemaan sitä keskeneräistä aikaa talolla ja sitä miten välillä suorastaan v**** se kaikki vaikka se olikin (ainakin olevinaan) myös sitä mihin aina oli halunnut.

    VastaaPoista
  10. Liian tuttua, niin tuttua. Meillä kosteusvaurion takia juuri meneillään massiivinen lattioiden korjaus huone by huone. Meillä siis pystyy tekemään hiekkakakkuja sisällä, ja elää siellä pitäisi samalla aina niin kuin ennenkin. Juuri hetki sitten lopetin tapetoinnin. Voi että kun itse saisin päättää täällä taloudessa myös tapetit, makkariin olisi tullut jotain suloisen harmonista niin kuin tuo teidän eteisen tapetti, meidän ruskean kuviollisen sijaan. Mutta ei. Isäntä mukana kuvioissa.

    VastaaPoista
  11. Voimia sinne. Niiin tuttua. Täällä kanssa millon mikäkin paikka rempallaan ja eteisessä ollut seinä tuollain samanlailla auki kohta vuoden :( Kyllästyin siihen niin paljon, että länttäsin siihen kaameen kokosen naulakkohyllykköhässäkän ja paljon valokuvia, kippoo ja kuppii... ja taas jaksaa odottaa, koska se valmistuu :D

    VastaaPoista
  12. Lopussa kiitos seisoo, usko pois!!

    Kävisikö tuohon portaikkoon kangas peittämään remontin jälkiä? Ripustaisi vaan ylhäältä vaikka vaijerilla kiinni. Ja olisi helppo ja edullinen ratkaisu tilapäistarpeeseen.

    VastaaPoista
  13. Katja: Hyvä idea!
    Jotain vastaavaa siihen tarvii laittaa. Auki ei saa jättää, sähkömies sanoi. Peitettävä edes jollain.
    Haluttais kyllä laittaa se heti kuntoon, mutta ei voida, kun se tarkoittais, että yläkerran sähköt pitäisi myös nyt uusia. Eikä niitä kannata uusia ennenkuin on seinät ym rempattu,eli ensi kesään menee. Ei auta.
    Valkoinen lakana tai jotain siihen tulee, jos ei levyjä vielä.

    VastaaPoista
  14. Tsemppiä kovasti sinne!!
    Teillä on kyl niiin ihana talo ja koko ajan vaan kodikkaammaksi muuttuu, tuo tapetoitu seinöki on kerrassaan sulonen <3 Kyllä se kiitos seisoo siellä lopussa,ihan varmasti!

    VastaaPoista
  15. Tsemppiä kovasti!
    Saas nähdä kuinka keskeneräiseen me joudutaan muuttaan ja mitä kaikkea rempataan asuessa... Nyt vielä se tilanne että asutaan edellises talos ja rempataan "uutta" niin paljon kuin ehditään ennen muuttoa (elokuun lopussa). Ja meidän motto on se että kerralla kunnollista jälkeävaik aikaa menis, ettei tarvi sit parin vuoden päästä korjailla :)

    VastaaPoista
  16. Anskuli: Voi kiitos!
    Aina ei tunnu ihanalta kun joka paikka on täynnä remonttikamaa ja jätettä...mutta kyllä se tästä.
    Juuri äsken mies sai siivottua terassin edustan kaikesta lopusta keittiöromusta. Huh, vihdoinkin!
    Tästä talosta tulee kyllä niin ihana kun kaikki saadaan valmiiksi.
    Mies haaveilee jo isosta autokatoksesta varastoineen...se suunnitelmissa toteuttaa parin vuoden päästä. Siihen mennessä pitää yläkerta ja kellari olla valmiita.
    Meillä menee varmaan juurikin se 5 vuotta että saadaan kaikki suht valmiiksi. Ei kiirehditä vaan projekti kerrallaan. =)

    Sani: Kiva jos teillä kuukausi aikaa rempata! Ihan mahtavaa!
    Meillä oli alle 2 viikkoa aikaa ja laitettiin vaan portaat, eteinen ja yläkerta sellaiseen kuntoon, että kestetään katsella niitä.
    Ensi kesänä kun alkaa yläkerrassa täydellinen remontti. KAIKKI revitään alas, lattiasta kattoon ja sivuille seinistä myös. Saas nähdä miten se remppa edistyy...

    VastaaPoista
  17. Voi , en muuta voi sanoa, kuin tsemppiä ja jaksamista. Koita pitää mielessä se ihana valmis koti.

    VastaaPoista
  18. Mielikuva valmiista kodista auttaa ihmeesti jaksamaan. Ja haaveita seuraavista projekteista saa ja pitääkin olla. Nekin on niitä mustien hetkien valopilkkuja.

    Meidän seitkytluvun lättäkatto 1-tasotalosta tehtiin mansardikattoinen kaksikerroksinen koti 2008-2009. Remontin odotin valmistuvan jouluksi 2008...Eihän siinä niin käynyt, vaan vuosi meni ja toteamus, ettei enää yhtään remonttia. Yläkerrasta tullut pöly sotki asumamme alakerran porrasaukon kautta (minkä muuten kirvesmies aukaisi aivan liian aikaisin) ja pinna oli kireällä kaikin tavoin sen rempparoinan sun muun keskellä.

    Nyt kaiken ollessa valmista ja toinnuttuamme pari vuotta, haaveilemme ensi kesänä alkavamme n. 20-30 neliöisen lisäsiiven rakentamisen, minkä päälle tulisi yläkerran toiseenkin päätyyn parveke. Ajattelen, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja olenkin suunnitellut ja sisustanut tuota salonkia mielessäni useita kertoja, vaikka virallisia kuvia ei olla edes mietitty. Tarvikkeitakin voi näin hankkia pikkuhiljaa, kun kaiken ei tarvitse olla kertarysäyksellä valmista. Aika siis kultaa muistot kyllä. En voi kun tsempata jaksamaan rempan keskellä elämistä. Se on välillä puuduttavaa, eikä pieni edistyminen aina tunnu edes miltään. Pieni irtiotto rempasta (vaikka kirpparireissu) voi tehdä hyvää. Jaksamisia siis!

    Tuo Katjan vinkki kankaasta oli muuten loistava.

    -Anu-

    VastaaPoista
  19. Kaunista, mutta IIk levyä hirren päälle... =) Pinkopahvi...

    VastaaPoista
  20. Anonyymi: Ei näkynyt hirttä missään kun kaivettiin seiniä esiin. Sellaista raakalautaa oli päätyseinälle harvaan laitettuna, isoilla raoilla. Ei olisi ollut oikein kiva sekään maalattuna.
    Pinkopahvia jätettiin yhteen kohtaa kun oli siistissä kunnossa.
    Ja levytettiin, kun sitä sattui kellarista löytymään.
    Tehdään vähän sillä budjetilla remppaa, eli mitä sattuu löytymään ja päälle kaunista. Valitettavasti näin.
    Jos olisikin ollut hienot hirsiseinät olisin jättänyt ne esiin.
    Yksi seinä on muurattu laastiseinä kun keittiössä ollut joskus liesi.

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit ja jätit viestin, ilahduttaa aina.
Positiivisuus tarttuu, samoin negatiivisuus.
Haluan blogissani tuoda hyvää mieltä, myös sinulle.