Vauhtia,

sitä riittää aina meillä.

Meno on välillä aika hurjaakin.

Pojat aina innostuu innoissaan liikaa,

ja lopulta meno päätyy huutoon ja itkuun.

Silloin on aika ottaa paussi;

Brio puupalikat lattialle ja yhdessä kokoamaan torneja.
Se on touhu, mikä tehoaa meillä aina!
Pojat rauhoittuu ja jaksavat tehdä rauhassa, vuorotellen jotakin yhdessä.
Vuorottelu on ollut todella vaikeaa Panttonin oppia.

Siinä vieressä istuessani ehdin ottamaan heistä pari kuvaakin.

Naurettiin yhdessä tornien kaatuessa.

Ja sitten taas vähän itkettiin kun ei mennytkään ihan oikein.

Kivaa kuitenkin oli!

Joskus rauhalliset kotipäivät vaan on paikallaan.
Ja meillä ne on useinmiten arkea, pakko olla.
Niin on helpompi kasvaa ja oppia asioita, ihan rauhassa, omaan tahtiin.