"My secon hand", kuvakortit, mitkä kulkee helposti taskussa.
Hitaasti, mutta varmaasti edeten.
Päätin jo aikaisemmin, etten ota tästä asiasta stressiä.
Teen, kun siltä tuntuu.
Ja se on ollut hyvä tapa edetä tässä projektissa.
kun saimme kuvataulun eteiseen.
Pantton innoissaan kuvien kera selittää mitä puetaan,
ja viittoen ja sanoen sanoo minne mennään.
Siinä on kuvina hänen lempiruoat, ja niistä hän saa aina valita jotain.
Ensimmäistä kertaa kun taulu tuli oveen, poika juoksi innoissaan kissan perässä ja näytti sille tonnikalan kuvaa.
Hän ymmärsi jujun heti!
Viikkoskeemat on vasta alussa.
Sain Automiehen taulun seinälle eilen.
Siitä puuttuu vielä kuvia, mutta alku on jo hyvä.
Panttonin taulu on kaksi kertaa isompi ja siitä puuttuu kaikki kuvat...
hitaasti edetään, mutta edetään.
HETI Pantton meni sitä katsomaan ja alkoi innoissaan touhuamaan.
Hän oli aikaisemmin huutanut iltatuttipulloa, vaikka muita iltatoimia ei oltu vielä tehty. Ennen hän huusi ja kiljui vain pulloa kun teimme muut toimet.
(Kyllä, hänellä on pullo vielä käytössä kolmesti päivässä. Se on ainut mikä rauhoittaa pahimmissa tilanteissa ja onkin käytössä aina rajatusti.)
Nyt kuvien kera ilta meni TODELLA rauhallisesti ilman ongelmia.
Ero on niin SUURI, että voisi kuvitella olevan eri pojan kyseessä.
Se rohkeisee jatkamaan kodin ja arjen kuvitusta!
Little black book, sitä kokoan koko ajan lisää.
Se on kirjanen, mikä on hyvä ottaa mukaan, kun pidemmälle mennään.
Sen kanssa on helppo näyttää minne mennään ja miten.
Tämä on käytössä siihen asti, kunnes syksyllä saamme sen HIENON ja oikean kommunikointikirjan.
Miten, onko lukijoissa ketään, joilla kotosalla käytössä vastaavia juttuja?
Onko ollut apua?
Mä olen niin onnellinen näistä pienistäkin arjen helpottajista.
Seuraavaksi teen FIRST/SEDAN taulun ja hankin hurjan määrän kuvia lisää.
Kyllä se tästä!
Hei,
VastaaPoistakiva kun kuvat auttavat teillä.Meillä autistinen ja älykäs poika lähinnä hymähdellyt vastaaville... mutta tutun näköisiä kuvia teillä.
Meillä kuvista on ollut apua esim. ilta- ja aamutoimissa. Nyt enää vähän käytetään kuvia. Meillä neiti kohta 10 v. on älyllisesti hyvin lahjakas, mutta hän helposti esim. jumiutuu lukemaan Aku Ankkoja, ja unohtaa ajankulumisen.
VastaaPoistaMeillä oli tukiviittomat ja apukuvia käytössä noin vuoden ajan ennen kuin lapsi alkoi puhua reilu 5-v. Itse tykkäsin enempi viittomista, kun ne (siis kädet ;)) oli aina mukana :) Eskassa käyttävät yhä kuvia siirtymätilanteissa, samoin terapioissa ne ovat käytössä. Tarpeellisia kuvia on vähitellen kerätty kansioon, joka kulkee repussa kodin ja päiväkodin väliä. Mutta kotona ei siis käytetä.
VastaaPoistaKiitos mielenkiintoisesta postauksestasi! Minä olen ajatellut kanssa kuvittaa korteilla meidän kotia, sillä meillä on täällä 4 kk vauva joka on saanut 2,5-vuotiaan tyttömme aika sekaisin. Tyttäremme ei enää kohdista negatiivisia tunteita suoraan pikkuveljeen vaan tunnemyllerrykset tulee esiin just kun pitäis tehdä rutiinijutut tai jos ollaan lähdössä jonnekin jne. Joten sain hyviä uusia ajatuksia tästä teidän mallista. Kaunis kiitos, ja mukavaa päivää :)
VastaaPoistatoivottaa JohannaMaria
Mä hoidin aikoinaan satunnaisesti iltaisin yhtä pientä n. 3 -vuotiasta tyttöä, jolla oli vastaavat kuvat käytössä. Tyttö ei osannut puhua juuri lainkaan ennen kuvien käyttönottoa. Kuvat oli jatkuvasti päivittäisessä käytössä. Jos esim. minä tulin hoitamaan tyttöä illalla, oli päivän aikatauluun laitettu illan kohdalle minun kuvani (heillä oli kaikista läheisistä ihmisistä otettuna valokuvat).
VastaaPoistaUsein selattiin tytön kansiota ja hän itse ehdotteli sieltä tekemisiä, taisi toimia hänelle itselleenkin ideakansiona! :) Jos lähdettiin pidemmälle kotoa, oli hänellä aina kaulassa avainnauha, jossa oli pieni nippu kuvia. Ensimmäisessä kuvassa selitettiin muille ihmisille, mistä on kyse (jos lapsi esim. eksyy..) ja muissa oli kuvia, jotka auttavat tyttöä kertomaan omaa tahtoaan..
Hoitajana tykkäsin kuvista ja ne helpottivat huomattavasti lapsen hoitamista. Ihana kuulla, että ne ovat teilläkin rauhottaneet elämää :)
Kiva postaus, kiitos :) Ja ompa kiva kuulla, että kuvat oikeasti helpottaa teidän arkea!
VastaaPoistaItse olen käyttänyt kuvia silloin kun olin töissä erityislasten päiväkohtiryhmässä ja olivat todella hyödyllinen apu!
Näyttää tosi hyvältä ja olet saanut valtavasti aikaan! Mahtavaa! Olen käyttänyt noita ihan samoja aiemmin erityisopettajana sekä autististen että dysfaattisten lasten kanssa. Myös koulupäivä ja siihen liittyvä hoito oli kuvitettu ja olivat kyllä mainiot! Samantapaisesti helpotimme ekaluokkalaisemme ensimmäisiä kouluaamuja yksin.
VastaaPoistaSelkeästä, hyvin strukturoidusta päivästä hyötyvät kyllä lähes kaikki:) Iloa viikkonne ja hyvä Sinä!!!
hei!
VastaaPoistaOlen lukijasi vaikkei minulla tuota kirjautumista olekaan.
Meillä on kaksi autistista lasta nyt jo 8- ja 10-vuotiaat ja kuvista on ollut todella paljon apua. Ja siitä kommunikaatiokirjastakin. Alussa meilläkin oli mukana reissussa "pienet" mustat kirjaset jossa oli enemmän kuvia ja kaulanauhassa pienemmille reissuille.
Kun saimme kommunikaatiokansiot, niin ne ovat kulkeneet koti, koulu, mökki ja mummola akselilla. Kansio on aika iso kannettavaksi joka paikassa joten noista pienemmistä itse tehdyistä on silloin paljon apua.
Kun lapset ovat oppineet jo jonkin verran puhumaan, he hyljeksivät kuvia, mutta esimerkiksi kun menemme lomalle jne uusiin paikkoihin, kuvat lähtevät mukaan, joskin melko suppea valikoima.
Ensin/sitten kortti motivoi ainakin meillä opettelemaan jotain vaikeampaa asiaa, kun näkin että sitten tehdään jotain mieleistä :)
Hienosti olette lähteneet liikenteeseen, itsellämme takkusi ja pahasti... silloin reipas 7 vuotta sitten...
äiti Savosta
Kiva lukea muiden kokemuksia!!!
VastaaPoistaKuvista on paljon apua. Ne jotenkin rauhoittaa poikiani ja heillä on PALJON helpompaa keskittyä ja saada asioita tehtyä.Varsinkin siirtymävaiheissa ne auttaa.
Panttonilla käytetään arjessa koko ajan. Automiehellä viikkoskeemassa ja tietty sitten puheterapiassa ja toimintaterapiassa auttavat suorittamaan tehtävät loppuun asti.
Kiva jos kuvistaon apua. teillä on ollut niin paljon kaikenlaista vastoinkäymistä, että todella mahtavaa jos arki helpottuu.
VastaaPoistaJaksuja.
Hienoa ja ihana että olet jo huomannut että auttavat!
VastaaPoistaMinulle ei kokemusta kotona mutta työssäni luokanopettajana. Luokassani oli muutaman vuoden ajan integroituna lievästi kehitysvammainen oppilas jonka kanssa kuvat olivat käytössä. Huomasin miten esim taululla olleet päivän rakenteen kuvat auttoivat kaikkia lapsia samoin kuin käytössä ollut kello mikä näytti paljonko tunnista on jäljellä.
Mahtavaa että kuvat toimivat teillä!
VastaaPoistaMistä olet hankkinut nuo kuvat? Minulla olisi tarvetta kuopukselleni.
VastaaPoistaMe kokeilimme noita esikoisen kanssa (hänen puheensa kehittyi hitaasti), mutta niistä ei silloin enää ollut varsinaisesti apua, kun pojan sanavarasto oli laaja ja hän ei itse tajunnut, että me emme vaan ymmärrä miten hän sanoo sanan.
Nyt kun kuopus ei vielä puhu nuo voisivat toimia meilläkin.
Hei!
VastaaPoistaOlen seurannut blogiasi, tosin olen vähän laiska kommentoimaan. Meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta, eikä mitään vastaavia sairauksia. Voimia vaan arkeen. Hienosti teillä tuntuu asiat kuitenkin toimivan kaikesta huolimatta. Ja sinä olet ihailtavan pitkämielinen!
Meidän kaksivuotias kuopuksemme ei vielä puhu oikein mitään, joten näistä sain pienen vinkin edesauttaa myös meidän kommunikointia.
Terv. Saara
hieno juttu että kuvat auttavat jo noin hyvin :) Varmasti iso helpotus kun arkielämä helpottuu. Jaksamisia sinne!!
VastaaPoistaHyvä sinä!!!!!!
VastaaPoistaMahtavaa, ihan megamahtavaa! Ja hyvä, että palaute oli välittömästi hyvä, koska se lapsen kiinnostus asiaan oikeasti kannustaa!
Meillä on ennaltaehkäisevästi ollut kotona "aina" käytössä, sen verran noita häiriöitä pyörii suvussa. Mulla on blogissa kuvakin jossain, varmaan helmikuulla. Toimivat! Esikoinen on alkanut nyt puhua selvemmin ja pahimpaan änkytys-sönkötys-vaiheeseen auttoi, kun hän sai kuvista näyttää, mitä haluaa ja tarkoittaa. Ja aina, kun siirtymätilanteet alkavat näyttää hankalilta, mennään keittiön isolle seinälle katsomaan, että mitenkä ne menivätkään... toimii.
Niitä kuvia (vastaavia) löytyy www.papunet.net -sivuston kuvapankista. Sieltä niitä saa ottaa ei-kaupalliseen käyttöön. "Oikeita" kuvia saa puheterapeutilta tai päiväkodin erityislastentarhanopettajalta.
Näppärän oloisia, toivottavasti helpottavat lisää arkeanne.
VastaaPoistaNiin ja hiljaa hyvä tulee :) :)
Tsemppiä arkeen ja aurinkoa kevääseen!!
Moi!
VastaaPoistaMeillä ei kotona, mutta työssä kyllä sairaanhoitajana. Kaikki eivät niistä innostu, mutta itselleni kaikki mikä auttaa potilasta tuntemaan, että tilanne on hallinnassa ja saamaan siitä turvallisuudentuntua on plussaa!
Hienoa kuulla miten kivasti teillä on lähtenyt arki sujumaan kuvien avulla! ja älä yhtään vähättele itseäsi, hyvin olet saanut kuvia tehtyä ja otettua käyttöön.
VastaaPoistaHieno postaus!
VastaaPoistaKortit käytössä meilläkin, kaksikielinen perhe.
Päivärytmi, ruoka-kortit ja avainnauha matkalle mukaan.
Vaatekorteista ei ole niin kiinnostunut, mutta pikkuhiljaa. :)
Ja ihana kuulla että on kovin kuvakortteilu auttanut. Niin myös meitä.:D
Tutuilta näyttävät kuvat...(ei ihan noin suuressa määrin) mutta päivittäin käytän työssäni... ja olen huomannut että kaikki lapset ovat niistä kiinnostuneita.
VastaaPoistaLapsien on usein helpompi ymmärtää mitä seuraavaksi tehdään, kun siitä on kuva..ja myös kivoja asioita on helpompi odottaa, kun lapsi voi kuvista katsomalla huomata, että nuo asiat ensin, sitten se kiva juttu.
Mukava lukea, että lapsi on itse huomannut, että hänkin voi nyt osallistua keskusteluun ja tulee paremmin ymmärretyksi :)
Meillä on pojan päiväkodissa käytössä nämä kuvat myös ihan tavis lapsilla. Hyvin kuulemma toimii!
VastaaPoistaEn ole tarvinnut kotioloissa kuvia, mutta töissä olen niitä käyttänyt ja kuullut lasten vanhemmilta, että alku kankeuden jälkeen, ne ovat avanneet uuden oven keskusteluille autististen ja dysfaattisten lasten kanssa. Lapset omaksuvat kuvat paljon meitä aikuisia nopeammin, kuten jo huomasitkin, kissan saadessa opastuksen..
VastaaPoistaOn ihan hyvä systeemi kuvittaa kotia vähitellen, pian kuvat loksahtelevat elämäänne ihan huomaamatta, saat nähdä:)
Hyvältä näyttää! Ihan päiväkodilta, siis täysin hyvässä mielessä.
VastaaPoistaJohanna
Oi! Mahtavaa, jos pojat ovat ottaneet kortit hyvin vastaan! Mielenkiinnolla seuraan. Ei ole omia kokemuksia mutta kaksikielisessä perheessä nuo voisivat olla käteviä ihan ns. normilapsenkin kanssa. Ja työni puolesta seuraan näitä postauksiasi suurella mielenkiinnolla. Kiitos sinulle!
VastaaPoistaAurinkoa ja voimia kevääseenne!
Oli käytössä (pitäisi lähettää sulle ne mitä vielä on ehjinä). Yksi parhaista oli se "istu rauhassa" kortti joka oli aina liimattuna ruokailupaikan viereen. Sen näyttäminen sai jollain kummalla tavalla aikoinaan ruokailut rauhallisesti. Sanallinen ei auttanut yhtään! Eli kyllä niistä ihan oikeasti on hyötyä.
VastaaPoistaAdoptiolapsilla käytetään monesti kuvatauluja jo senkin vuoksi että yhteistä kieltä ei välttämättä aluksi ole. Ovat suureksi avuksi sekä vanhemmalle että lapselle kun yhteistä arkea aloitetaan.
VastaaPoistaMukava lukea kuinka iso apu kuvatauluista teille jo on :-)
T: Adoptioäiti
Papunetistä löytyy tulostettavia kuvia kaikille jotka niitä tarvitsevat.
VastaaPoistaMeillä oli töissä käytössä pienet postikortin kokoiset valokuva-albumit, johon oli tulostettu eri aihepiireistä kuvia. Yhdellä sivulla oli kuusi kuvaa. (tämä toimii jo hieman harjotelleilla tyypeillä) Kansio oli hyvän kokoinen kuljettaa mukana ja toimi aika hyvin moneen tilanteeseen.
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaMukava lukea postaustasi, meillä kun on saman tyyppinen projekti juuri meneillään :)Esikoinen 3,5 v. ei juurikaan vielä puhu joten kuvat on meilläkin juuri otettu tukiviittomien lisäksi käyttöön. Hyvin toimivat! Ja kuten mainitsitkin, lapset tosiaan todella nopeasti hoksaavat homman nimen. Ihan liikuttavaa välillä seurata kun näkee sen ilon kun tulee ymmärretyksi :)
-Taimen-
Tosi mahtavaa keskustelua!
VastaaPoistaOn ihanaa lukea muiden kokemuksia ja saada itse lisää tukea sekä vinkkejä.
En tunne läheisesti ketään perhettä jolla olisi dysfaattisia lapsia.
Puhun kyllä avoimesti näistä asioista ihmisille, jotka kysyvät. Minusta on hyvä raottaa erilaisten lasten elämää ja poistaa ennakkoluuloja.
Kiitos kaikille taas!!!