18.2.2011

Poikia ja löytöjä

Tällä kertaa olisi asiaa pojista, kera kirppislöytöjen.
Kuvat eivät liity tekstiin mitenkään, paitsi että löydöt ilahduttaa myös mua.
Sinä, joka haluat kuulla miten poikien tutkimukset etenee, saat aimo pakkauksen nyt.
Ja sinulle, joka haluat vain nähdä kuvia kirppislöytöjä, voit hyppiä tekstit yli.
Jokaiselle jotain ja mulle kaksi kärpästä yhden iskulla. Hih!

Kaksi Iittalan Kumela purkkia ja wanha pullo kierrätyksestä yht.8e.

Eilinen oli siis MAHTAVA päivä!
Automiehellä oli puoli vuotta odotettu Neurologin aika Tammisaaressa.
Ja mikä aika se olikaan!
Jos olisin tiennyt miten paljon selviää tuona aikana, olisi tämä odotusaika tuntunut alunperinkin sen arvoiselta.

Juttelin neurologin kanssa tunnin verran ja hän esitti laaja-alaisia kysymyksiä.
Yritin pysyä keskustelussa mukana samalla kun Pantton näytti kaikki mahdolliset apinatemput,
sylkien lattialle ja lopulta mun naamalle. Huoh.
Ja kyse oli tässä keskustelussa Automiehestä, ei Panttonista.
Mutta neurologi tapasi nyt Panttonin ja oli hyvä niin. Sillä tämä samainen neurologi tapaa Panttonin maaliskuussa Folkhälsanin Habbenissa, Helsingissä.

Lopulta me poistuimme ja Automies jäi pöydän alle piileksimään neurologin pyytäessä häntä pois.
He jäivät jumppailemaan ja tekemään tehtäviä.

Arabian? wanha turkoosi kattila 8e

Melkein tunnin myöhemmin mut kutsuttiin sisään.
Ja sain vihdoinkin tietää kokonaiskuvana poikani alustavasta diagnoosista.
Hänellä on kyllä dysfasia, mutta se ei riitä kertomaan pojastani kaikkea.
Mutta hänen oireet ns. suhaa Dysfasian sekä ADHD välillä. ADHD lapsi hän ei kuitenkaan ole,
kun kaikki "kriteerit" siitä ei täyty.
Automiehen laaja-alainen puhehäiriö on väistymässä pitkän terapian ansiosta.
Mutta nyt tarvitaan tukea muihin oireisiin.
Ja hän tuleekin nyt saamaan 30 kertaa toimintaterapiaa kevään ja syksyn kuluessa.
Olen niin onnellinen tästä!!!

Hänen paperit siirtyvät nyt kokonaisuudessaan erikoissairaanhoidon piiriin.
Ja hän tulee tapaamaan neurologin kerran vuodessa, jolloin tarkastellaan edistymistä.
Tarvittaessa hän saa kuntoutusta Habbenissa.

Kaksi sopivasti ränsistynyttä lyhtyä yht. 2e

Ensi kuussa menen poikien kanssa siis Habbeniin, missä Panttonille tehdään viikon aikana laajat tutkimukset.
Samalla Automies saa neuropsykologilla laajan kouluarvioinnin ja tulee tapaamaan vielä neurologin.
Tällöin diagnoosi tehdään lopulliseen muotoonsa.

Saamme sieltä tukivälineitä kotiin ja mikä mahtavinta,
Automies pääse tutustumaan sellaiseen datapaikkaan, missä on erilaisia tukipelejä lapsille.
Saamme hänelle sopivimpia tietokonepelejä lainaan kuukaudeksi kerrallaan,
mitkä tukevat hänen oppimistaan.
Eikä tämä maksa meille mitään.

Upea tuoli 7e Tammisaaresta ja tummunut korit 1e kierrätyksestä.

Automies tulee sijoittaa pienimpään luokkaan koulussa.
Ja hän tarvitsee henkilökohtaisen avustajan. Ja neurologin mukaan tulee sen myös nyt saamaan.
Joitakin aineita tulee sitten suorittamaan omaan tahtiinsa erityisluokassa.

Olen nyt vain niin helpottunut!
En tiedä mitä sanoa, muuta kuin että pitkä taival on tultu tällä erää loppuun.
Meitä on kuunneltu ja me saamme apua ja tukea;
nyt me OIKEASTI saamme sitä!
Mun ei tarvitse enää stressata tätä asiaa.
Voin täysillä keskittyä poikieni tukemiseen ja vain olemaan heidän äitinsä.
Mun ei tarvitse enää puskea eteenpäin sarvet pystyssä tai karjua kuin leijona.
Voin hellittää, vihdoinkin!
Niinpä mä itkin vastaanotolla, onnesta. Oikeasti!

Ps. Terapeuttini totesi eilen, että mä olen muuttunut, saanut hurjasti valoa ja voimaa. Jotenkin energisöitynyt. Ja syyhän tuossa tapaamisessa selvisi. Itsekin siis nousen tästä suosta hyvää vauhtia.

37 kommenttia:

  1. Upea juttu!!
    Olo on varmaan todella helpottunut, kun vihdoin olette saanneet apua! Mielettömän hienoa! ♥

    Upeita kirpparilöytöjä!

    VastaaPoista
  2. Poikien tilanne kuulostaa todella hyvältä nyt! Ihanaa! :)
    Teillä on käynyt tuuri kun pääsitte tämän neuropsykologin juttusille, kaikilla ei käy samoin.

    Meillä poika on nyt 6-vuotias ja pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä. M käy koulua esiasteella autismi-luokalla, jossa 6 lasta max. Jokaista lasta kohden luokalta löytyy opettaja tai avustaja, ja poika oppiikin nopeasti asioita mutta käyttäytyminen tuottaa ongelmia.

    Poika puhuu hyvin ja dg on epävarma lievä autismi/asperger, koska kehitystä joka suhteessa on tapahtunut ihan huimaa vauhtia. Menemme jo toiselle osastojaksolle ensi kuussa ja siellä tarkennetaan dg ja mietitään koulumuotoa tarkemmin.

    Jos poikasi on syntynyt 2004, niin tavallaan olette jo hieman jäljessä kuntoutuksessa kunnan viivyttelyjen takia, poikasi voisi hyvin olla jo oppivelvollisuuden piirissä ja säännöllisessä kuntoutuksessa jos asiat olisi hoidettu kunnan puolelta kunnolla. Sinuna laittaisin palautetta tästä niille joiden takia poikasi asiat ovat "viivästyneet". Ihan vain periaatteessa, jotta osaavat jatkossa hoitaa asiat ajoissa ja tyylikkäästi.

    Hienoa että poikien asiat alkavat selviämään. Pitkä tie edessä mutta valoa tunnelin päässä! :)

    VastaaPoista
  3. Mahtavaa, tiedän tuon tunteen kun monen vuoden tappelemisen jälkeen vihdoinkin joku kuuntelee, ymmärtää ja tarjoaa sitä apua, joka olisi ollut saatavilla jo heti alkuun, jos joku olisi vain välittänyt kuunnella!

    Tappelemaan joudut vielä varmasti, mutta eiköhän tuo suurin este ole ylitetty. Voimia <3

    VastaaPoista
  4. Maria: Kysessä oli neurologi Satu Kaksonen, paljon kehuttu lääkäri. Ja aivan ihanalta hän tuntui!

    Automies on syntynyt 2004 ja todellakin diagnoosi on aika "myöhässä". Hän kun ollut 3v asti puheterapiassa kuitenkin.
    Kunnan viivyttelyjen takia tämä homma kestänyt näin kauan, ja tämä prosessi ja tappelu meinasi kuluttaa mut loppuun. =(

    Mulle kaikki tuleva tuntuu "lomalta" verrattuna tähän epätietoisuuteen ja taisteluun.

    Pojilla on edessä paljon terapiaa ja kuntoutusta, mutta ne on upeita asioita. Ja paljon tehdään jatkossa kotonakin, mutta kaikki sellainen on vain tervetullutta.

    VastaaPoista
  5. Suvi: Juu, suurimmat esteet on nyt ohi. Neurologi sanoi, että jos kunta ei maksa, sairaala maksaa. Eli hänelle ilmoitus jos kunta pistää hanttiin, hän hoitaa maksut. Sanoi, että siitä asiasta mun ei tarvitse enää huolehtia vaan hän hoitaa sen puolen sitten.

    VastaaPoista
  6. Tähän voin vain lisätä, että aivan mahtavaa! Avun saaminen ja diagnoosit varmasti helpottavat myös sinua. Toivotan teille kaikkea hyvää.

    VastaaPoista
  7. Upea juttu ja hienosti olet jaksanut kaiken tuon läpi!

    VastaaPoista
  8. Ompa hienoa kuulla, että vihdoin helpottaa! Liikutuin oikein :)

    VastaaPoista
  9. kivaa että löytyy selvyyttä elämään:))

    VastaaPoista
  10. Oon onnellinen teidän puolesta.
    Mikään ei ahdista niin paljon kun oman lapsen haasteet ja vaikeudet.
    yks matka on nyt kuljettu ja toinen alkaa.
    Tsemppiä tsemppiä tälle uudelle etapille!!

    halaus!

    VastaaPoista
  11. Hienoa, että sullakin on vointi parempaan päin :).

    VastaaPoista
  12. Aivan mahtavaa ja hienoa! Voin kuvitella, millainen painolasti hartioilta tippui kerralla.

    Mä olen monet kerrat miettinyt, miten teillä voi asiat järjestyä neurologiavun suhteen noin huonosti. Mutta ilmeisesti on kovin yleistä :(. Meidän kuopus sai sitten vaan niin älyttömän hyvän avun (pariin kertaan toistuneet pahat tasapainovaikeudet), ja kunnalliselta puolelta asia hoidettiin erinomaisesti. On edelleenkin neurologin seurannassa, vaikka on jo lähes vuoden ollut normaali, terve taapero.

    Mutta superhienoa, että pyörät ovat lähteneet vihdoin pyörimään, ja oma olosikin on kohdentunut! Tsemppiä hurjasti!

    VastaaPoista
  13. Marika: Täällä on puolen vuoden jono neurologille. Mutta meillä oli neuropsykologilta suositus neurologille menemisestä vuoden takaa. Eli kesti puoli vuotta päästä jonoon ja jonossa puoli vuotta. Eli VUODEN kesti suositushetkestä päästä vastaanotolle. Minusta aika kauan.
    Ja tuonne neuropsykologille oli suositus psykologilta kesältä 2009 ja pääsimme neuropsykologille vasta maaliskuussa 2010 koska kunta ei suostunut lähettämään maksusitoumusta rahapulan takia. Eli tämä prosessi on kestänyt KAUAN! Mutta nyt hoituu hommat.
    Panttonin kohdalla ei tarvitse onneksi odottaa mitään. Aloitti puheterapian syksyllä ja menee kuntoutusarvioon ensi kuussa. Onneksi hänen kohdallaan sujuu kaikki nyt todella hyvin. =)

    VastaaPoista
  14. Onpa ihanaa, että kunnon apua on pitkän odotuksen jälkeen tulossa. Mä unohdin ihan katsoa kuvatkin, kun uppouduin lukemaan =)

    Valoisaa kevättä teille!

    VastaaPoista
  15. Ihanaa, että asiat alkavat mennä reippaasti parempaan suuntaan ja saat siitä itsekkin energiaa voimaantua! Näin "opettajan silmin" on kyllä ihailtavaa, että olet jaksanut käyttää kaiken energiasi poikien eteen! Liian monet nimittäin odottavat sinne koulun aloitukseen, että opettaja tekee "havainnot" ja lähtee viemään asioita eteenpäin, ihailen suuresti äitiyttäsi ja tarmoasi!

    VastaaPoista
  16. Voi miten hyvä ,että asiat alkavat järjestyä! Oikeen hyvää viikonloppua sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
  17. Saila: Kiitos!
    Ajattelen, että tämä on kyllä jokaisen vanhemman velvollisuus. Mutta olen saanut kuulla paljon palautetta juuri tästä, kun panostan poikiin paljon. Olen hämmästynyt siitä, koska ajattelin, että jokainen vanhempi tekee niin, jos lapsella jokin pielessä. Mutta näin ei kuulemma ole.
    Kyllä tämä voimat on vienyt ja yksi syy terapian aloittamiseen oli. Mutta kevään myötä tulen kuntoon, kuten terapeutti sanoi, samaa tahtia kun poikien asiat selviytyy ja kun aurinkoa alkaa olemaan enemmän.
    Kyllä se tästä. On todella positiivinen olo nyt!

    VastaaPoista
  18. vaude, aivan mahtavaa ttä pojat saa vihdoinki apua :)

    VastaaPoista
  19. Tuosta Sailan kommentista ja sun vastakommentista: mä luulen, että syynä on se, että meille Suomessa toitotetaan koko ajan, kuinka hyvä terveydenhuolto meillä Suomessa on, ja ihmiset sitten uskoo tämän vaikka totuus on aikalailla toinen (asuin 6 v Belgiassa ja pakko todeta, että mitä terveydenhuoltoon tulee Suomi on kehitysmaa Belgiaan verrattuna).

    Lisäksi, monet vanhemmat tänä päivänä ovat ulkoistaneet kaiken, kasvatuksen koululle ja opettajille, lapsen ongelmiin reagoimisen neuvolalle, kouluterveydenhuollolle etc. Uskotaan, että joku muu huolehtii ja puuttuu jos on ongelmia. Jos itse on havaitsevinaan jotain ongelmantapaista joka sitten dementoidaan kunnan puolesta, uskotaan siihen, että itse tuli ylireagoitua.

    Musta on hienoa, kun jotkut vanhemmat jaksavat tapella tätä byrokratiaa vastaan (ja vaatia lakisääteisiä oikeuksiaan) ja mua säälittää ne lapset, joiden vanhemmat eivät tajua, että kunnan kieltäytyminen jonkin hoidon tai terapian tarjoamisesta voi rikkoa lakia.

    Hoidon pitkittymisestä voi muuten tehdä valituksen VALVIRAn kautta, valitus tutkitaan ja se johtaa huomautuseen kunnalle jos aihetta. Tämä mahdollisuus löytyi sattumalta kun tutkiskelin mahdollisuuksia tehdä valitus mua aiemmin hoitaneesta silmälääkäristä, joka ei reagoinut kohonneisiin paineisiin. Tämä muutaman vuoden jatkunut laiminlyönti johti siihen, että painelääkitystä ei aloitettu ajoissa ja näköhermoja kerkisi tuhoutua jonkin verran.

    Mutta onnittelut siitä, että homma lähti vihdoin ja viimein lähti rullaamaan.
    Ja tosi kivoja löytöjä!

    nina

    VastaaPoista
  20. Nuohan on upeita uutisia <3
    Meillä kävi niin, että iän myötä nuo yli- ja aliherkkyydet, adhd, ja autismipiirteet on helpottaneet huomattavasti jääden pois lähes täysin. Pidä kynsin ja hampain kiinni siitä, että pojat saa terapiaa vielä kun koulu alkaa. Me tipahdimme kelkasta siinä vaiheessa ja resurssipulan vuoksi edes puheopettaja ei ole ehtinyt tavata meidän poikaa.

    VastaaPoista
  21. Hienoja uutisia, onneksi olkoon!!
    Kaikkea hyvää<3

    VastaaPoista
  22. Mahtavaa! Loisto juttu. Ihan nousi pala kurkkuun juttua lukiessani, vaikka en sinua ja perhettäsi tunne.:)

    Olen jonkin aikaa blogia seurannut, ja aina on mukava palata lukemaan. Kiitos!

    Voimia tulevaan.

    Tiina

    VastaaPoista
  23. Todella upeaa, että vihdoin teitä on kuultu ja saatte apua. Iloitsen kanssasi!!
    ps. Tosi kivoja löytöjä ja haalari ed. postauksessa myös. En ole tuolta koskaan tilannut mutta nyt löysin heti pari juttua ja laitan tilauksen menemään.

    VastaaPoista
  24. Aivan mahtava uutinen! Ei voi muuta kuin olla onnellinen puolestasi. Aurinkoa elämäänne ja kiitos vielä, että kerrot noin avoimesti tilanteestanne. Tämä on elämän makuinen blogi :)

    VastaaPoista
  25. Todella hienoa kuulla hyviä uutisia!!!!!

    VastaaPoista
  26. ilahduin kovasti kun luin tämän postauksen, teille siis kevätaurinko jo paistaa :-)

    VastaaPoista
  27. Nina: Kiitos taas hyvästä kirjoituksestasi!

    Katja: Automiehen puheterapia jatkuu periodeina, eli samalla lailla kuin nytkin. Ja toimintaterapia tulee tuohon rinnalle. Ja ensi vuonna samaan aikaan uudestaan neurologille jolloin katsotaan missä mennään ja mitä terapiaa sitten taas tarvitaan.


    Ja kiitos kaikille muille!
    On ihanaa huomata, miten tälläisetkin asiat liikuttaa ihmisiä. Minulle tämän on ollut pitkä taisto ja nyt kun helpottaa niin huomaan jaksavani itsekin paljon enemmän.

    VastaaPoista
  28. Niin hyviä uutisia teillä =0) Onnea ja valoa kevääseen!

    HV76

    VastaaPoista
  29. Ihana teksti ja kyynel vierähti silmäkulmaan. Loistava juttu, että asiat ovat lutviutuneet oikeaan suuntaan! =)

    VastaaPoista
  30. Aivan mahtava juttu! Siis tuo poikien hoidon edistyminen. Ihan kylmät väreet menivät ja tuntui niin hienolta. Vähän vaikea oli keskittyä noihin kirppislöytöihin, kun luin tunteella mukana, mutta kun palasin niihin, niin mahtavat myös. Toi tuoli!
    Paljon onnea koko teidän perheelle!

    VastaaPoista
  31. Onneksi olkoon! Olen niin onnellinen puolestanne!
    Johanna

    VastaaPoista
  32. Selma: Juu, kuvat kun ei liity mitenkään juttuun. Aikamoinen kontrasti niissä.
    Tuo tuoli oli LÖYTÖ! On todella hyvä istua ja niin makeen näköinen. Ostin sen miehelle työtuoliksi, samoin tuon tummuneen korin ostin hänelle. Tykkäsi niistä tosi paljon. Hän kun ei välitä hempeästä tai karkkiväreistä, kuten minä.

    VastaaPoista
  33. Aika surullista tosiaan, miten tässä samaisessa pienessä maassa asiat voidaan kuntakohtaisesti hoitaa niin eri tavalla :(.

    Mä en meidän kohdalla edes tajunnut, että neurologille voisi olla joku jono, kun päästiin (ohjattiin) sinne välittömästi). Ja tämänkin kaupungin terveydenhuoltoa on parjattu ja paljon.

    Mutta oli miten oli, aivan superhienoa, että hommat lähti vihdoin pyörimään, koko teidän perheen puolesta!

    VastaaPoista
  34. Hei ihan mielettömän mahtava juttu:)

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit ja jätit viestin, ilahduttaa aina.
Positiivisuus tarttuu, samoin negatiivisuus.
Haluan blogissani tuoda hyvää mieltä, myös sinulle.