29.6.2010

Dinner

Meilla kotona syodaan illallinen yhdessa perheena,
melkein joka ilta.
Minulle on tarkeaa istua poydan ymparille yhdessa.
Joka ilta on kiwa kuulla miten kaikilla on paiwa mennyt.
Syodaan rauhassa ja jutellaan.
Tietenkaan lapsiperheessa se ei ole aina rauhallista,
mutta pyrimme siihen.
Tiedan etta kun sinnikkaasti pidamme kiinni tasta perinteesta,
tulee siita tapa jota lapset kunnioittawa isompana ja
mahdollisesti sitten omassa perheessa.

Meilla ei ruokailun aikana lueta,
ei pelata,
ei katsota telkkaria
eika leikita leluilla.
Ei edes se perheen pienin.

Mutta taalla Jenkkilassa...
ainakin ystawani luona on toisin.
He eiwat koskaan syo yhdessa.
Eiwatka kayta edes poytaa.
Talosta loytyy kaksi isoa kaunista ruokailuryhmaa,
eika naita koskaan kayteta.
Tai no, owat tawaroiden sailytyspaikkoina.

On aika yleista etta syodaan sohwapoydan aaressa.
Lapsi istuu syottotuolissa telkkarin aaressa.
Telkkari pauhaa joka ruokailun yhteydessa.
Jutella ei woi koska kaikki istuwat missa milloinkin...

Osaan todella arwostaa tuota meidan yhteista hetkea.
Waikka se walilla onkin yhta sirkusta,
mutta olemme silti yhdessa ja woimme keskustella.

Miten teilla kotona syodaan illallista?
Onko teilla jotain perinteita ruokailun suhteen?
Ja miksi...olisi kiwa tietaa.

7 kommenttia:

  1. Juu meillä myös rauhoitetaan päivällinen kuten teillä. Kaikki toosat kiinni ja lelut pois. Jutellaan ja vaihdetaan kuulumisia. Perinne on tullut kotoa lapsuudestani ja olen jatkanut sitä, koska se tuntuu rakentavalta ja hyvältä.

    VastaaPoista
  2. Meillä lapsuuden kodissa ruokailu oli se yksi hetki päivässä, jolloin koko perhe oli yhdessä, vaihdettiin kuulumiset, vanhemmat saivat kuulla lasten päivästä, kavereista, jne. Koin sen lapsena todella tärkeäksi ja vanhempani vanhempina pysyivät kärryillä missä kolme lasta meni ja kenen kanssa. Ruokapöytään ei kuulu lelut tai telkkarit yms. Korkeintaan taustalla soiva musiikki (jota meillä kuunneltiin paljon). Itse pidän samasta kiinni myös omassa perheessäni.

    VastaaPoista
  3. Ihana kuulla että muillakin vaaditaan "ruokarauhaa". No joskus on telkkari päällä, mutta se taas auttaa jostain hassusta syystä tuota meidän dysfaatikkoa keskittymään siihen syömiseen. Ainakin kun on kotiäitinä, niin kyllä se yksi päivän kohokohta on kun mies tulee töistä ja syödään koko perhe yhdessä. No tietenkään ei onnistu joka päivä harrastusten ja muiden takia, mutta mahdollisimman monena päivänä kuitenkin. Leluja ei meilläkään saa olla ruokäpöydässä, eikä sitä Aku Ankkaa, aamupalalla taas sanomalehti kuuluu ehdottomasti pöydän kuvioihin :)
    Yhdessä syöminen on meille sellainen rauhottumishetki missä jutellaan kuulumiset ja muut. Olen myös sitä mieltä että se opettaa lapsille helpommin niitä pöytätapoja kuin tuo ystäväperheesi tyyli.

    VastaaPoista
  4. Samat periaatteet, kuin teilläkin. Ei lueta, ei leikitä, ei katsota tv:tä. Joka päivä näin klo 17, kun iskä tulee töistä.

    VastaaPoista
  5. Kysyin just esikoiselta (7-vee), että miltä tuntus jos ei syötäskään aina yhtä aikaa. Katsoi ensin kummissaan, ja totes, "Et kai sä äiti oikeesti haluis tehdä niin. Ois ihan kamalaa, jos me ei syötäs yhtä aikaa!!!" Niinpä niin... :)

    VastaaPoista
  6. Meillä kovasti yritetään, mies harvoin ehtii samaan aikaan ruokapöytään mutta minä syön lasten kanssa yhdessä ja silloin puhutaan päivän asioista ja milloin mistäkin. Lelut eivät meilläkään kuulu ruokahetkeen, ei myöskään televisio. Hurjalta kuulostaa tuo amerikan meininki :).

    Kiitos vielä kivasta , aidosta blogista, kauan olen lueskellut ja ihastellut kaunista kotiasi mutten ole saanut aikaiseksi kommentoida.

    Mukavaa lomanjatkoa toivottelee Sannamari

    VastaaPoista
  7. sama juttu meillä, yhdessä syödään ja vaihdetaan kuulumisia. Ja näin tehtiin myös niissä kolmessa perheessä joissa asuin Jenkkilässä. Niin ne tavat vaihtelee:)

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit ja jätit viestin, ilahduttaa aina.
Positiivisuus tarttuu, samoin negatiivisuus.
Haluan blogissani tuoda hyvää mieltä, myös sinulle.