Mä puhun nyt asiasta, josta kaikki äidit ei täällä puhu.
Monissa blogeissa on ihania kirjoituksia.
Kauniita kuvia kakuista, kukista ja lahjoista.
Mulla ei ole laittaa niitä teille.
En ole sellaisia saanut.
En kakkuja, en kukkia.
En aamiasta.
En edes onnentoivotuksia.
Saati sitten kaunista ajateltua lahjaa...
Siis mieheltä.
Lapset olivat tehneet kerhossa ja koulussa suloista.
Antoivat ne itse tänään illemmalla.
Mutta,
tuntuisi kivalta jos mieskin huomioisi.
En salaa sitä.
En häpeä sanoa.
Enkä enää edes itke asiaa.
Mä olen jo niin tottunut tähän.
Mutta...
Nyt jos koskaan olisin tarvinnut jotain spesiaalia...
Ei hääpäivää, ei synttäreitä, ei äitienpäivää,
ei lapsen syntymän juhlintaa sairaalassa tai kotiintullessa,
ei muistamista kun kotiutuu rajusta leikkauksesta kotiin.
Milloin ansaitsen kukat kotiin mieheltäni?
Olenkin sanonut hänelle, että varmaan sitten haudalle ne tuo.
(Kylmä totuus tuo vain on...)
Onko teitä muita äitejä jolla ollut "EI äitienpäivä" tänään?
Luulen ettet ole ainut.
VastaaPoistaMinullakkin on mies joka ei kovin juhlapäivinä muista. Ja kyllähän se välillä sattuu ja miettii että mikä on kun mitenkään ei toinen muista koskaan.
Tänään sentään sain aamupalan ruokapöytään. Mutta en muuta :(
Poika oli kerhossa kortin väsännyt.
Suoraan olen minäkin yrittänyt sanoa että olisi kiva kun joskus jotain toisi, vaan ei se vissii ole asiaa auttanut.
Jaksuja sinne ja hyvää Äitienpäivää!
Me ollaan ihan sovittu keskenämme, et äitien-ja isänpäivänä emme muista toisiamme, tyttären muistamiset saa riittää. Toki pidämme huolen, että tyttö muistaa väsäyksensä antaa...
VastaaPoistaMuina merkkipäivinä pyrimme muistamaan.
Ymmärrän kyllä hyvin pahan mielesi!
Jaksamisia ja oikein hyvää äitienpäivää!
Mun eka äitienpäivä oli tuollainen. Ja miten olin odottanutkaan sitä etukäteen, kuvitellut, miten minua huomioidaan ekana äitienpäivänäni.
VastaaPoistaSiitä kehkeytyi sitten aika iso riita, itkin ja meuhkasin, ehkä jossain vaiheessa ymmärsin, että miehen lapsuudenkodissa tuollainen huomioimattomuus on ollut tapana, toisin kuin omassa lapsuudenkodissani.
Tuon ekan riitaisan äitienpäivän jälkeen meille on juurtunut oman lapsuudenkotini perinteet. Lahjan saan, aamiainen laitetaan valmiiksi kauniisti katettuna ja ravintolassa syödään lounasaikaan.
Olen iloinen ja tyytyväinen, tämä äitienpäivä on ollut erityisen mukava, sillä kaikki on hoitunut hyvällä mielellä ja sovussa ja koko perheen kanssa puuhaten.
Meillä mies nousi poikkeuksellisesti ennen minua sängystä ja laittoi aamiaisen pöytään. Ja oli ostanut Toivekoti-lehden:) Muuten olen viettänyt päiväni pyykäten, kodin kaaosta raivaten, autotallia siivoillen jne... Kakkavaippoja en vaihtanut;)
VastaaPoistaMun mies ei yleensä osta lahjoja, kukkia tms. , mutta toisaalta minä en niitä oikeastaan osaa edes kaivata. Paras lahja olisi ollut se, että olisin saanut hetken ompelurauhaa, mutta tällä kertaa ei onnistunut, siitä piti meidän vauva huolen..
Ymmärrän kyllä, että varmasti juuri nyt kun sinulla muutenkin pyörii pojan suhteen asioita päässä ja mieli on maassa, niin olisi toki ollut piristävää tulla edes jollain tavalla muistetuksi. Kotiäitinä olen muutenkin huomannut, kuinka tärkeää on saada erityisesti puolisolta positiivista palautetta ihan mistä vaan. Työelämässä sitä palautetta saa, mutta kotitöistä ei kukaan juurikaan kiittele... Sitä miehet eivät aina oikein tajua. Kuten eivät sitäkään, että kaikilla äideillä taitaa silloin tällöin olla riittämättömyyden ja huonommuuden tunteita.. Joskus on vaan tärkeää kuulla, että "Olet todella hyvä äiti".
Kaikesta huolimatta toivotan sinulle oikein hyvää äitienpäivää ja hei, Sinä olet todella hyvä äiti!!!
Oi tuo kuulosti ihan kuin olisit minun elämästäni kirjoittanut. Meillä myöskään mies ei koskaan muista/huomioi mitään merkkipäiviä saati sitten kukkia ostaisi.Yhdessä ollaan oltu kohta 11 vuotta ja meillä on 3-v kaksoset. Olen myöskin tottunut jo tähän että ei juuri kiitosta tule tai muistamisia.Itse huomioin häntä hänen merkkipäivinään. Eikä siis tarvita välttämättä mitään lahjoja pelkkä halaus ja tieto siitä että on toiselle muutakin kuin itsestäänselvyys riittäisi. Eli ymmärrän tunteesi todellä hyvin.
VastaaPoistaHyvää Äitienpäivän iltaa.
vakkarilukijasi Heidi
Voi kun tuli paha mieli sinun puolestasi:(
VastaaPoistaMeillä mies muistaa minua merkkipäivänä, mutta monella ystävälläni on sama juttu kuin sinulla. Kuulemma vihjailut ei auta ja joka merkkipäivä on sama juttu. Monella ystäväni miehellä tuo tapa on kotona opittu. Mies ei osaa juhlia merkkipäivää kun ei ole sen juhlimista koskaan nähnyt. Voisiko teillä olla sama juttu?
Entäs jos seuraavana merkkipäivänä viet miehen kauppaan ja sanot "nyt haet minulle yllärin" Auttaisko?
Oikein hyvää äitienpäivää sinulle:) Jos voisin, niin lähettäisin palasen omaa kakkuani ja yhden kauniin ruusun.
Olet tosi rohkea,kun otit asian puheeksi!
VastaaPoistaSe lohdutti minua,kohtalotoveria,en olekaan ainoa...
Etukäteen jo harmittaa,kun töissä huomenna töissä kysellään,että mites teillä äitienpäivä,eipä ole paljon kertomista :(
-johanna
Ei meilläkään mies anna äitienpäivänä lahjoja. Enhän minä sen äiti ole;)
VastaaPoistaMutta lahjasta se käy, kun mies ulkoilee lasten kanssa että saan rauhassa nukkua tai hillua blogistaniassa.
Mieheni ei ole kukkien antaja-tyyppiä. Edellinen mieheni oli. Ei se exää paremmaksi ihmiseksi tehnyt se kukkakimppu, eikä meidän suhdettamme pelastanut, vaikka kukkia tuli useinkin.
Nykyinen mieheni taas on hyvin paljon arjessa läsnä, hoitaa lapset ja kodin kanssani tasan, saan ostaa mitä haluan itselleni tai lapsillemme, mistään ei tarvitse tehdä tiliä. Hän antaa "ruusut" joka päivä olemalla mahtava kumppani ja isä. Siksi en muita kukkia tarvitse.
Meillä mies ei muistaisi, jos ei olisi jo oppinut että paras olisi muistaa. ;) (MInä kun olen aika hyvä tekemään asioista numeron.)
VastaaPoistaMies ei tee muistamattomuuttaan ilkeyttään tai välinpitämättömyyttään. Ei vaan ole tottunut. Jouluna ja syntymäpäivänäkin lähinnä muistaa rahalla tai lahjakortilla, ei koskaan millään henkilökohtaisella. Sellaista se vaan on.
Tänä vuonna yllätti, oli käynyt ostamassa tuijan. Siis puun. Jep. Me asutaan kerrostalossa, mutta sen voi kuulemma istuttaa ensin ämpäriin ja sitten istuttaa pihaan kun saadaan oma talo valmiiksi. Tämä on sydäntä hellyyttävin lahja mitä olen meieheltä ikinä olen saanut.
En odota kuuta taivaalta, en kynttiläillallista hienossa ravintolassa. Odotan pientä kaunista elettä, jotain että huomaan hänen ajatelleen minua. Nähneen vaivaa. Halun piristää ja ilahduttaa.
VastaaPoistaRAKASTAN kukkia. En saa niitä häneltä koskaan.
Miehelläni ollut TOOOODELLA hyvä esimerkki. Hänen isäpuolensa on TOOOOSI hyvä hemmottelemaan naisia. Hän onkin se yleensä joka muistaa minua joka vuosi NAISENA.
Anopille antaa hajuvesiä, tuo niitä työmatkoilta, ostaa kukkia, laittaa ruokaa, leipoo. Ostaa kauniita alusvaatteita, laukkuja.
Vie ulos syömään.
En tarvitse noin hienoa ja kallista. Mutta edes sitä jotain pientä.
OIKEASTI, jos mies olisi laittanut vaikka jogurttia paahtoleivällä mulle aamulla valmiiksi pienen kukan kanssa, olisin ollut tosi onnellinen.
Olen vaatimaton.
Mutta tarvitset huomiota naisena. Jokainen nainen tarvitsee.
Ja NYT jos koskaan.
Mun mieli sen verta maassa...
Olisi voinut olla minun kirjoitukseni.
VastaaPoistaTämän illan vielä kruunaa kun saan hoitaa lasten iltatoimet yksin kun mies on harrastuksissa.
Me ei muisteta toisiamme kuin synttäreinä ja jouluna tai sitten juttu menee kuten tänäkin aamuna eli Björn oli täysin unohtanut, että on äitienpäivä ja kun tälle siitä mainitsin (muistin itsekin vasta silloin, kun viikkasin pyykkiä ikkunan edessä ja näin ulkona kukkakaupasta palaavan naapurin miehen ja lapsen), niin kyllä tämä kävi Joaksen kanssa hakemassa kukkia + kakkua. Mm. vuosipäivätkin sujuu siten, että noin viikko päivämäärän jälkeen mä sanon Björnille, että oho, menikö se jo. Hääpäivän kanssa (sitten joskus) tulee varmaan olemaan sama juttu. Mutta ei harmita, koska molemmat ollaan tälläisia.
VastaaPoistaMutta harmillinen tilanne teillä, kiukuttaa oikein sun puolesta. Kyllä sitä odottaa toiselta silti edes jonkinlaista arvostusta ja mekin kyllä muistetaan toisiamme pikkyllätyksillä ympäri vuotta ja jotenkin ne spontaanit huomionosoitukset on mulle arvokkaampia, kuin viralliset juhlistamispäivät, joiden muistamisesta tulee vain stressiä.
Hyvää äitienpäivää, Anrinko!
Spontaani muistaminen onkin sitä parasta! Sellaisesta en osaa edes unelmoida. En enää.
VastaaPoistaSeurustellessa oli sellainen että muisti ja ilahdutti.
Kai mä sit vaan en ole sen arvoinen enää...siltä se saa mut tuntemaan.
Ja niin se vaan on. JOS toiselle tulee jostain toiminnasta aina paha mieli, pitäisi se toimintapa muuttaa, koska satuttaa sillä toista.
Eihän se haittaa jos molemmille ihan sama muistaako merkkipäiviä. Silloin se on niin ok!
Toisen huomioiminen tavalla mikä ilahduttaa toista on tärkeää! Jos se pyykkäys ja imurointi tekee toisen iloikseksi, niin sitten olkoo se SE juttu.
Minä kaipaan huomiota naisena, minuna, ajatuksia, hetken keskittymistä minuun.
Ei se ole liikaa pyydetty, minusta ainakaan.
En minäkään saa mieheltäni äitienpäivänä mitään, minä kun en kuulemma ole hänen äiti. Taitaa olla perinyt kotoaan mallin, siellä kun ei edes lastenlapsille joululahjoja laiteta :(
VastaaPoistaPiti vielä sanoa ettei muista äitiäänkään.
VastaaPoistaOltiin anopin luona (hän ei ollut kotona) Veljensä näytti ostamansa UPEAN sisustuskirjan. Kysyi minulta mielipidettä että osuiko oikeaan. Melkein itkin. Niin täydellinen lahja, oikein ajatuksella ITSE valittu ja löydetty. Ja kyseessä vain 20v poika. Oli tilannut kauniin kukkakimpunkin.
Mieheni totesi, ei hänen tarvitse muistaa, kun veli teki sen jo.
ÖÖÖÖ?????
No, sainhan mä onneksi äitienpäivätoivotuksen sunnuntai aamuna, mieheni toiselta VELJELTÄ. Eikä hän todellakaan ole äitini, tai lasteni isä. Silti halusi onnitella minua. =) Kultainen oli!
Tuli paha mieli sinun puolesta:( Varmasti kirjoitus antaa ajattelemisen aihetta monelle lukijalle, olit rohkea kun otit asian esille, lähetän sulle sylillisen täältä kukkia:)ja hyvää äitienpäivää, kyllä naisen pitää tuntea olevansa nainen ja häntä on välillä huomioitava pienillä hemmotteluilla olen sitä mieltä.
VastaaPoistaMeilläkin on lapset pieniä (1,5v ja 3v), he ei viel tällästä päivää ymmärrä. Mies aamulla toivotta hyvää äitienpäivää, mutta niin sain itse vaipat vaihtaa ja puurot keittää. Mitään spesiaalia en äitienpäivänä ole saanut. Omaa äitiä ja äidinäitiä olen aina muistanut, se on jo lapsesta asti ollut niin. Miehen perheessä on niin eri tavalla näitä juhlia juhlittu niin tähän "Äitienpäivättömyyteen" olen jo tottunut.
VastaaPoistaKurjalta tuntuu kuitenkin, jos ei mitään juhlistettaisi, synttärit sentään muistaa ja tykkää lahjoa :)
Ihanaa, että otit asian puheeksi. Myös minulla on ollut tänään mieli maassa ja moneen kertaaan manannut, että voitas koko äitienpäivät lopettaa.
VastaaPoistaMeillä oli lapsuudenkodissa tapana, että iskän kanssa tehtiin äidille kahvit, leivät ja leivokset aamulla sänkyyn. Annettiin lahjat ja kortit, syötiin kaikki sängyssä ja loikoiltiin. Tämän olisin tahtonut kokea myös itse äitinä, mutta ei... Koko maku äitienpäivästä meni jo edellisiltana, kun mies sanoi mulle, että hän menee sitten heti aikasin aamusta hommiin, että ei kai mua haittaa jos hän ei laita aamupalaa. Sanoin ihan suoraan, että kyllä haittaa! No, hän sitten heräs aamulla, laittoi mulle viinirypäleitä ja pisti lapset tuomaan ne mulle sänkyyn. Tytöt oli tehny korit MUMMILASSA. Mies anto pusun, toivotti hyvät äitienpäivät ja vippas mun syliin rahaa, että voin ostaa mitä haluan. Tähän asti vielä ihan ok, vaikka paremminkin olis voinut mennä.
Mies oli aamun pihahommissa ja 11 aikaan sanoin, että mennään sitten kuopuksen päikkäreiden jälkeen minun ja hänen äitejä onnittelemaan. Tähän mies, että ei hän kyllä ehdi, että jos minä kävelisin lasten kanssa mummilaan. Jaa, vesisateessa kolmen lapsen ja ruusupuskan kanssa vai?? MOnta kilometriä. Tästä saatiin sitten kunnon riita aikaiseksi ja minä parkua völläsin koko päivän (jep, osasyynä kuukatisten alkaminen 2vuoden tauon jälkeen jälkivuotoa lukuunottamatta).
Teen joka vuosi sen virheen, että odotan äitienpäivänä saavani extrahuomiota ja tunnustusta siitä, miten hyvä äiti olen. Nyt päätin etten moista odota, kun ei sitä kiitosta ikinä heru. Tiedän etten ole mieheni äiti, mutta edes kerran vuodessa olisi kiva saada arvostusta siitä, miten hyvä äiti olen meidän lapsille.
En vähättele sua ja muita, jotka ovat samassa tilanteessa kanssasi, mutta nyt itse huomaa miten onnekas on. Meillä myös mies huomioi äitienpäivän. Huomioi myös muulloin... toi eräänä päivänä gerberan, koska muisti minun puhuneeni jotain siitä kukasta. Ihana mies minulla :)
VastaaPoista-Saara-
Rohkaisisin sinua miettimään huomioiko miehesi sinua kuitenkin arjessa? Ei noilla juhlapäivämuistamisillakaan ole loppujen lopuksi hirveästi merkitystä jos arjessa toista ei ollenkaan arvosteta. Jos miehesi arvostaa sinua ja arkenne toimii ja olet tyytyväinen, niin osta itse itsellesi äitienpäivälahjat! Tsemppiä!
VastaaPoistaKyllä niillä on merkitystä, minulle. Mulle joka päivä on arkea. Tarvitsen pientä juhlaa arjesta, en suurta, mutta pientä.
VastaaPoistaMinä en jaksa jos elämä on yhdessä vain siivoamista, pyykkäämistä ja kaupassa käymistä. (Mikä yhdessä helvettiä.)
Käymme ehkä kerran vuodessa leffassa kahdestaan. Emme tee mitään kahdestaan, koskaan.
Jos ei koskaan ole juhlaa (ellen sitä ITSE järjestä) niin sitä väsyy. Meidän arki ei ole mitään ruusuista, varsinkaan nyt. Liikaa huolia.
PIENI ele riittää.
Vaikka se olisi pusu ja suklaasuukko käteen, sekin olisi jotain. =)
Olen tosi pahoillani puolestasi.
VastaaPoistaJa alkoi hävettämään,kun rutkutin tänään miehelle jotain niin tyhmää,nyt kun on vertailukohde,tuollainen.
Minua muistettiin ja muistetaan,kun jotain on,ja välillä silloinkin,kun ei mitään erityistä ole.
Ajattelen itsekin,että lastenhan se ensisijainen tehtävä toki on muistaa äitiä äitienpäivänä,mutta ajattelen myös niin,että mies voisi osoittaa kunnioituksensa lastensa äitiä kohtaan jollain tapaa.Että hän niin suuren työn tekee lastensa hyväksi,yhteisten lasten hyväksi.
Ja nyt kun meillä lapset ovat niin pieniä,etteivät oma-aloitteisesti osaa,jätän kyllä siinä vähän miehelle vastuuta.
Oletko aivan suoraan asioista puhunut?Mitä ihmettä hän on sanonut jos olet? En voi ymmärtää..Ja tarkoitatko ettei milloinkaan muista, ei esim. synttärinäsikään? Vai koskeeko tämä vain äitienpäivää?
Iso hali sulle ja Oikein hyvää äitienpäivän iltaa!
No, 30v kun täytin, mies lupasi että jotain spesiaalia tehdään kahdestaan. Sanoin että EI vain leffaan. No, leffa se oli, minkä itse sit valitsin, koska meinasi toimintapätkää viedä mut katsomaan. =(
VastaaPoistaEi edes ravintolaan menty.
Niin ja lahjaksi sain blenderin, mitä tarvitsin. Mutta mulla oli ollut se sama, ja hän oli vahingossa rikkonut sen. Toi siis tilalle vain uuden.
Ei korttia, ei edes paketoitu. Gigantin pussissa oli tuo.
Herkkuja osti, mutta jätti ne muovikassissa vain keittiönpöydälle, pakastekakunkin, mikä olisi tarvinnut kylmää.
Eli tuossahan sitä muistamista on. =(
Ja mä PUHUN asioista suoraan. En huuda, en räyhää. Kerron tunteistani kyllä TODELLA selvästi. Tänäänkin asiasta kerroin, en itkenyt tai huutanut.
Ei osaa koskaan sanoa siihen mitään.
Olen alkanut ajattelemaan että hänelläkin varmaan Dysfasia. Muuten en ymmärrä sitä ettei hän ymmärrä kun selvästi asioista kerron.
Inhaa! Nosta kissa pöydälle, vaikka nyt tuntuisi naurettavalta ja tylsältä kiukutella tällaisestä asiasta (mikä ei ole naurettavaa), ehkä se vaikuttaisi seuraaviin äitienpäiviin ja muihin juhliin positiivisesti.
VastaaPoistaMun mieheni usein sanoo, että miehet eivät yleensä ymmärrä vihjeitä (edes ilmiselviä) vaan,
että heille pitää suoraan sanoa mitä haluaa ;). Barrikaadeille muistamisen ja hyvien juhlien puolesta! Oikeasti.
- Johe
Tosi kurjaa! :(
VastaaPoistaMut hei sen vielä sanon ettei tuu mitään väärinkäsityksiä,kun näin äsken kirjoitin;
"Ja alkoi hävettämään,kun rutkutin tänään miehelle jotain niin tyhmää,nyt kun on vertailukohde,tuollainen."
Niin siis tarkoitin nimeen omaan TUOHON asiaan liittyvää,siis juurikin tähän äitienpäivään,etten tässä suinkaan mulkoillut miestäsi maanrakoon noin muutoin ;)
Mistäs tietäisin vaikka miten kultainen muuten ehkä olisikin.
Mutta tässä asiassa sietäisi kyllä petrata ja vauhdikkaasti!
Voimia,ja Hyvä että puhut! Kumma sikäli ettei tunnu kai sit auttavan :o.
Tuo muuten voi pitää paikkansa, että miehelläsikin voisi olla jonkinasteinen dysfasia. Meillä on pojalla varmaan joku osa perinnöllistä ja loppu rajusta syntymästä.
VastaaPoistaMutta olen silti samaa mieltä kanssasi. Kun vuodessa on 365 päivää arkea, nii toivoo jotain muuta. Meillä mies teki aamupalan, mutta tekee sen joka sunnuntai. Ne arjessa huomioimiset ovat myös tarpeen, mutta kyllä myös minä kaipaisin muuta. Edes niitä kukkia. Olen sanonut sen suoraan, tuo joskus kukkia. Mies sanoi sen olevan maailman pahinta rahan hukkaan heittoa. No se siitä sitten.
Mielenkiinnolla odotan heinäkuista 10-vuotis hääpäiväämme.
Meillä mies heräsi peräti lasten kans aamulla ja keitti kahvit+tekivät leivät.Esikoinen olisi isän kanssa halunnut käydä ostamassa äidille lahjan,ei varmasti kauppaan.
VastaaPoistaKävimme isovanhempien kanssa syömässä äitienpäivälounaat ja voin vannoa että oli viimeinen kerta,että miehen otan mukaan.
Saa yhtä äkkiä jonku ihme kohtauksen(siis joku asia alkoi ottamaan kupoliin),paineli ulos odottamaan autoon sanoi vain minulle että syö äkkiä ja sitten lähdetään.Isommat lapset jäi mummin ja papan kanssa sinne syömään jäätelöt ja minä painelin vauvan kanssa autoon itku kurkussa.
Ja tämä ei ole ensimmäinen äitienpäivä että on mennyt ketuilleen.Kaikkein eniten harmittaa että ei voinut lasta sinne kauppaan viedä,että se olisi saanut äidille ostaa lahjan,kun se sitä niin odotti.Mummi hommasi lasten puolesta lahjan ja kakun.
Hyvää äitienpäivää sinulle!
T:Minna
Hyvää äitienpäivää Anriko!
VastaaPoistaYmmärrän tuskasi, meillä päivät muistetaan, mutta muuten arjessa ei juuri pahemmin osoita tunteitaan tai huomiotaan juuri mitenkään.
Toisaalta, ymmärtäisin täysin jos kyseessä olisi joku muu "juhla", mutta mun mielestä äitienpäivä on äitienpäivä, silloin lapset muistaa äitiään, ei puolisot.
En vähättele tunteitasi liittyen asiaan, tämä on vai mun mielipide.
Toivottavasti miehesi muistaa Sinua seuraana merkkipäivänä!
No onhan se miehen vähän autettava jos lapset haluaa muistaa. Sen verta pieniä nuo omani vielä on.
VastaaPoistaJa kyllä miehen on kohteliasta muistaa puolisoaan, joka on ÄITI hänen omille lapsilleen. =)
Jo mun mies sanoisi mulle ettei muista mua koska "minä en ole hänen äitinsä" niin menettäisin hermoni kyllä.
Mieheni on kiltti ja arjessa auttaa ja on lapsien kanssa mahtava.
Mutta kyse onkin nyt siitä miltä musta tuntuu. Ja tunteista pitää pystyä puhumaan, oli ne sit "oikeita tai vääriä", silti ne on tunteita ja niiden syyt ja seuraukset tulee selvittää. =)
Ymmärrän sinua. Minullakaan ei ole mennyt aina niin kuin olisi odottanut. Lähetänkin sinulle sylillisen ruusuja Äitienpäivänä!
VastaaPoistaVoi kurjuuksien kurjuus:/. Tosi harmi sun puolesta. Mulle tulee kans herkästi tuollaisesta paha mieli, joten voin vähän kuvitella miltä susta tuntuu... Toisaalta, sulla on tällä hetkellä muitakin murheita, joten paha olo vaan korostuu. Toivon niin että sun mies käsittäis miten kaipaisit pieniä huomion osoituksia. No näistä kommenteista kyllä näkee, että sun mies ei todellakaan ole ainut laatuaan. Ajattelemattomia miehiä on muitakin.
VastaaPoistaMulle on sattunut ihana mies, josta oon kiitollinen joka päivä. Sanon sen kyllä miehellekkin. Mitään ihmeellistä en tänään saanut, mutta heti ekaks halaukset ja onnittelut. Ja yhden kivan DVD:n mitä olin joskus kauan sitten haikaillut. Lasten lahjathan ne pääasia tietenkin on... Nyt Anri reippain mielin uuteen viikkoon!
Tuntuu pahalta puolestasi!
VastaaPoistaMinäkin olen joutunut tekemään töitä muistamisasian kanssa tässä nykyisessä suhteessa.
Minun kotona on muistettu ja juhlittu. Ja exmieheni oli varsin huomaavainen sekä arjessa että varsinkin merkkipäivinä. Tämän nykyisen kotona ei juuri muistettu merkkipäivinä saatika sitten arkena, ja mieshän oli ottanut toimintamallin kotoa.
Ollaan käyty tätä asiaa läpi monesti, sekä asiallisesti että riitelemällä. Vuosien varrella mies on ymmärtänyt, kuinka tärkeää muistaminen minulle on, ja nykyään hänkin huomioi merkkipäivät.
Usein kyllä niin, että minä etukäteen vinkkaan mikä ilahduttaisi. Olisi oikeasti ihana, jos mies itse keksisi menon tai lahjan, mutta kaikkia temppuja ei kai vanha koirakaan opi...
Olenhan minä miettinyt, että onko oikein "vaatia" toiselta jotain sellaista joka ei tule luonnostaan... Sitten taas toisaalta, onko toiseltakaan oikein jättää tekemättä jotain kumppanille merkityksellistä...
Tämä elo on kuitenkin pääasiassa sitä arkea, miksi ei tekisi niistä merkkipäivistä juhlaa, edes pientä?
Lämpöisiä ajatuksia sinulle.
Kuulostaa aika surulliselta :(
VastaaPoistaEri asia olisi jos olisitte erikseen niin sopineet...
Meillä on tapana ostaa aina synttäri- ja isän- ja äitienpäivälahjat. Jouluna sovimme erikseen, että aikuisille ei osteta lahjoja.
Tänä vuonna sain omasta toiveesta (mies kysyi etukäteen) lahjakortin kauneushoitolaan. Minusta lahja on mieheltä osoitus, että arvostaa minua myös lasten äitinä ja sitä työtä mitä perheen eteen teen. Ja sama toisinpäin isänpäivänä.
Jos lohduttaa niin ei minuakaan äitienpäivänä muistettu ja äitini sitten kommentoi kuinka ikävää on kun mies ei muista sinua ja isäsi aina antoi kukkia.
VastaaPoistaSyntymäpäivän kyllä muistaa, joten ei tämä minua suuresti harmita.
Hei Anrinko, olet niin taitava kirjoittamaan, joten miten olisi jos kirjoittaisit miehellesi kirjeen. Jotkut sisäistävät asiat paremmin niin. Ja lukiessaan sanat todella jää mieleen ja ehkä se koskettaisi miestäsi.
VastaaPoistaPaljon voimia sinulle, olet mielestäni aivan ihana äiti, omistaudut lapsillesi täysin. :)
-Sannas-
Sanoin miehelle että voipi lukaista blogistani miltä tuntuu. En tiedä onko lukenut...
VastaaPoistaTällä äidillä vaan alkaa olemaan takki hitusen tyhjä.
Onneksi kesällä tiedossa todellinen ihanuus reissu tytön kanssa kahdestaan. Saan ladata akkujani syksyä varten, kun minun voimiani silloin tarvitaan.
Tästä olen kyllä todella kiitollinen miehelleni että antaa minun matkustaa ja hoitaa poikia sitten kuukauden yksinään.
Meillä ei lahjoilla muisteta aikuisia, ei äitien/isänpäivänä, jouluna, synttärinä tai koskaan. Minä olen sopeutunut tähän vaikka alunperin ehkä muuta toivoin.
VastaaPoistaMieheni kuitenkin muistaa minua antamalla runsain mitoin omaa aikaa kaitsemalla lapsia työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin.
Jos jotain oikein tarvitsen ja haluan siihen myös järjestetään yhteisellä päätöksellä perheessämme rahoitus, vaikka siis kyse ei ole "synttärilahjasta" voin kuitenkin saada haaveilemiani asioita mieheltäni.
Ymmärsiköhän kukaan mitä ajoin takaa....saan lahjoja vaikka en niitä äitienpäiväaamuna paperikääreestä avaakkaan.
Voi Anrinko,en osaa sanoa muuta kuin että tuntuu pahalta puolestasi.Ymmärrän tunteesi!
VastaaPoistaAurinkoa päivääsi!
Voimia sinulle Anri!♥
VastaaPoistaOlet rohkea kun uskallat näin rehellisesti asiasta kirjoittaa.
Kannattaa jutella kunnolla miehesi kanssa,tuskin hän tietent ahtoen haluaa pahoittaa mielesi noin syvästi.
Kyllä sinä nyt tarvitset erityisesti huolenpitoa ja ymmärrystä,kannattaa sekin sanoa suoraan.
Olen muuten aina ihmetellyt sitä miten miesten on niin vaikeaa ostella niitä kukkia,eihän ne tarvitse välttämättä olla leikkokukkia,jokin kesäinen kukka olisi myös hyvä minkä voisi vaikka istuttaa ulos terassille ým.
Totta sekin on että on ärsyttävää aina olla se joka keksii lomalle tekemiset ym. arjesta poikkeavat puuhastelut perheelle,kun mies ei vaivaudu.Mutta eihän kukaan ole täydellinen kaikessa....
Iloisempaa mieltä sinulle tulevaan viikkoon!:o)
Anrinko. Voimia sinulle ♥ Ja kiitos rohkeudesta puhua asiasta -ei varmasti ole aina helppoa sanoa julkisesti negatiivisia asioita. Etkä ole tilanteessa yksin, tämänkään kommenttilootan perusteella. Kyllä jokainen äiti (ja jokainen muukin nainen) ansaitsee edes joskus erityistä kiitosta ja huomiota.
VastaaPoistaJoskus tuntuu, että osalta miehistä uupuu ns. sensitivity chip. Ei se tee heistä huonompia ihmisiä. Mutta kun uupuu niin uupuu.
Ollut helpottavaa kun kirjoitin tästä. Miehenikin on vähän tajunnut. Sanoi tuntevansa itsensä aivan "shit headiksi". Lähetti pahoittelukortin. Haluaa korjata pahan oloni ja yrittää jatkossa muistaa. Näkee sitten miten on jatkossa, että muistaako.
VastaaPoistaMutta minusta asioista pitää puhua, ei huutaa ja räyhätä. Meillä ei koskaan huudeta ja tapella. En pidä siitä ja mieheni vielä vähemmän.
Ja blogissani haluan keskustella elämästä, kaikessa kauneudessaan ja rumuudessaan. En osaisi pitää vain "elämä on ihanaa" blogia ja näyttää vain sitä ihanaa ja kaunista. Koska arki on arkea.
Blogini on elämääni. Ei kaikkea kokonaisuudessaan, mutta viipale päältä.
Siksi käsittelen sitä rumaakin puolta. Ja tän keskustelun perusteella on hyväkin niin.
KIITOS kaikille jotka osallistui keskusteluun. Ollut lohduttavaa lukea kommentteja.
Vähän myöhässä huomasin kirjoituksesi, mutta onneksi keskusteluyhteys miehesi kanssa on nyt auennut?
VastaaPoistaEi asia ole meilläkään aina ihan helposti mennyt, ei ole pitkääkään aika kun asiasta viimeksi keskusteltiin oikein pidemmän kautta. Miehille muiden huomioiminen on hyvin harvoin sisäsyntyistä, mutta kyllä parisuhteessa on opittava ottamaan huomioon toisen tunteet ja toista ilahduttavat asiat. Jos toiselle tuollainen pieni muistaminen on tärkeää, niin silloin mies voi vähintäänkin laittaa puhelimeen muistutuksen. Ei sen nyt oikeasti pitäisi kenellekään niin vaikeaa olla.
Iso rutistus ja toivotaan, että miehesi on nyt oikeasti ottanut tästä opikseen.
Kyyneleet tuli silmiin, vaikka usein ei niin tapahdu! Paitsi silloin kun tunnen itse vääryyttä tai luen toisten kohdanneen sitä! Toivottavasti huomenna paistaa aurinko! :D
VastaaPoistaKiitos! Laitoin mieheni lukemaan sekä tekstisi että kommentoinnit. Taisimme kumpikin ymmärtää jotakin toisistamme.
VastaaPoistaJohanna
Meillä mies on pellolla äitienpäivänä, saan huolehtia omasta äidistäni ja anopista, lapset onneksi muistaa minutkin.
VastaaPoistaToi sentään ruusukimpun loppupäivästä. Syntymäpäiväni on päivää ennen tyttären synttäriä, silloin me vaan siivotaan ja leivotaan seuraavaa päivää varten, ei juhlita minun syntymäpäivääni. Hääpäivänä mies on taas peltotöissä ja jos on oikein huono tuuri, niin peltotarkastaja tulee silloin meille. Ei siis juhlita hääpäivääkään. Jouluna ei osteta mitään aikuisille. Joten tiedän tarkalleen, miltä sinusta tuntuu :(
Minun isäni muistaa äitiäni aina näinä päivinä ja olisi ollut kiva, jos itsekin olisin saanut kokea sen.