Monissa blogeissa on tullut vastaan ikävää luokittelua.
Erityisesti negatiivista kommenttia saavat "pinnalliset" blogit.
Mutta mikä sitten on pinnallista?
Onko se pinnallista jos bloggaa ostoksistaan;
aina vain kuvia kivoista jutuista mitä ostaa?
Entä onko se pinnallista jos blogi kertaa muodista ja pävittäisistä asuista?
Tai jos blogi on täynnä kauneus/hiusvinkkejä tuotteineen?
Minusta näistä yksikään ei ole pinnallinen blogi.
Tai no, jos blogi on pinnallinen, niin IHMINEN ei silti välttämättä ole.
Yleensähän blogit ovat vain PINTAA, siis pieni osa ihmisen kiinnostuksista omassa elämässään.
Blogeissa kun puhutaan ja kuvataan yleensä vain muutamasta aiheesta.
Raapaistaan pinnalta jotakin.
Ehkä se on sitä "pinnallista".
Mutta sanana pinnallinen ihminen on kuitenkin jotain ihan muuta.
Tuskin meistä kukaan tuntee TODELLA sen IHMISEN joka blogin takana on.
Miten kukaan voi päätellä mitään kenestäkään ihmisestä yhden blogin verukkeella?
Varsinkin jos blogi käsittelee esim. shoppailua.
Itse en ole paljoa negatiivisuutta täällä kohdannut.
Ehkä syynä on se että blogini on kaikkea.
Se on minä, iloineni ja suruineni, ostoksineen ja ajatuksineen päivineen.
Se on mun avoin päiväkirja.
Mutta ei kuitenkaan koko mun elämäni.
Se että millaisen kuvan musta joku tän perusteella saa voipi olla aivan oikea,
tai sitten vain pintaraapaisu.
Pointtini tässä jutussa on se, että anonyymit jotka ilkeilee monissa blogeissa,
voisi katsoa peiliin ja laittaa sormet pois näppäimistöltä.
Minä tai sinä, ei tunneta ihmisten motiiveja tai syitä moniin asioihin.
Miksi siis sörkkiä ja tehdä päätelmiä asioista, joista ei ole OIKEASTI todellista tuntemusta?
Vai saako ilkeilijät siitä päivän kiksinsä?
Blogeissahan voisi vaikka kuvata ja kertoa viikon pölypalleroista.
Tai mä voisin kuvata päivän finnit.
Jos pitää finniblogia, niin onko se ihminen pelkästään "finni"?
Ei, ei ole.
Se on vaan yksi blogi, yksi osa-alue siitä kirjoittajasta,
jonka oikeasta elämästä me ei tiedetä mitään.
Nyt jatkan lauantain siivousta ja kipeän tyttäreni hoitamista.
Lauantaita!
Ei minunkaan blogiini ole ikäviä kommentteja vielä tulvinut - sitä odotellessa. ;)
VastaaPoistaPinnallisuutta täälläkin. :D
Olipa hyvin kirjoitettu ja täyttä asiaa. Se on ikävää että tullaan anonyyminä haukkumaan tuntematta kuitenkaan ihmistä oikeasti. Itse olen muutamassa blogissa tähän törmännyt. Suurimmaksi osaksi seuraan kuitenkin vain ompeluaiheisia blogeja, niissä harvemmin tulee ilkeilyä vastaan.
VastaaPoistaMua hetkauttaa paljon enemmän jos joku tuttuni alkaa avautumaan mulle siitä, millainen olen. Muuten kuittaan ihan omaan arvoonsa. Kyllähän sitä maailmassa riittää ihmisiä, joita ei jollain osa-alueella voi miellyttää. Kaupan kassalla tämän oppii hyvin: Kun ensimmäinen ihminen kitisee, että mikset sä voi koskaan hymyillä niin seuraava vikuu, että miksi sä hymyilet liikaa? Kyseessähän sielläkin on noin minuutin mittainenkohtaaminen, että ei kai siinä ehdi hirveesti tutustua. Jos kuitenkin on siinä kassalla ollut asiallinen ja ystävällinen, niin ei voi muuta kuin antaa mennä sen palautteen ohi. 2,5 vuotta, jonka istuin CM:n kassalla, kerran yksi pikkuinen mummo sai mut itketettyä. Mutta se johtui kovasti siitä, että olin nukkunut edellisenä yönä pari tuntia kun vatvoin muita asioita. Ajatella, silloinkin oli muuta elämää kuin sanoa 2,50 ja oliko plussakorttia?
VastaaPoistaSamalla tavalla täälläkin blogistit on kohdattavissa, eikä mihinkään karkuun niitä hyökkäyksiä pääse. Sitten vain antaa mennä ne ohi, aina se ei varmasti onnistu, samoin kuin itsekin siellä kassalla tuli paha mieli joistain asioista.
Muistan, kun joku kirjoitti mun blogissa, että miksi lapsilla on sandaalien kanssa sukat - hirveä tyylivirhe! Ensiksikin ihan älyttömän kulunut juttu tuo sandaalit+sukat ja sitten toisaalta tuli mieleen, että on lukijalla hieman vikaa päässä, jos luulee, että mä oikeasti mietin kotona, että ollaanko nyt tosi tyylikkäitä ja voiko näissä vaatteissa mennä ulos. Ei ehditä siinä hommassa miettimään sukkia sandaaleissa, kun on yleensä hirvee tohina eteisessä ja pääasia kuitenkin se ulos pääsy.
Että huoh.
Hyvin kirjoitettu ja täyttä asiaa! Onko niin, että omaa pahaa oloa on helppo vaan purkaa ilkeilemällä nimettömänä - niin tai oikeasti nimettömänä kukaan ei voi ilkeillä, kaikki on jäljitettävissä. Kurja lieveilmiö, joka on monia ihania blogeja laittanut suljetuiksi.
VastaaPoistataitaa se olla vaan niin että vaatteet ja ostaminen on sitä itseään. pintaa. pinnallisuutta.
VastaaPoistaOnhan vaatteet sitä pintaa, pinnallisuutta, mutta blogeissa joissa tullut "paskaa niskaan" on hyökätty ihmistä vastaan. Ei ihminen ole pinnallinen jos blogi on ns. pinnallinen. On heillä muutakin elämää kuin vain ne vaatteet joita kuvailee ja joista kirjoittaa.
VastaaPoistaMiten KUKAAN voi ajatella että vaateblogisti tai yleensä nämä ns. pinnallisten blogien kirjoittajat, olisi VAIN ja ainoastaan sitä mitä blogissa on?
Tuota en tajua...
Minusta on ikävää että anonyymit tulevat näppäilemään ilkeyksiään. Tuntuu tosi kurjalta. Minusta on ainakin ilo lukea mm. toisten ihanista ostoksista ja uusista jutuista. Olen niin iloinen voidessani lukea niistä. Ihanaa että me kirjoittelemme toistemme iloksi sellaista mikä ilahduttaa itseään ja muita, älkää pilatko sitä.
VastaaPoistaTää oli mahtava kirjoitus. Monesti tätä samaa asiaa miettinyt.
VastaaPoistaItselleni on sattunut myös niitä anonyymi kirjoittajia ja toki se on hiukan sattunut ja ärsyttänyt.
Jos kuvaan blogiini suurimmaksi osaksi vain kirppislöytöjä jotka toki ovat sitten niitä retroja/vanhoja juttuja, niin eikai se sano sitä etteikö pojillani olisi uusiakin tavaroita ja vaatteita. :(
Kaikella kunnioituksella, eihan sille voi mitaan, etta joskus tuo kaikenlainen tavaranpalvonta kylla tuntuu hyvin pinnalliselta. Jos ihminen on kovin keskittynyt pinnallisiin juttuihin, niin kai se myos hanen persoonastaan kertoo jotain, vai mita? Silloin pinnalliset jutut ovat sellaisessa tarkeysasemassa, jossa ne eivat monilla muilla ihmisilla ole. Kun avaa blogin maailmalle, niin kaikenlaista palautetta saa odottaa. Ja kylla minusta toisaalta nykymaailmassa, jossa ostaminen ja kuluttaminen ovat kestamattomalla tasolla, saa myos kritisoida tata tavaramaailmaa ja sen yllapitajia.
VastaaPoistaSe ei kuitenkaan poista sita, etta monet naista blogeista ovat viihdyttavia ja esteettisesti kauniita!
Mutta miksi se on aina ANONYYMIT jotka näitä mielipiteitä jakelee? Miksei voi olla sit selkeästi omalla tunnuksellaan tai nimimerkillään? Se on yksi asia mitä mä ihmettelen.
VastaaPoistaSaa kritisoida, mutta tekisi sen sit avoimesti. =)
Suomalaiset yleensä vain ovat sit kateellisia. Siis että anonyymit sanoo ilkeyksiä, mutta saattavat ne kauniit kommentit jättää kokonaan väliin. SE tuntuu pahalta, siis muiden puolesta. (Itse en näistä ole VIELÄ kärsinyt.)
Jos sanoo rumaa, pitää myös sanoa kaunista. Miksi haluta loukata muita ja tuoda pahaa mieltä? Kun useimmat blogistit tekee juuri sitä päinvastaista, eli yrittävät ilahduttaa itseään ja muita kauneilla kuvilla ja jutuilla.
Miten se muuttaisi asiaa jos negatiivinen kommentointi tehtaisiin nimimerkin takaa? Pitaisiko kaikki positiivinen kommentointi myos tehda nimimerkin takaa? Ymmarran kylla etta kovin henkiloon meneva negatiivinen palaute on ikavaa ja epatoivottavaa, ja sellaista pitaisi kaikkien valttaa, tehdaan se nimierkin takaa tai ilman. Mutta mina ainakin yritan jattaa itsestani mahdollisimman vahan tunnisteita mihinkaan nettimaailmassa - monessa mielessa se on kasittaakseni jopa suositeltavaa.
VastaaPoistaOletko sina muuten pitanyt itse negatiivisena kmmentointia, jossa on kyseenalaistettu esimeriksi joissain blogeissa se, tarvitsevatko lapset todella 50 paria kesahousuja?
Piti vielä kommentoida tuota "keskittynyt kovin pinnallisiin asioihin". Siis miten lukija tietää että blogin pitäjä on erityisen keskittynyt VAIN siihen mistä blogia pitää??? Se saattaa olla hänelle vain tapa käsitellä stressia, harrastus. Saattaa olla että hänelle ei mene kuin HETKI siihen kuvaamiseen ja juttuun. Hän ei välttämättä katso ollenkaan telkkaria. Onko sit se lukija joka katsoo telkkaria pari tuntia päivässä erityisen SOHVAPERUNA? Vain erityisen kiinnostunut telkkarista? Siis jos tolta kantilta asiaa ajatellaan?
VastaaPoistaMe lukijat ei tiedetä mitään sen ihmisen kokonaiselämästä eikä edes aikapanostuksesta kirjoittamaansa juttuun. =)
Se on mun pointtini näissä ilkeyksissä.
On myos aika yksinkertaistavaa laittaa kaikki negatiivissavyinen kommentointi kateuden piikkiin. Mutta tassa kai lahestytaan asiaa niin kahdesta eri nakokulmasta, etta kumpikaan puoli ei nae selkeasti vastapuolen nakokantaa. On ihmisia, jotka ihan oikeasti eivat haluaisi esimerkiksi sellaista elamantapaa jota joissain lastenvaateblogeissa yllapidetaan. On ihmisia, jotka oieasti pitavat siina nakyvia piirteita eettisesti arveluttavina. Ei kyse aina ole suinkaan kateudesta.
VastaaPoistaSuomalaiset on kateellisia, se on ihan todettu juttu. =)
VastaaPoistaJärkevästi voi todeta sen että tarviiko joku 50 paria kenkiä? Mut sen voi sanoa myös rumasti.
En mä todellakaan koe kaikkea tuollaista kommentointia ilkeänä. Siksi siis sanoinkin etten ole kokenut oikeastaan ilkeyksiä omalla kohdallani. Mielipide on aina eriasia kuin ilkeyksien jakeleminen! Siitä mä puhun. =)
Olen nähnyt TODELLA ikävää juttua joissakin blogeissa. Sitä en ymmärrä miksi sellaista tarvii tehdä?
Miksi sellaiset ihmiset liikkuu blogeissa, kommentoi niin jos niin paljon IHNHOAVAT kaikkea sitä mistä blogisti kertoo? Miksi niitä blogeja tarvitsee lukea aina uudestaan ja uudestaan? Kun voi siirtyä sellaisiin mitkä vastaa omaa elämännäkemystä. Siis saako ne siitä jotain kiksejä?
En nyt puhu teistä kahdesta anonyymistä. =) Vaan YLEENSÄ ilkeilijöistä.
No, jos multa kysytaan, niin henkilo joka katsoo kaksikin tuntia telkkaria paivassa on seka sohvaperuna etta erityisen kiinnostunut telkkarista :-). En ehka ihan ymmartanyt kysymysta. Eihan kukaan tietysti tunne ihmista blogin takana ja kaikkia hanen monituisia bloginulkoisia intressejaan. Blogia ja sen pitajaa voi tietysti kommentoida vain sen pohjalta mita pitaja blogissaan kirjoittaa. Se on yksinkertaistava kuva ihmisesta, mutta ainoa joka lukijalla on mahdollisuus saada. Siksi kannattaakin ehka miettia tarkkaan , millaista kuvaa itsestaan ja elamastaan haluaa blogissaan antaa. Jos ei halua vaikuttaa pinnaliselta, niin kannattaa kirjoittaa asioista jotka eivat ole ainostaan sielta elaman pinnalliselta puolelta. Ja jos paattaa kirjoittaa kuteista ja tavaroista, voi odottaa tulevansa arvotetuksi silta pohjalta. Epareilua? Ehka. Vaistamatonta? Kylla.
VastaaPoistaKuten sanottu, monet naista blogeista - kuten tama - ovat visuaalisesti tosi kivoja. Siksi kai niita kay katsomassa. Ehka se avaa myos ovea sellaiseen maailmaan ja sellaisiin intresseihin, joita ei itse ela. Ja ehka kulutuskriittisena ihmisena ainakin itse haluan nahda sita toista puolta maailmasta :-). Se on ilmiona kiinnostava.
VastaaPoistaSe joka katsoo telkkaria paria tuntia joka päivä, on normi suomalainen. Mutta se ei tarkoita että hänen ainoa kiinnostus on TV, kuten ei bloggaajallakaan ole ainut kiinnostus se mistä kirjoittaa.
VastaaPoistaEhkä esimerkki oli huono ja huonosti kirjoitettu...mutta tarkoitin sitä että jos on vain yksi asia mistä blogia kirjoittaa, ei häntä voi arvostella TÄYSIN ja vain AINOASTAAN sen perusteella. Ei siitä yhdestä puolesta voi tehdä kokonaiskuvaa kirjoittajasta. Ja MIKSI se kuva yleensä pitää tehdä? Sama kuin arvostelisi lehden toimittajaa että hänen elämänsä on vain ja ainostaa se lehti ja ne jutut on vain se mitä se ihminen on.
Ymmärtääköhän kukaan mitä ajan takaa?
Bloggarit on tavallaan lehtien "toimittajia". Tosielämän sellaisen.
No, se tästä asiasta. Paremmin en osaa asiaa selittää.
Niin. Ehka tyydymme olemaan naista asioista vain eri mielta, tai katselemaan niita hyvin erilaisista nakokulmista. Minusta bloggarin vertaaminen lehden toimittajaan ei toimi. Esimerkiksi sina olet tuonut tassa blogissa itsesi, lapsesi, perheesi ja kotisi, tunnistettavine kuvineen paivineen framille. Se on valintana minusta ihan okei, mutta silloin myos palaute saattaa olla enemman henkiloon menevaa, ihan vain formaatista johtuen. Lehtien toimittajat eivat nain toimi. Heidan kirjoittamisensa lahtokohta ei kategorisesti ole oma elama, omat intressit, omat lapset, omat tekemiset jne. Huomaatko eron?
VastaaPoistaOlen ehkä jäävi kommentoimaan tätä asiaa kun itse olen joutunut aika ison hyökkäyksen kohteeksi. Tai ehkä se tekeekin minusta juuri oikean henkilön kommentoimaan?
VastaaPoistaMuutama asia minun mielestäni kannattaisi nostaa tapetille.
1. Kuinka moni asiattomista kommentoijista sanoisi saman kommentin päin naamaa? Varmasti osa mutta en usko että läheskään kaikki. Itse pyrin elämään niin että käyttäydyn netissä aivan kuten "livenäkin". Minusta on hieman erikoista sanoa etä kun on blogin perustanut pitää ottaa vastaan myös kaikki mahdollinen palaute. Minun mielestäni on käytöstapojen puutetta jos kommentoi asiattomasti, tapahtui se sitten livenä tai netissä. Eri asia on rakentava palaute tai asiallinen kysyminen. En ymmärä miksi pitää sanoa mitään jos ei ole kuin pahaa sanottavaa, en itse ainakaan saa mitään nautintoa toisen ihmisen mielen pahoittamisesta.
Toiseksi olen todella kummastellut sitä että moni tuntuu luulevan että blogi on koko elämä. Minusta se on täysin absurdi ajatus. Vaikka joku haluaisikin tunkea koko elämänsä blogiin, se on mahdotonta. En oikeasti usko että kukaan edes niin ajattelee, epäilen että se on vain keino ja tekosyy antaa oikeutus yleistyksille sekä asiattomuuksille.
Moni blogi saattaa yhden tai kahden bloggauksen perusteella tuntua materialistiselle, pinnalliselle, tylsälle tai romanttiselle. Mutta yhtä moni blogi voi olla kaikkea näitä. Kun minua vastaan hyökättiin oli valitettavan moni lukenut vain yhden postauksen (jep, ne pipot) tai valikoiden muutaman. Kuitenkin blogini on täynnä erilaisia juttuja. Käsitöitä, kirppareita, ostoksia, elämää, iloa ja surua. Eikä sinne tosiaan kaikki mahdu. Sinne mahtuu tasan ne jutut jotka juuri sillä hetkellä tuntuvat siltä että haluan niistä blogata. Vaikka on valinnut harrastuksekseen bloggauksen, ei se tarkoita että koko elämä pitäisi levittää nettiin. Ja mielestäni on hyvin naivistinen ajatus että lukijalla olisi jonkinlainen oikeus sitä vaatia tai kritisoida blogia tai sen kirjoittajaa siitä millainen blogi on. Se toimii monessa elämän eri tilanteessa, kuten myös tässä, jos ei kiinnosta niin kannattaa katsoa jotain muuta joka kiinnostaa.
Minä luen paljon eri blogeja, vielä usemmasta katson vain kuvat. Kaikki ei kiinnosta, saatan hypätä yli, joskus kiinnosta niin että kommentoinkin. Itse haluan kommentilla jättää hyvän mielen blogistille, sillä hän on tehnyt sen saman minulle. Ei kenenkään ole pakko niin tehdä mutta Mielestäni on loogisempaa käyttää omaa aikaa toisen ilahduttamisen kun että sitä käyttää ainoastaan toisen mielen pahoittamiseen ilkeällä kommentilla.
Ja tämä blogi, on yksi suosikeistani ♥ Kuten tiedät ;)
Anana!!!! OLET IHANA!!!! Ymmärsit mistä puhun ja kiteytit sen niin hyvin. ISO HALAUS sinulle! =)
VastaaPoistaJuuri tuo ideologia minulla on että jos ei ole kuin pahaa sanottavaa, olen hiljaa. Miksi tuottaa toiselle pahaa mieltä. Ei siitä mitään iloa saa. Ja JOS saa, en sellaisia ihmisiä halua edes tuntea.
Ja kamalaa on se et suakin parjattu! Sun blogi on yksi kivoimmista, aidoimmista mitä tiedän. Oikeasti!
Anonyymille! On uskomatonta ajatella noin että kun kuvan tuo esille, on se sitten oikeutettua tuoda anonyymisti mitä vaan esille. Mikään ei oikeuta olemaan ilkeä, ei koskaan.
Mutta tässä jutussa EI ollutkaan kyse MINUN blogistani tai saamastani palautteesta. En ole sitä negatiivista kokenut saavani, en vieläkään.
Mielipiteen saa sanoa, mutta jos se ei ole rakentava, MIKSI sitä edes sanoa?
Hei, minahan sanoin ihan ekassa palautteessani etta asiaton ja henkiloon meneva kommentointi ei ole minunkaan mielestani suotavaa! Olen siita ihan samaa mielta. Mutta mielestani on myos naivia ajatella, etta kun avaa kotinsa ja perheensa nettimaailmassa kenen tahansa katseltavaksi ja kommentoitavaksi, niin se kommentointi olisi aina asiallista. Meita on niiin moneen junaan. Ei se minustakaan aina ole oikeutettua, siita olen samaa mielta, mutta on ehka hyva ymmartaa etta niin saattaa hyvinkin kayda ja suhtautua siihen sitten valitsemallaan tavalla. Voi itse paattaa tekeeko blogistaan suljetun, tai millaisia kommentteja julkaisee. Joskus nama herattavat minusta ihan mielenkiintoistakin keskustelua, nimenomaan silla tasolla mita kulutus on ilmiona. Pelkat hali-pusu-kommentit eivat ulkopuoliselle lukijalle kauheasti anna. Mutta palautteen asiallisuuden vaateesta olemme kylla ihan samaa mielta!
VastaaPoistaMulla on vähän semmonen tuntuma että mitä enemmän kateutta, sitä enemmän paskapuhetta. Eiköhän jokainen aikuinen ihminen ymmärrä ettei pelkästä blogista voi todellakaan päätellä ihmisestä mitään. Ja vaikka joku olisikin pinnallinen, niin entäs sitten, jokaisen oma asiahan se on. Netissä sitä on vaan niin helppo anonyymina purkaa omia paineitaan, mutta jos se jonkun elämää helpottaa, niin mun puolesta tehkööt sitä rauhassa. Itsetuntoa on kyllä oltava, ettei ota itseensä niitä ikäviä kommentteja.
VastaaPoistaKomppaan Anrinkoa täysin. Sillä itse sain sellaisen ryöpytyksen niskaani tuossa taannoin että huhuhu. Ja se että näitä kirjoitteli VAIN ANONYYMIT ? Miksi siis miksi ? No siksi että he eivät uskalla tulla peilin eteen kertoakseen sinulle päin naamaa miksi ovat katellisia, vihaisia jopa inhottavia sinua kohtaan? Sinun juttujasi, ajatuksiasi, tekemisiäsi jne...
VastaaPoistaHe haluavat tulla arvostelemaan SINUA naamion takaa . He ovta pelkureita sitä minä ajattelen. haukkuvia pelkureita , eivät uskalla kohdata todellisuutta -sanoa sinulle hitsi että minä olen kateellinen.
Antaa heidän olla , ei ole sen arvoista jäädä miettimään asioita, koska A sinä et tunne heitä ja B ole onnellinen siitä että sinulla on jotain, jotain arvokasta , harrastus, perhe, ystävät tai vaikkapa se tavara mikä saa sinut hyvälle tuulelle :) Se jotain saattaa olla sitä mitä sillä vastapuolella ei ole ja sitä hän tavoittelee ilkeilemällä toisille saadakseen itselleen jotain hyvää, kenties mieltä;) ?
Olipas purkaus :=)
Mutta kerrotko missä taas kiehuu?
Mielenkiintoista keskustelua.
VastaaPoistaKiitos kaikille!
Olllut kiva lukea ja ajatella asioita eri kantilta.
Meinasin tehdä pizza-postauksen...mutta jääköön ensi kertaan. =)
Minustakin tama oli hyvaa keskustelua. Itseni se sai ajattelemaan sita, etta ehka kannattaa pysahtya hetkeksi miettimaan ennen kommentointia sita, mista lahtokohdista blogin pitaja blogiaan kirjoittaa. Aina ei ole tarkoituksena herattaa keskustelua, vaan ehka juuri enemman se hyvan mielen tuottaminen, minka sinakin mainitsit. Ja pitaisi aina muistaa se, etta toiset kestavat kritiikkia paremmin kuin toiset, ja lahestya ihmisten tuotoksia ainakin aluksi hellalla kadella. Hyvaa paivajatkoa blogin pitajalle!
VastaaPoistaJa ananalle: minusta se hyokkays jonka kohteeksi jouduit taannoin oli suurimmaksi osaksi asiatonta ja sita kaytiin ihan vaaralla foorumilla. Se tuntui pahalta. Sinansa aihe minusta oli ihan herkullinen ja asiallinenkin, ja itsekin siihen hieman humoristisesti taisit silloin kirjoituksessasi viitata: oliko mopo karannut kasista kulutuksen suhteen, mita jarkea on niin suuressa maarassa vaatteita lapsille.
Mun mielestä olisi asiallista kommentoida anonyyminä tai nimellisesti ihan vain sitä aihetta, josta bloggari kirjoittaa. Jos kirjoitetaan niistä pipoista ja määristä, niin asiallista on miettiä ja kommentoida juuri sitten niitä pipoja ja määriä ja sitä, mikä niissä määrissä on kohtuullista ja kohtuutonta. EI sitä, millainen henkilö on ja millainen perhe ja koti ja suhde lapsiin hänellä on.
VastaaPoistaToinen asia on se, että maailmassa ON kaikenlaista sakkia. Ja valitettavasti kaikki eivät toimi samoilla pelisäännöillä.
Itselläni on kokemusta siitä, että ihan face-to-face tullaan sanomaan jotain, no kännissä tietysti, ja siitä, että lapsillani nyt sattuu olemaan geeniperintöä jostain muualta, vedetään johtopäätöksiä mun elämästä & älykkyydestä.
Ja vaikka se kaihertaa ja tekisi mieli käydä näyttämässä FM-paperit kaikille ääliöille, niin antaa olla. Itse tiedän, mitä olen ja mikä mun elämä on. Jos jollekin juopolle - tai täällä netissä anonyymille - olen jotain ihan muuta, niin so what?
Tietysti kun omalla kuvalla julkaisen tekstiäni, niin en voi kirjoittaa sellaista kökköä, jota anonyyminä voisin tai anonyymit voivat. Että siinä mielessä jonkunlainen sensuuri on päällä. Mutta eikö se ole aina, esim. tuolla kadulla mennessä? Jos käyn Malmin Lindexissä ja ostan sieltä lastenvaatteita, niin varmaan se myyjäkin miettii, että jaksaako se aina ostaa näitä samoja - mutta se on tietty vain yksi näkökulma mun elämään. Ja älykäs kassa tietysti tajuaa, että kaikki ne muut ajat olen jossain muualla.
Totta, blogi on minulle ainakin vain se osa minua, joka pitää sisutuksesta ja muusta "hömpästä". En minä silti aina shoppaile :) Täyttä asiaa siis kirjoitit. Liityin lukijaksi ihanaan blogiisi!
VastaaPoistaOmpas täällä käyty mielenkiintoista keskustelua! Eipä siihen tällä kertaa enempää tulin nimittäin kertomaan, että olet voittanut blogin arpajaisissa :)
VastaaPoistaJättäisitkö osoitetietosi sähköpostiini suklaamarenki@gmail.com niin laitan sinulle pakettia tulemaan :)
Oikein mukavia viikonlopun jatkoja!
Anonyyminä on helppo heittää vaikka mitä kommenttia... Määkin olen muutaman negatiivisen kommentin saanut, mutta tylsänä tyyppinä poistanut ne välittömästi huomattuani. Se mun mielestä vaan ruokkii negatiivista ilmapiiriä, jos jättää ne luettaviksi.
VastaaPoistaVaikka onhan se tietenkin totta, että jos on blogi ihmisille avoinna, täytyy olla valmis ottamaan vastaan myös kritiikkiä. Sellaiset kommentit kuitenkin kuten, *teillä on liian sievä koti*, on mun mielestä vähän tyhmiä... Ja sellaisia siis oon joskus saanu;) Liian sievää, huoh.
Alun alkaen oon päättäny olla postailematta omista ja lasten vaatteista. Iso syy tähän on se, että kuten sisutuksessa myös vaatteissa ajattelen, että vähemmän on enemmän. Eipä riittäis aihetta kovinkaan moneen postaukseen. Silti mun lapset on aina siististi ja nätisti puettu. Mutta meitä on moneksi.
Sun blogi on joka tapauksessa mun suosikki:) Ihania värejä ja inspistä! Mukavaa lauantai-iltaa♥
Heh, ja tuon perusteella minä olen tosi pinnallinen kun ajattelen vaan materialistisesti kirppiksiä ja haalin sieltä tavaraa! :-DDD
VastaaPoistaJoo, ehkä mun elämään mahtuu vähän muutakin, mutta sitä en halua ehkä näin julkisesti esitellä edes.
Mutta luen erittäin mielellään kaikkia vaateblogeja, bonggaan sieltä vaatteita ja ideoita. Vinkkejä kauneudenhoitotuotteista ja jopa kirppiksistä.
Elämäni on silti vielä paaaljon monipuolisempaa, kumpa tietäisitte! ;-D
Eli jatkakaa kaikki ihanat vaate- ja muun elämän blogistit, luen teidän juttuja tosi suurella mielenkiinolla, vaikka aina en ehkä pidä kaikista esittelemistä tavaroista, mutta ei mun tarvitsekaan pitää, eihän se edes ole tässä ideana.
Eikä kaikki kirjoita täydellistä suomea, minä ihan viimeisenä, mutta eihän se ole blogin pointti, vaan tärkeintä minusta on että edes yrittää kirjoittaa. Vaikka välillä teksti vähän tökkisikin, sehän on se elämän kirjo.
Älkää antako itseänne lannistaa ihanat blogistit, MINÄ ainaskin jatkan teidän vaate juttujen lukemista ja kaikkia muitakin juttuja.
Kiitos erittäin hyvistä mielipiteistäsi! Jokainen saakoon pitää minkälaista blogia haluaa. Itse höpisen blogissani sitä sun tätä milloin mistäkin, eli en osaa luokitella blogiani mihinkään "tyyliin". Välillä kerron syvällisempiä juttuja, toisinaan "kevyempää".
VastaaPoistaMillä tuulella satun olemaankin. Olen samaa mieltä että tuskin ketään oppii kokonaan tuntemaan ja siten lokeroimaan pelkän blogin perusteella. Ihanaa että täällä on kaikenlaisia blogeja, ja juttuja ihan kaikesta maan ja taivaan välillä! :) Seuratkoon jokainen itseään kiinnostavia blogeja.
Ehkä sellainen kevyt "pelko" estää henkilökohtaisemmista asioista kirjoittelun omalla kohdalla.
VastaaPoistaKuvista on niin tunnistettavaa etten halua tuoda omaa elämää niin lähelle lukijoita kuin ehkä haluaisin. Moni juttu jää julkaisematta,
miksi, vaikka blogi on oma päiväkirja? Voisinhan pitää salasanallista että saisi avautua kunnolla mutta siitä menisi ehkä kuitenkin idea ja mielekkyys pois sitten.. En tiedä.
Tylsää että niin moni on kokenut ikävää kommentointia omista valinnoistaan.
Oot ihana! <3
Jotenkin on niin sanaton olo jo näistä...
VastaaPoistaMutta niinkuin itsekin totesin, järkevät ihmiset ymmärtää näiden blogien raapaisevan vain hyvin ohuttaa pintaa.
Tsemppiä ja jatketaan hyväksi havaitulla linjalla! :-D
Hieman myöhässä tämä kommentti, pari vuotta selkeästi. Sana pinnallisuus sanan mukaisesti tarkoittaa, että on kiinnostunut pinnallisista asioista kuten ulkonäöstään kuten vaatteistaan ja pinnallisista asioista. Sana pinta tarkoittaa sananmukaisesti PINTAA. Pinnallinen ihminen ei ole kiinnostunut siitä mitä ihmisen sisällä tapahtuu. Hän ei ole kiinnostunut, miksi ihminen on päätynyt ajattelemaan, mitä ajattelee. Sana Pinnallinen ei suinkaan ole välttämättä paha asia. Miksi ihmisellä ei saisi lupa olla enemmän pinnallinen.
VastaaPoistaOn taas monia ihmisiä, jotka ovat kumpaakin. Heille ulkoinen olemus on tärkeä, mutta he osaavat ajatella, että toisenlaisuuttakin on.
Mitä tulee keskustelun puolella olleeseen kritiikkiin, että kritiikkiä ei saisi olla. Suomalainen kulttuuri on kovasti kritiikitön. Suomalaiset eivät kritisoi asioita keskustellessaan, mutta uskoisin, elämämme olevan paljon avoimempaa, jos näin tekisimme. On peräti naivia ajatelle, että pitäisi vain suhtautua kaikkeen sanomalla: " ihan hyvä," jos oikeasti ei pidä asiasta lainkaan.
Kritiikki ei koskaan ole kateutta. Se on kritiikkiä. On naivia aina väittää kaiken olevan kateutta.
Jassun kommettia siterataakseni. Järkevät ihmiset tajuavat kyllä, että blogien kirjoittajat ovat erinlaisia ihmisiä. Blogien kirjoittajienkin on tajuttava, että kommentoijat ovat myös erinlaisia ihmisiä kuin he. Jos kommentoiminen ei mielytä, niin sen voi estää.