Lapset kasvaa

Meillä on lapset kasvaneet silmissä parin päivän aikana.
Ei siis pituutta, mutta kypsyyttä.
Pari päivää sitten jätin Automiehen ja Prinsessan junaan.
Menivät kahdestaan tunnin matkan Turkuun Mummulaan.
Mä taisin jännittää tuota tapahtumaa enemmän kuin he.
Puhelin taskussani odotin että soittavat hädissään...mutta ei.
Soittivat vaan kertoakseen kuinka kivaa junassa on.
Ja matka meni hyvin ja nopeasti.
Mummu oli asemalla heti vastassa ja auttamassa.
Tosin eivät kuulemma tarvinneet apua.
Osasivat hoitaa kaiken itsekin.
Oli niin jännää että haluavat uudestaan mennä, ja pian!

Samana päivänä, siis pari päivää sitten,
meidän Pantton hoksasi jotain.
Siis pissaamisen jalon taidon.
Suoraan pönttöön siis.
Niinkuin Automieskin on tehnyt, ja Prinsessa.
Meillä ei lapset innostu tuosta potasta, ei sitten yhtään.

Pantton tuli vessaan kanssani.
Siis katsomaan mun aamupesua.
Sit se vaan nosti pöntön kannen.
Siirsi korokejakkaran pöntön reunalle ja pissasi.
Lorotti kuin isot miehet ikään.
Mä siinä äimän käkenä seison ja ihmettelen touhua.
Sit mies päätti vetää pöntön ja pestä vielä kädet.
Siis ihan itse.
Tuosta noin vaan.
(Juu, muistin hurrata ja taputtaa ja pussata.)
Niin sitten mentiin koko päivä.
Ei housuja jalkaan ollenkaan.
Mies juoksi pitkin päivää vessassa yksinään.
Kerran tuli pissi lattialle.
Ja näin nyt menty pari päivää ja hienosti menee!
Odotan vielä sitä takapakkia...
enhän mä ollut vielä valmis tähän.
Mut Pantton päätti olla, nyt justiinsa.