Koirani

Onko suru vain katsojan silmissä? Vai näetkö sinäkin sen koirassani?
Can you see the sorrow in her eyes, or is it just me?

Täplikäs blondini on ollut kanssani melkein 8vuotta. Tänään on hänen viimeinen päivänsä. Tänään, kello 17:30 hän nukkuu pois. Surullista, raskasta, mutta tiedän että tein oikean päätöksen.
Koirallani on nivelrappeuma molemmissa raajoissa, kasvain niskassa;kipuja. Maailman kiltein koira. Rappuset, kivut ja lapset ovat hänelle liikaa. On hänen aikansa lähteä toiselle puolen.
Olo oli turta kun eläinlääkäriin keskiviikkona soitin. Miten sanoa fiksusti:" voisitteko lopettaa koirani ja milloin?". Itku pääsi, ei auttanut.
Itku pääsi kaupassakin. Poikani halusi ostaa ison pötkön makkaraa, valitsi maksamakkaran koiralle. Kuulemma se auttaa, vie pipin pois niin ei tarvitse Yolandan mennä lääkärisedän luokse nukkumaan. Kunpa se toimisikin niin...
Mies tuo illalla surukakun. Se lohduttaa lapsiakin, edes vähän.
Uutta pentua lapset jo kysyvät, koira kuulemma pitää olla. Onhan se aina ollut. Mutta ei nyt, ei ole sen aika. Katsotaan, odotellaan. Joku päivä se karvainen pallero tulee...

My dog has been with me almost 8years. Today is her last day. I have to put her to sleep as she is too sick. She is in pain, it is her time to go.
Today at 5:30 pm she is gone. I´ll always remember her.