...ja puristus rinnassa alkaa helpottamaan kun hautajaiset ovat ohi. En päässyt 17v serkku-tyttöäni saattamaan viimeiselle matkalleen lauantaina. Olin ajatuksissa ja rukouksissa läsnä. Hän ei jaksanut enää elää, halusi pois. Kaipaamme häntä! Ehkä hänellä nyt parempi olla ja rauha...toivon niin.
Kyynel valuu silmäkulmastani aina hiljaisina hetkinä. Mutta suru helpottaa hiljalleen.
Voi,otan osaa suruunne.siskoni paras ystävä koki saman kohtalon.Sitä on vaikea ymmärtää.
VastaaPoistaVoimia suureen suruun...
VastaaPoistasyvä osan otto ..
VastaaPoista