tag:blogger.com,1999:blog-7535552923690615775.post4953392942285789032..comments2024-01-22T12:59:05.158+02:00Comments on Anrinko: HaikeaUnknownnoreply@blogger.comBlogger17125tag:blogger.com,1999:blog-7535552923690615775.post-91749362462040141682010-05-06T22:13:57.262+03:002010-05-06T22:13:57.262+03:00Hienoa että jaksat kirjoittaa aiheesta, siitä on v...Hienoa että jaksat kirjoittaa aiheesta, siitä on varmasti apua muillekin vanhemmille ja lasten kanssa työskenteleville. Iso asia, suret rauhassa ja hyvä että saat myös apua että jaksat. Arki lasten kanssa on muutenkin aika rankkaa välillä. Voimia sinne ja onneksi tulee kesä ja aurinko :)Kirsikkahttps://www.blogger.com/profile/00043395784456437123noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7535552923690615775.post-36445335645441164362010-05-06T12:55:08.070+03:002010-05-06T12:55:08.070+03:00Tiina: Itse olen tullut tuohon tulokseen että väsy...Tiina: Itse olen tullut tuohon tulokseen että väsyy juuri kaikesta mitä ei ymmärrä. Ja ehkä myös sitä että hän on oikeasti tosi älykäs. Hän siis kompensoi noita omia puutteitaan älykkyyden avulla ja pinnistelee siis enemmän kuin muut lapset. Näin hän pystyy "huijaamaan" muita aikuisia ettei he huomaa hänen puutteitaan. Näin siis yleensä. Vasta PITKÄN ajan kuluessa alkaa huomaamaan hänen kanssaan ettei kaikki ole ok.anrinkohttps://www.blogger.com/profile/13498375859956412250noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7535552923690615775.post-5077037879961618822010-05-06T12:52:45.089+03:002010-05-06T12:52:45.089+03:00Anonyymille: Automies aloitti puheterapian siis 3v...Anonyymille: Automies aloitti puheterapian siis 3v. Olisi voinut jo aikaisemminkin. Ei osannut tuolloin kuin 10 sanaa. Tämä tilanne pysyi n. 4v saakka. <br />Hän on AINA nukahtanut rattaisiin kerhon tai puheterapian jälkeen. Helposti itkevä lapsi. <br />Aina ollut vähän omissa maailmoissa.<br />Asiat pitänyt kertoa moneen kertaan hänelle. Tarvitsee toistoa toistamisen perään.<br />Elämä oltava tietyn rytmistä. Tekee asiat aina samalla lailla. Esim. Leipä pitää olla tiettyä, paahdettu, voita, leike ja 4 kurkkua. Ei 5 tai 3 vaan NELJÄ.<br />Jos jokin menee väärin tai erilailla kuin yleensä, tulee kohtaus. Asiat tulee mennä odotetusta. Ei sopeudu muutoksiin kovinkaan nopeasti.<br />Vierastaa uusia aikuisia, mutta tottuu kuitenkin aika nopeasti jos aikuinen menee lapsen tasolle välillä.<br />Hän on saanut 4v asti hurjia kiljumiskohtauksia, aina yleensä kun hän turhautuu, väsyy tai jos on vaikeaa. Esim. pyöräillessä saattoi kiljua vaikka koko matkan, koska oli vaikeaa.<br />Ja tuo kiljunta on LUJAA!<br />JOs saa kohtauksen, tarvii syliä ja pitkän rauhoittumisajan.<br />Hän menee hameen alle, pöydän alle ym kun vieraita ihmisiä tai tilanne jotenkin "levoton". (Muista ihan normi tilanne, mutta ehkä meluisa.)<br />Tässä nyt jotain. Hän on vain niin erilainen kuin muut lapseni. Jokainenhan on persoona, mutta minusta kaikki ei ole ollut ok.<br />Tärkein huomio ollut ohjeiden ymmärtämisessä. Se hänelle todella hankalaa, esim. kerhossa. Siellä hänen kanssaan ihan omat toimintavat verrattuna muihin lapsiin. Se on ollut hyvä vertauskohta.<br />Vaadi neuropsykologisia tutkimuksia! Niistä selviää tosi hyvin. Ja sit jatkotutkimuksiin neurologille. Sinne olemme menossa sitten syksymmällä.anrinkohttps://www.blogger.com/profile/13498375859956412250noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7535552923690615775.post-86120483086264927102010-05-06T08:11:41.238+03:002010-05-06T08:11:41.238+03:00Hei!Ei se suru kerralla lähde lähde,vaan itku tule...Hei!Ei se suru kerralla lähde lähde,vaan itku tulee aina joskus!Anna tulla vaan! Miehet mielestäni saattavat surra eri tavoin,eivätkä välttämättä sure heti huomista tai tulevaisuutta ylipäätään. Reilu kaksi vuotta sitten istuin itku kurkussa palaverissa,jossa kuulin tyttärieni tilasta.Mies totesi autossa,että "Sehän meni hyvin!" Minun oli tosi vaikea löytää mitään hyvää niistä lausunnoista!<br />Tuosta poikasi väsymyksestä tuli tunne,että hän väsyy yrittäessään ymmärtää ympäristöään.Samoin omillani on paljon suurempi levontarve kuin ikäisillään mielestäni juuri tästä syystä.<br />Välillä voit joutua olemaan leijonaemo saadaksesi pojallesi apua ja onneksi välillä löytyy ihania ammattilaisia,jotka ymmärtävät tilanteenne heti.Tiinahttps://www.blogger.com/profile/14171808497552558351noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7535552923690615775.post-90110311179951272722010-05-06T07:52:58.375+03:002010-05-06T07:52:58.375+03:00Haluaisitko kertoa miten osasitte hakeutua hakemaa...Haluaisitko kertoa miten osasitte hakeutua hakemaan apua automiehelle? Mitkä olivat "oireet"? Mitkä ovat hänen pahimmat ongelmat?<br /><br />Meidän perheessä myös diagnoosia vailla oleva miehen poika ( meidän lähilapsi, syksyllä 6 v), jolla samansuuntaisia ongelmia kuin automiehellä. <br />Psykologeilla ollaan rampattu, puheterapia tulee jatkumaan pitkälle kouluikään ( kertovan-ja kuvailevan puheen paha ongelma). Ongemia vähän joka saralla...Oppimishäiriö, toiminnanohjauksen puute, sairaalloinen ujous, arkuus, väsymys yms. Starttiluokan aloittaa, kunhan menee kouluun. Ei löydy kouluvalmiuksia vielä ihan hetkeen.<br /><br />Voimia teille :)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7535552923690615775.post-470691233148229442010-05-06T07:46:37.675+03:002010-05-06T07:46:37.675+03:00Halusin sanoa jotain, mutta toisalta mikään ei oik...Halusin sanoa jotain, mutta toisalta mikään ei oikein tunnu oikealta tai hyvältä. En osaa valita sanoja, joilla lohduttaisin.<br /><br />Toivon teille voimia. Asioiden puhuminen halki auttaa ihmeen paljon. Dysfasiaa on montaa astetta ja ymmärsin, että teillä eletään lievemmän mukaan. Lapsellasi on siis täysi mahdollisuus ymmärtää rakkauttasi ja huolenpitoasi, vaikka saattaakin reagoida siihen eri tavoin, kuin muut lapset. Äidin rakkaus on kuitenkin se tärkein. Kaikki muu tulee sitten perässä.<br /><br />Valoisaa mieltä!Uuden Kuun Emiliahttps://www.blogger.com/profile/14762192086725012131noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7535552923690615775.post-60965206134520597402010-05-05T23:55:30.388+03:002010-05-05T23:55:30.388+03:00Anna aikaa itsellesi, varmasti ottaa oman aikansa ...Anna aikaa itsellesi, varmasti ottaa oman aikansa ennenkuin olet sinut asian kanssa.<br /><br />Toivottavasti ilman suurempia taisteluita saatte tuen ja avun joka teille kuuluu.<br /><br />Elämänarvosi ovat ilmeisen vahvalla pohjalla, se varmasti auttaa tässäkin asiassa.<br /><br />Ihania kevätpäiviä teille.Kikkahttps://www.blogger.com/profile/12838159155042412020noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7535552923690615775.post-53155633723717335492010-05-05T23:28:44.129+03:002010-05-05T23:28:44.129+03:00En ajattele että meissä on jokin vika tai kenessäk...En ajattele että meissä on jokin vika tai kenessäkään muussa. Tämä on lapseni piirre, osa häntä. Haluan häntä auttaa ja tukea että hän voisi saada mahdollisimman hyvän tulevaisuuden. Aivan kuin muutkin lapseni. Heitäkin tuen ja autan siinä mihin he sitä tarvitsevat. Automies vain tarvitsee vähän enemmän. =)<br />Ja tarviin minäkin, siis tukea tän asian kanssa. Ihanaa on se että poikani psykologi ottaa minut vastaan HETI kun minusta siltä tuntuu. Ja luulen että syksyllä aloitan itse, ihan vain jaksaakseni paremmin. Omat voimavarat kun ei riitä kaikkeen, vaikka haluaisikin. Onnekis on apua saatavilla. Sitä pitäisi jokaisen hakea kun tarve on. Silloin ei tule niitä oikeita ongelmia ja pulmia.<br />Rakkaudella, jumalan avulla ja läheisten tuella menemme eteenpäin. Kyllä elämä kantaa.<br />Kuten yhdessä tarinassa "footprints on the sand" suurinpiirtein näin sanotaan: Kävelin rannalla, olin onnellinen, sinä Herra kuljit jäljessäni. Mutta missä olit kun minulla oli vaikeaa ja raskasta, sillä rannalla oli vain yhdet jäljet? Herra vastasi: silloin minä kannoin sinua.<br />Tuohon luotan, että kun en enää jaksa, Herra auttaa ja kantaa minua.anrinkohttps://www.blogger.com/profile/13498375859956412250noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7535552923690615775.post-9135863701873962612010-05-05T21:48:08.679+03:002010-05-05T21:48:08.679+03:00Hei!!
pikkasen halusin kirjoittaa, tulipa mieleen...Hei!!<br /><br />pikkasen halusin kirjoittaa, tulipa mieleen yleensä erityislapsesta jotakin. itsellä ei ole dysfasiasta sen kummemmin tietoa, mutta itselläni on erityislapsi myös.(puhe-ja toim.terapiaa,kehit.viiväst,paljon piirt.adhd:stä ym... mutta eritoten se itselle on erityislapsi ja jotenkin vierastan liikaa diagnos. ja teorian lukemista, sen verran tietty, että saa ymmärrystä tilanteisiin ja vinkkejä arkeen ja pulmakohtiin.<br />Saa itselle tärkeää tukea että en ole "paha äiti" tai tee koko ajan väärin, vaan lapsellani on syy käyttäytyä näin.<br />Se että perheessä on erityislapsi on kaikesta huolimatta rikas asia, se ei ole missään mikään vika tai syy, itse näen että se on meille lahjana annettu rikkaus, Jumalan taydellinen luomistyö...Vaikka tuntuukin siltä välillä että on jaksavempiakin ja parempiakin vanhempia tällaiseen tehtävään ja parempihermoisia.<br />Lapsen edestä kun ei voi tehdä kaikkea, ei voi silotella kiviä, ei edes näyttää hälle niitä kaikkea. Tarvitaan läheisiä tukijoita, edes muutamia, tarvitaan luottamista itseen, hyväksyä epätäydellisyys, tarvitaan luottamusta Taivaan Isään ja hänen johdatukseensa että kävi miten kävi kaikki päivät ovat hänen varjeluksessaan.<br />En oikein osaa sanoin kuvata sinulle, mutta koen niin sympatiaa kun meillä on ollut lapsen kanssa vuosien vuosien ajan tätä erityislapsen elämää, nyt lapsi on erityisluokalla 1.luokalla.<br />Toivon voimia ja rikkautta ilon kanssa. Toivon luottamusta arkeen!Päivihttps://www.blogger.com/profile/06346964195523291240noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7535552923690615775.post-87238429449365452012010-05-05T21:48:08.680+03:002010-05-05T21:48:08.680+03:00Hyvä aihe! Meidän kohta kolmivuotias ei juuri puhu...Hyvä aihe! Meidän kohta kolmivuotias ei juuri puhu, tai ainakaan selvästi. Puheterapiaa aloittelemme. Puhuminen ei ole tähän asti kiinnostanut, mutta nyt on siinä asiassa menty eteenpäin. Katsellaan nyt miten juttu alkaa luistaa... vai tarvitaanko tukea enemmänkin.<br /><br />Kaikki sanovat vain, että kyllä se puhe siitä lähtee... mutta itseä pelottaa mitä jos ei!Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7535552923690615775.post-65886181000162900282010-05-05T21:40:03.002+03:002010-05-05T21:40:03.002+03:00Rakas ystävä, iso hali täältä. <3 Pura vain syd...Rakas ystävä, iso hali täältä. <3 Pura vain sydäntäsi, olemme tukenasi.Rouva Vhttps://www.blogger.com/profile/15728774312876257808noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7535552923690615775.post-41325928879813945272010-05-05T21:34:23.034+03:002010-05-05T21:34:23.034+03:00minäkin sanoisin että on hyvä kirjoittaa tunteita ...minäkin sanoisin että on hyvä kirjoittaa tunteita ulos ja luulen että sinun oivalluksistasi on apua muiden erityisin lasten äideille.<br /><br />Jaksamisia toivotan ja haleja lähetän.Hannahttps://www.blogger.com/profile/11345314799790896559noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7535552923690615775.post-30722699344496217722010-05-05T21:31:49.985+03:002010-05-05T21:31:49.985+03:00Iso rutistus!
Varmasti asian käsittelyyn menee vie...Iso rutistus!<br />Varmasti asian käsittelyyn menee vielä aikaa ja tunteet käyvät skaalan kummassakin päässä. <br /><br />Hyvä, että olet sisukas ja jaksat vaatia kaikki tarvittavat avut teille. Olen ymmärtänyt, että niitä apuja kun joutuu monesti tosiaan vaatimalla vaatimaan.<br />Tsempit!-Jassu-https://www.blogger.com/profile/13145584333369456536noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7535552923690615775.post-69023104359874860602010-05-05T21:16:21.722+03:002010-05-05T21:16:21.722+03:00Tottakai on haikea olo! Ainahan sitä toivoo lapsel...Tottakai on haikea olo! Ainahan sitä toivoo lapselleen parasta ja tietysti sitä tulee jo etukäteen murehdittua hänen puolestaan mahdollisia haasteita tulevaisuudessa. Mutta sehän toisaalta kuuluu meidän äitien toimenkuvaan:)Rauhassa vaan totuttelet ajatukseen.Ilonahttps://www.blogger.com/profile/08410154389215990079noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7535552923690615775.post-2376916480154833482010-05-05T21:16:21.723+03:002010-05-05T21:16:21.723+03:00Se on hyvä taito, että osaa vaatia. Suruttaa ne la...Se on hyvä taito, että osaa vaatia. Suruttaa ne lapset, joiden vanhempia ei kiinnosta tai jotka ei ole valmiit tekemään lapsensa auttamiseksi kaikkea. Hienoa, että te kuitenkin olette valmiit vaikka muuttamaan, jotta lapsi saa kaiken mahdollisimman tuen. <br /><br />Varmasti suret poikasi diagnoosia, kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että pahempaakin voisi olla. Itse aina välillä herää huomaamaan kuinka hyvin omat asiat on, kun lukee esim. blogia, jossa taistellaan lapsen leukemiaa (tai muuta yhtä vakavaa sairautta) vastaan.<br /><br />Voimia hurjasti, eiköhän miehesikin käsittele asioita omalla tavallaan, tärkeää kuitenkin on, että jaksatte pitää yhtä ja tukea toisianne.Marihttps://www.blogger.com/profile/08974546932706277216noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7535552923690615775.post-71254517077374112872010-05-05T21:03:42.706+03:002010-05-05T21:03:42.706+03:00Niin, koskaan ei ole infoa liikaa. Ja ajattelinkin...Niin, koskaan ei ole infoa liikaa. Ja ajattelinkin että ihmiset saisi tietoa näin käytännössä että millaisia Dysfaattiset lapset ovat ja miten heidän kanssaan ollaan. Omani tosin ei kovin pahasti dysfaattinen ole. Itse arvioisin lievän ja keskivaikean välimaastoon. Virallista diagnoosia kun ei vielä ole, vain neuropsykologin tutkimusarvio tilanteesta.<br />Automiehestä kun ulkopuolinen ei osaisi sanoa mitään outoa. Muuta kuin sen että on sylissä enemmän, menee hameen helman alle ja saattaa nukkua kaunpungilla rattaissa, vaikka on yli 5v jo. Tuo väsymys kun on hänen yksi vaikeimpia asioita. Rattaista pitäisi vähitellen luopua. On vaan niin surku katsoa lasta kun ahdistuu liiasta ihmismäärästä ja väsyy. =( Rattaissa on turvallista, ymmärrän sen kyllä. Ja hänen turvaksi ne olleetkin. On meinaan muutaman kerran meinannut auton tai ratikan alle jäädä.anrinkohttps://www.blogger.com/profile/13498375859956412250noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7535552923690615775.post-89525438915013032562010-05-05T20:56:25.706+03:002010-05-05T20:56:25.706+03:00Ihan varmasti on hyötyä meille muille dysfaatikoid...Ihan varmasti on hyötyä meille muille dysfaatikoiden vanhemmille ja myös heille jotka ovat jotenkin lastemme kanssa tekemisissä.Katjahttps://www.blogger.com/profile/11229478718818236141noreply@blogger.com